Huutonet: kyräilyä, kyttäystä, trokausta ja pahaa mieltä
Olen tätä palstaa lukiessani törmännyt useampaankin Huutonetiin liittyvään aloitukseen.
Totta on, että vihaksi pistää trokaus. Aina ei vaan tiedä onko ollut tarkoitus trokata vai onko joku hankkiutumassa eroon virhe/heräteostoksesta. Eihän tätä kai selitellä tarvitse. Ainakaan minun mielestäni.
Todelliset trokaajat saavat varmasti takkiinsa silloin, kun tuote ei jostain syystä enää kelpaakaan kenellekään. Sitten onkin duuni myydä ettei jää käsiin vanhojen vuosien lasten vaatteet!
Onhan tuossa huutonetissä myymisessäkin oma hommansa ja arvostan sitä, joka jaksaa tehdä myynti-ilmoitukset (itselläni ei aika riitä valokuvien kanssa puljaamiseen). Sydäntä lämmittää kuulla, että joku esim. pohjoisessa asuva, asiamiespostin varassa oleva huutaa lapselleen täällä etelässä vähälle käytölle jääneen paksun, lämpimän pakkaspuvun ja kohtuulliseen hintaan. Voisiko enempää nettipalvelulta toivoa? Kierrätys pelaa myös alueilla, joilla kirppiksille ei kantaudu paljoa lastenvaatteita tai kirppiksiä ei edes ole tarjolla.
Hinta on mutkikas juttu, kuten kaupankäynnissä yleensä. Kohtuullisuus kaikessa on hyvä pitää mukana.
Miksi brandin tai muun asian vuoksi ylihinnoiteltujen tavaroitten kylkeen liitetään aina trokausta, kopiointia, huijausyrityksiä, tiskin alta myyntiä yms. epäeettistäkin toimintaa?
Olisiko niin, että lasten vaatteiden hinnat olisivat karanneet käsistä ja sen vuoksi alamme kytätä?
Voisiko omilla valinnoilla alkaa polkemaan hintoja?
Olisiko jollain kenties hyvin hallussa sekä Tanskan kieli että business? Olisiko jollain haaveissa alkaa tuoda maahan ihanaa Ticketiä ja kenties perustaa oma myymälä?
Täällä ilmoittautuisi asiakas, joka tekee välillä reissuja Tanskaan muidenkin vaatemerkkien ja outlettien takia.
Itse en ymmärrä ollenkaan tätä niin sanottua kyttäystä. Jokainen saa myydä vaatteet sillä hinnalla kuin haluaa. Ostaja tekee ostopäätöksen. Itse en ole aikoihin huutikssa mitään myynyt, koska mielestäni siitä on liikaa vaivaa. Tosinaan ostan jotakin, mutta jätän kyllä huutamatTA esimerkiksi nyt Reiman uudet haalarit, joiden hintapyyntö on 80 euroa. Toksi tähän vaikuttaa sekin, että asun pääkaupunkiseudulla, ja tiedän, että kyseisiä haalareita saa alennuksesta jopa kuudella kympillä. Toisaalta, saattaa joku huutajakin äysin tietää tämän, kenties hänen paikkakunnallaan ei vain ole samnalaisia alennuksia kuin meillä.
Miksi on kiellettyä tehdä voittoa huutiksessa? Kyllähän nyt myymisestä on vaivaakin. Eivät kaikki ole rahanahneita. Vauva-lehdessä oli kerran juttu suurperheen äidistä, jolla raha on kotna ollessa tiukoilla mutta joka helpottaa tilannetta useiden satojen eurojen kuukausittaisilla huutikaupoilla. Ei tässä ole mitään pahaa.
Yleensä annan lastenvaatteet kavereille tai vien ne Uffille, mutta jos joskus myyn vaatteet kirpparilla, ei minua kiinnosta tippakaan, mitä joku niillä tekee, jos minä saan määrittelemäni hinnan. Kyllä tavaraa kaikille riittää, kirpparillakin. Joskus tuntuu, että taustalla on hieman kateuttakin. " Toi sai enemmän kuin mä..."