Lipsahti lapselle: mä tapan sut!

Tunnut olevan todella sekasin..!!!!!!!!

Mä yritän aina selitellä itselleni, että eipähän tule mitään ansarinkukkia, jotka pienestä pelästyy.



t. kuusi lasta ja italiainen mies

Ettekö ymmärtäneet että ap katui sanomisiaan. Miksi täällä ollaan niin julmia toisilleen, en ymmärrä. JOS ap kokisi sen ok- toimintana niin sitten ymmärtäisin tunnepurkaukset ja arvostelut, mutta kun oli itsekin pahoillaan. Sanottu mikä sanottu eikä sitä lausetta vaan takaisin saa vaikka haluaisikin.



Itse olen ehdottomasti sitä mieltä että tuollaiset kommentit ovat järkyttäviä, en minäkään missään olosuhteissa hyväksy tuollaista. Vastustan todella fyysistä ja henkistä väkivaltaa!



Poinnttini oli kuitenkin siis se että ap katuu sanojansa, tunsi pahaa oloa joten älkää olko niin raadollisia toisillenne!

mä tapan sinut!!Yritä hillitä itteäs. on muuten monta sellasta äitiä jolta se lipsuu niin helposti ja kyllä siinä jää lapsen mieleen niin helposti se sana painamaan...

kielenkäyttö yleensäkin niin yksi tappouhkaus ei varmaan traumatisoi, jos asia on heti selvitetty. Itse en ole vielä ketään uhannut tappaa, mutta uhkailen kyllä väkivallalla ja muutenkin joskus kielenkäyttö on kauheaa. Uskoisin silti, ettei lapset yöuniaan niistä menetä koska ovat tajunneet että puhetta ne vaan on.

" tuon" ja itsensä ja jättää äidin itsekseen miettimään... Ei varmaan tarvii kertoa, että kun isä kuoli lopulta yli kymmene vuotta myöhemmin vanhuuteen, en kauhean surullinen ollut...

Meillä nyt on vaikeaa muutenkin ja sekä minä että esikoinen olemme todella temperamenttisia ja ärtyviä. Aamu meni tapellessa (kyselin täälläkin, miten vessan oven saa auki kun lapsi linnoittautui sinne. Lapsi kyllä tuli itse ulos.) ja tuli sanottua kaiken laista. EN ole ylpeä pahasta suustani ja kadun kauheasti pahoja sanojani (kuten että lapsi ärsyttää tahallaan, on omituinen, itsekäs ja ilkeä) ja sitä tapaa, millä asiat sanon (huudan), mutta kun lapsi rassaa mun hermoja neljättä päivää ilman taukoja (siis haastaa riitaa pienempien kanssa, murjottaa, on tyytymätön kaikkeen, vaikka yritettäisiin kaikenlaista kivaa yhdessä) niin tänään vaan räjähti.



Ei meistä kukaan ole täydellinen äiti, ja jotkut (kuten minä) ollaan vielä vähemmän täydellisiä kuin toiset. Pääasia, että yritetään kuitenkin ja opitaan virheistä.

että mä kuristan nää kakarat. Lapset oli tuolloin 1,5v ja 4kk. Olo oli KARMEA sen jälkeen. Lapset ei mun sanoja toki ymmärtänyt, äänenpainon tietenkin kyllä.

Ja ei, en ole ihan terve, jos sitä epäilette. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kroonisesta vakavasta univajeesta. Nykyään käyn lääkkeillä enkä ole hetkeen ollut siinä pisteessä että ajattelisin/sanoisin noin kauheita asioita.

perkele pysähdy tai mä lyön sinua. Yritin vain estää pojan juoksemisen tielle ja stressissä sen huusin. En tietenkään olisi lyönyt, mut mun poika on luultavasti tarkkaavaisuushäiriöinen ja ei välttämättä pysähdy huudettaessa.

Vihanhallintakurssille mars.

Normaali-ihminen ei sano lapselle tappavansa tämän, ei edes hermonsa menettäneenä ja täysin suuttuneena.

mutta en koskaan noin sentään.. =(

Multa ei koskaan ole lipsahtanut mitään tuollaista, vaikka lapset (4½v, 3v ja 1v8kk) joskus tosissaan koetteleekin hermoja.

Kannattaisiko hankkia apua arjessa jaksamiseen ja vanhemmuudessa pärjäämiseen? " Mä tapan sut" omalle lapselle on jo huolestuttavaa...

tosi pahasti sanottu!



kannattaisko ehkä jutella vielä lapsen kanssa, pyytää nöyrästi anteeksi ja luvata ettei ikinä enää puhu tuollaisia hirveyksiä.



Lapselle voi jäädä tosi pahat pelotkin tuollaisesta. Mielikuvitus laukkaa lapsella, ja pelkää että äiti toteuttaa sen vaikka yöllä.

sanottu ja ei tässä nyt kenekään tarvi alkaa traumoilla jeesustelemaan,



mitä ilmeisimmin ap on äiti joka on aiemminkin käyttänyt ns räväkkää kieltä lapselleen, eli tuskin ihan traumoihin asti sentään lapsi pelästyi, ja ap on perunut puheensa ja varmasti vielä pyytää anteeksi JOS lapsi vaikuttaa edes muistavan koko juttua enää.



Saat synninpäästön ap :)

Nyt kyllä tuli paha. Minäkin hermostun joskus lapselle mutta en koskaan hauku enkä mollaa lasta, saatika sitten sano noin. Ja minä siis kyllä huudan joskus lujaakin mutta mielestäni aina asiaa :)



Nyt äkkiä puhumaan lapsen kanssa ja sanot jotain viisasta. Sanot vaikka että et tarkoittanut, että tappaisit hänet vaan sen kiukunpuuskan, joka pojassa sillä hetkellä oli tms.

Vierailija:

sanottu ja ei tässä nyt kenekään tarvi alkaa traumoilla jeesustelemaan,

mitä ilmeisimmin ap on äiti joka on aiemminkin käyttänyt ns räväkkää kieltä lapselleen, eli tuskin ihan traumoihin asti sentään lapsi pelästyi, ja ap on perunut puheensa ja varmasti vielä pyytää anteeksi JOS lapsi vaikuttaa edes muistavan koko juttua enää.

Saat synninpäästön ap :)

Mun mielestä se on kahta kamalampaa.

Henkinen väkivalta musertaa lapsen ihan samalla lailla kuin lyönnitkin.

5-vuotiaan kanssa juteltiin, että en ikinä tekisi niin. Pahinta tähän asti on ollut Perkele, nyt olet kunnolla. Vaikka olisi räväkkä suustaan, niin lasta en koskaan mollaa tai uhkaile väkivallalla.



ap

Ootko käyttänyt fyysistä väkivaltaa henkisen lisäksi?



Et todellakaan saa synninpäästöä. Lapses saattaa kertoa hoidossa ja kavereilla että äiti sano tappavansa mut. Ja toivottavsti sanookin.

mollaan lasta aamusta iltaan muutenkin. Mitäs kuvittelit?



Kuvittelen olevani ihan tavallinen äiti, jolta ihan ajatuksissa lipsahti kun lapsi heitti mehut kolmannen kerran tahallaan pöydälle.



ap