Lipsahti lapselle: mä tapan sut!
Lapsi katsoi kauhistuneena, sanoin heti: " no en tietenkään" .
Kaikkea sitä aikuisen suusta tuleekin. Lapsi on jo viisi ja tämä oli pahin, joten hyvä niin. Mutta että joskus itsehillintä voi pettää näin kovin?!
Kommentit (29)
Koska olet jo jutellut lapsesi kanssa asiasta niin kaikki on varmasti ok.
En ole aikaisemmin edes ajatellut. Tukistanut tai läpsinyt en ole ikinä.
ap
Multa ainakaan ei ole koskaan. Enkä edes voisi kuvitella tilannetta, jossa käyttäisin tuollaista kieltä. Se on ihan sama, kuin kuvitella tilannetta, jossa fyysisesti pahoinpitelisin lasta. Sitä ei tapahdu, vaikka hermot menee.
Minusta ei tosiaan ole " ihan tavallista" . Mutta jos muutkin viitsisi osallistua gallupiin, niin nähdään, onko tuo kovinkin tavallista. Eli käsi ylös sinä tavallinen äiti, joka olet joskus suutuspäissäsi uhannut tappaa lapsesi.
en voi käsittää miten tollasta voi ajatella edes... täytyyhän sen siellä alitajunnassa olla jos kerran sanookin noin? ei se voi vaan tyhjästä tupsahtaa suuhusi!!
Ei kyllä ole ap:ltä oikein vastuullisen aikuisen käytöstä, suorastaan järkyttävää!
En yhtään ihmettele mistä ovat kaikki häiriintyneet koululaiset ja jo tarhalapset, täältä!
Pahinta on että olen uhannut että työnnän parvekkeelle rauhottumaan jos et hiljene.
että oma isä on lapsena uhannut tappaa hänet ja sisarukset.
Tuossa tilanteessa on ilmeisesti ollut jonkinlaista väkivallan uhkaakin ilmassa, joten siinä mielessä vähän toisenlainen tilanne kuin sulla, ap?
Mutta olen sitä mieltä, että tappamisen sanominen on jo tarpeeksi kammottavaa. Hyvä, että ap olet jutellut asiasta lapsesi kanssa ja vaikutat siltä, että yleensä tuollaista tee. Olet varmasti kantapään kautta oppinut läksysi.
Otetaan me kaikki tästä opiksi se, että hillitään itsemme niin että väkivälta tai sillä uhkailu on kiellettyä. Muutoin pitää saada päästellä höyryjä pihalle, joten satunnainen huutaminen (mielellään yksinäisyydessä, vaikka autotalissa) tekee hyvää.
Ja muutamia muitakin lyöntivirheitä sinne 20:n viestiin näköjään jäi, mutta asia toivottavasti tuli perille.
20
kka hermot kuinka repeäisivät. Sanat voivat useinkin satuttaa enemmän ja pidempään kuin nyrkit. Eikä sulla varmaan (toivon mukaan) nyrkkikään vaan vahingossa lipsahda lapsen silmään kun hermo pettää?
Joku raja täytyy olla suuttuneena ja stressaantuneenakin. Ja se raja nyt ainakin on väkivalta tai sillä uhkaaminen. Mä en ole koskaan eläessäni sanonut kenellekään noin, kaikkein viimeisemmäksi omalle lapselleni. Enkä varmaan ikinä pystyisi unohtamaan, jos joku sanoisi minulle noin suuttuessaan, kaikkein viimeiseksi oma äitini.
Musta on huolestuttavaa, että ap (ja joku muukin tässä ketjussa) suhtautuu asiaan noin kevyesti.