~~~~Valmiiksi lapsettomat maaliskuussa~~~~
Kovin on meidän porukka hiljentynyt, mutta kokeilenpa jos maaliskuu toisi meihin uutta eloa...
Mä odottelen edelleen menkkoja, en enää edes tiedä mikä kieropäivä on meneillään... Nyt oikeestaan toivon että menis muutama viikko vielä ennen kun alkavat niin voisin sitten mennä siihen kierron kartotukseen. Sain homman käyntiin... Näin viime metreillä alkaa kuume käydä jo aika kovaksi, tuntuu, että sanon miehelle vähän joka käänteessä että " mä haluisin olla raskaana" tai " mä haluisin vauvan" tai " mä haluisin synnyttää" tai... Mies vaan naureskelee.
Näkyykö teidän miehissä vauvakuumetta? Mun mies on tässäkin asiassa niin viiliputtumäisen tyyni, että välillä ihan ärsyttää... Katotaan jos hoitojen aloitus sais jotain eloa siihenkin mieheen.
Uusi viikko ja uudet kujeet...
-S-
Kommentit (11)
Onnittelut Jennulle ovisplussasta! Miten oot noin yleisesti ottaen jaksellu? Haleja sulle sinne!
Sonnai: Täällä on menkat just loppumassa ja tikuttelut alkamassa oviksen löytämiseksi. Miehellä on oikeestaan kovempi vauvakuume kun mulla, koska sillä alkaa jo ikää olla sen verran. Vaikka saatas heti lapsi niin mies on jo nelissäkymmenissä sen mennessä kouluun.. Mieheni kuume ei näy niinkään ihkutuksena (tosin aina kun TV:ssä tai ulkona on vauvoja niin se heti sanoo että tuolla on sulle vauva mut luulenpa et se katsoo niitä itekin haaveillen..). Mun terveellisiä elämäntapoja hän koko ajan huolehtii ja kannustaa, etten lihoisi mikä haittais vauvatilannetta. Nyt kun odotamme sairaalan kutsukirjettä toimintaohjeineen, mies on tärkeänä että pääsee toimiin. Autonvaihdon (farmariin) suunnittelu vie hänen ajatuksensa välillä. Miehen kuumeilu täällä päässä siis hyvin käytännönläheistä kaiken kaikkiaan...
Täällä vietetään hiihtolomaa opiskeluista työn merkeissä, oon ihan puhki. Toivottavasti ei tuu heti ovis kun ei näitten vuorojen jälkeen mitään mahiksia oo jaksaa seksiä ;)
Ainokki: No ihan kivasti on nyt menny.. :) Päässy pahimman yli.. Mitään muuta uutta tänne ei kuulu muutakon että hämmästelin pikkasen tuota ovista kun mitään muuta oiretta ei ollut kun se " limantulo" + alaselkäsärky ja pos. testi..:o ja " henkisesti" tuntu muutenkin erilaiselta olo..:D
SONNAI: Miten on käynyt menkkojen, onko näkynyt?
JENNU: Hienoa kuulla, että voit jo paremmin. Onnea ovisplussasta!
AINOKKI: Onko tikuissa näkynyt positiivista?
Mitä RAITIKSELLE kuuluu? Montako vauvaa mahassa kasvaa?
Miehessä ei näy vauvakuumetta, mutta eihän me vielä edes yritetä. Sanoi mulle, että jos ois ainoastaan hänestä kiinni, haluaisi isäksi 31-vuotiaana. Mistäköhän kummasta on tuollaisen iän keksinyt¿ Mutta on valmis kompromissiin, etenkin kun molemmat tiedetään mitä PCO aiheuttaa. Mies kyllä lukee netistä vauva- ja raskausaikaisia uutisia, joskus töiden jälkeen ihan innoissaan selittää, mitä on lukenut. Ei niitä tietty etsi, mutta lukee, jos sattuu silmien eteen.
Ensimmäinen kierto pillereiden jälkeen 36 päivää, oon tosi tyytyväinen tuohon. Ja saatoinpa ovuloidakin pari viikkoa ennen kuukautisia. :) Tästä eteenpäin kierrot varmaan taas pitenee, mutta jos pillereillä saa oviksen, luulis, että clomitkin tehoaa. Huhtikuun alussa meen taas gynelle valittamaan, voisin kokeilla Teroja, niin ei tarvi enää stressata kierron pituutta. Ihan yleislääkärille yritin varata aikaa, mutta YTHS:llä ei ollut antaa aikoja muulle kuin gynelle.
Hauskaa, että Nellekin on kuvioissa. PCO-laisen näkökulmastahan toi on esimerkkikierto! :) Parempi se varmaan on gynellä saman tien käydä, jos se ultraa niin saat tiedon siitä mikä tilanne sulla siellä onkaan menossa. Hirmu hellyttävää miten miehet on olevinaan aika viileitä vauvojen suhteen mut sit kumminkin nekin on aika paljon miettiny valmiiksi kaikkea niihin liittyvää ja ahmii tietoa toisinaan..
