Lue keskustelun säännöt.
Räjähdän kohta, jos vielä joudun kuulemaan tuon " ainahan voitte adoptoida, jos toista lasta ei tule" -lauseen!
04.03.2008 |
Täälläkin adoptiota tyrkytellään jos kenelle vaihtoehdoksi. Muuten hyvä ja kannatettava ajatus, mutta sitä ei jaksaisi kuulla, kun yrittää parhaillaan jaksaa sinnitellä adoptioprosessiaan loppuun. Ei vain ole kerrottu kaikille kumminkaiman serkuille (eikä kyllä läheisimmillekään), kun ei tästä voi ikinä olla varma, onnistuuko.
Adoptoiminen ei tosiaankaan ole helppoa ja yksinkertaista, eikä kaikille mahdollistakaan, joten ajatelkaa ainakin kaksi kertaa, ennen kuin kenellekään noin sanotte. Tiedän, että yksi jos toinenkin, joka on vasta odottelemassa neuvontaan pääsyä, on tuskaantunut noihin adoptiokehotuksiin. Pahinta on varmaan niillä, joitten adoptiohaaveet ovat syystä tai toisesta juuri tyssänneet ja sitten joku tulee sanomaan, että ainahan voitte adoptoida.
Kommentit (53)
olisiko tämä parempi? tosin jos kriteerit on tiukat, niin tämäkin prosessi voi kestää yhtä kauan kuin hoidot tai adoptio, mutta ainahan voitte....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan lapseton pariskunta ja ihan pikkuisen mietitty myös adoptiota. Olen kuunnellut " sillä korvalla" adoptiolasten ja adoption kautta lapsia hankkineiden juttuja dokumenteissa. Ei ole helppo ja oikonen tie.
Mutta mutta.... Haluisin yhen jutun sanoo teille, joilla meni herneitä nenään koska ap on niin ärtynyt jatkuvasti kuulemistaan lauseista....
Kun kuulee tyyliin miljoonannen kerran saman tokaisun, sitä on tasan vaikee ottaa " rennosti" .
Miettikääpä te koliikkilasten äidit, kun ainakaan kuulitte kysymyksen " onko teidän lapsi kiltti vai itkeekö paljon?" Tuossa lauseessahan oletetaan että paljon itkevä lapsenne on tuhma. Muistitteko että kysyjä tarkoitti hyvää?
Entä kun teiltä raskaana ollessanne kyseltiin jokapäivä jatkuvasti " koska se syntyy?" tai soiteltiin että joko olet lähteny synnyttämään.
Tai kuulette imetyksestä samat neuvot uudestaan ja uudestaan ja olette asiasta ihan eri mieltä kuin hyvää tarkoittavat tuttavanne?
Kun jatkuvasti kuulee saman kysymyksen tai toteamuksen, alkaa se raivostuttamaan. Eikä siinä ole mitään pahaa. Sellaisia me olemme.
Myös me, jotka hyvää tarkoittaen toteamme ystävällemme saman, minkä hän on jo kuullut kyllästymiseen asti.
Minäkin tarkoitan vain hyvää, muistattehan sen. =)
teidän mielestä adoptioon kuuluu adovanhemmat + vauva + esteenä oleva järjesto.
Aivan niinkuin niitä vauvoja tehtaassa tehtäisiin tai ne taivaasta alas tippuisisivat.
Onko bio teidän mielestä todellä näkymäton?
Ajatteletko häntä koskaan?
Hän aivan varmasti teitä läpi elämän ajattelee ja kaipaa lastaan
ihmisten kanssa. se auttaa, eipä kukaan kysele tai utele.
Vierailija:
teidän mielestä adoptioon kuuluu adovanhemmat + vauva + esteenä oleva järjesto.Aivan niinkuin niitä vauvoja tehtaassa tehtäisiin tai ne taivaasta alas tippuisisivat.
Onko bio teidän mielestä todellä näkymäton?
Ajatteletko häntä koskaan?Hän aivan varmasti teitä läpi elämän ajattelee ja kaipaa lastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
45: ehkä sun kannattaisi olla vähemmän tekemisissä
ihmisten kanssa. se auttaa, eipä kukaan kysele tai utele.
Minkä ikäisinä aloitte yrittämään biolasta?
Meneekö se niin, että ihmiset aloittavat lastenteon vasta joskus 35 v:na, yritetään muutama vuosi ja kun ei onnistu, aletaan suunnittelemaan adoptiota?
Silloin ihminen tosiaan on helposti 45, ennenkuin adoptiolapsen mahd. saa. Vai onko adoptiovanhemmille joku ikäraja? Ihmetyttää, kun kaikki pienten lasten adoptivanhemmat näyttävät olevan yli 40v.
Ei välttämättä päde teihin, mutta kannattaisiko ihmisten suunnitella lastentekoa vähän nuorempana, niin säästyisi turhilta lapsettomuushoidoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ei häiritse! valikoinkin, kenen kanssa olen tekemisissä!
47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on sellainen sairaus, ettei adoptiolasta koskaan annettaisi. Rankkaa ajatella, ettei sitä lasta todellakaan millään konstilla voi saada. Jos joku sitten ehdottaa adoptiota, ei kovin paljon ilahduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin kun muutama vuosi vielä vierähtää, alkaa taas mieheni olla jo nelikymppinen ja adoptio vaikeutuu myös (yli 40-v. ei siis anneta vauvoja, vaan yli 2v. lapsia, kun joku noista ikärajoista kyseli). Että aikaa tässä hoito- ja/tai adoptiorumbassa saa todellakin kulumaan.
Ja yksi syy siihen, miksi tässä ketjussa kirjoitan, on se, että toivon edes jonkun tajuavan, että adoptio ei ole helppoa. Jos olisi sitten edes yksi ihminen vähemmän tarjoilemassa adoptiota selviönä.
Ja ihan näin yleisestikin annan kaikille sellaisen vinkin, että kaikista asioista kannattaa ottaa edes vähän selvää, ennen kuin niitä toisille suoraan ehdottelee.
ap