Kolmas lapsi vai ei, vieläkö synnyttämään?

Ihan alkuun: mulla on syyni miksi en ehdottomasti halua sektiota, joten älkää ehdottako sitä.



Meillä on miehen kanssa kova vauvankaipuu. Itselläni se ei ole missään vaiheessa sammunutkaan, vauvojen syntyminen ei ole sitä lieventänyt myöskään. Molemmat aiemmat synnytykset ovat olleet aivan hirveitä. Monta asiaa mennyt pieleen (ei pahasti, mutta kuitenkin niin että luottamus synnyttämiseen ja kätilöiden toimintaan on tiessään)Kivuiltaan molemmat aivan sanoin kuvaamattomia (kai useimmilla näin) mutta ennen kaikkea sen jälkitoipumisen kannalta. On tullut kamalat, kipeät pukamat. On tullut haavatulehdusta, kohtutulehdusta, paise. Häntäluun murtuma. Pidätysvaikeutta. Useaan viikkoon ei ole pystynyt kävelemään suorassa, saati istumaan, ristiäisiin mennessä jo jotenkuten. Seksi toimii tällä hetkellä (ihanaa!), vaikka sitä epäilin vahvasti toisen synnytyksen jälkeen. Nyt miehenikin avasi suunsa ja sanoi että hän todella todella kovasti haluaisi vielä lapsen, mutta ei ole oikein uskaltanut aiemmin toiveestaan puhua synnytykseni ja jälkitoipumiseni nähneenä. Ei ole oikein uskaltanut haaveillakaan asiasta, mutta nyt siis kertoi tämän, mikä oli toisaalta suuri helpotus, koska itsekin kovasti vauvaa vielä haluaisin. Mutta jotenkin se lapsi on ulos saatava, apua!!!! Pelkopolilla kävin jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen, eikä siitä ollut apua.