ON: Saatiin KYSiin aika naistenpolille kesäkuun alkuun. Miehelle ei tullu mitään ohjeita mukaan ja puhelimessa kysyessäni kuulemma eka aika on " mulle yksin varattu hormonistatuksen selvittämisen ja papa-muutoksen takia" . Outoo... Ehkä siksi kun tiedetään niin vahvasti et vika on mussa..? Mies tulee varmaan mukaan joka tapauksessa. Kai sen siemennestetestin saa myöhemminkin. Ja mitä toi jo aikaa sitten parantunut lievä papa-muutos (papilloomavirus jonka sain nyk. mieheltäni) vaikuttaa siihen vauvaan? Onko teiltä jo hoidoissa käyneet kyselty näistä?
Tikuttelut jatkuu toistaiseksi tuloksettomina, kp 14 on nyt. Ajattelin jatkaa tohon lääkäriin/seuraaviin menkkoihin asti ihan tauotonta ovistestailua. Pienet on ilot ihmisellä kun tekee huvikseen jotain lääketieteellisiä testejä itelleen... :D
Kertoilkaa naiset mitä kuuluu! Miten voi esim. Mimskelin vauva?
Ooh, täällä taas mieli heittää aikamoista myllerystä kun on tullut jopa joitain oireitakin.. huimausta, alavatsan nipistelyä, turvotusta( jota mulla on melkeen koko ajan), lämmöt koholla.. :o . Oon taas käyny läpi kaikki aina munasarjasyövästä raskauteen asti.. Kaikkia kauheuksia päässäni pyöritelly, ihan puistattaa.. *pthyi*.. Sanokaa nyt tekin mulla,että oon vainoharhanen näiden syöpäkuvitelmieni kanssa??!!:D
No, jaah..se siitä sitten.. Tätipä se täräytti yllättäen kylään tänä aamuna ja taas on niin paska fiilis ettei paremmasta väliä. Ihmettelen vaan tuota kierron pituutta..26pvää!!!:o Ikinä ennen oo moista kyllä ollu..
Voisko Jennulla olla kemiallinen? Tai ehkä sun kierrot alkaa muuttua km:n myötä? Syöpien oireita ei varmaan oo kuukautis-/raskausoireet.. :) Ei varmaan kannata olla huolissaan ellei jotain sukuriskiä ole.
Meillä ei tapahdu mitään, ei ovisplussaa, Kp on suunnilleen 17.
Ei ole mitään sukuriskiä ei. Ensi viikolla varaamme ajan lääkärille ja lähdetään selvittämään tätä asiaa. Minua vaan ahdistaa kovasti tämä paino-ongelma, kun haluaisin pitää sen ehdottoman salaisena, en halua edes mieheni tietävän painoani.. Ja jos me yhdessä mennään niin se on satavarma,että se tulee julki kuitenkin..:( AHDISTAA!!!
Mulla oli ennen painoa yli 90 kg ja häpesin sitä mm. mieheni edessä älyttömästi. Sen kertominen ei kuitenkaan lopuksi ollut ahdistavaa tai huono asia, vaan auttoi mua alkamaan laihduttaa ja mies lähti tukemaan mua. Tai koko ajan se ois tukenu mutta vasta kun myönsin julkisesti paljon painan ja annoin toisen ihmisen tulla mukaan mun syömisiin (en siis enää vain syönyt salaa ja piilotellut ja häpeillyt kaikkea) kun aloin jollain tapaa saada kontrollia. Se jatkuu nyt yli vuosi myöhemmin edelleen. Voisiko sinunkin miehesi olla kuitenkin enemmän mahdollinen tukija kuin joku jolta tarvitsee hävetä?
Ja jos hirvittää, niin voithan passittaa miehen tutkimuksen (mm. puntaroinnin) ajaksi odotushuoneen puolelle..? :) Tai pyytää lääkäriä puhumaan painoindekseistä tai painoluokista suurin piirtein (esim. reilu ylipaino, normaalipainon alaraja tms.)?
Mukavaa viikonalkua toivottelee Ainokki :)
Nooh, näyttääpi nyt siltä että se sinne meno viivästyy kun ensinnäkin se tämän perän ainoa " halpa" lapsettomuuspoli on kiinni (jostain syystä). Luulisin,että viikolla lykkääntyypi se.. :/ On edes 1 hyvä uutinen -- > Paino on pudonnut 6 kiloa vaan on tuota siltikin vielä reilulti joten minen sitä kehtaa vielä paljastaa kelleen. SON EHOTON EI, siihen asti kunnes olen siedettävissä mitoissa..:D
Täällä on saavutettu edes jotain " hyvää" , ovistestiin sain plussan ja sen mukaan sitten koitettu taas touhuta..sikäli ku jaksanu ja viittiny.. :)
Empä kyllä todellakaan elättele mitään toiveita juuri nyt tai tästä kierrosta ylipäätänsäkään. Monesti jo todistettu,että se mikä ei tapa niin sattuu ihan v****** ;(