Millainen uhmaikä teidän jo pienenä tempperamenttisillä lapsilla on ollut?
Kauhulla odotan kuopuksen uhmaikää... Esikoinen on ollut hyvin rauhallinen luonteeltaan ja neuvoteltavissa. Mutta kuopus on täysin vastakohta. Nyt 1v8kk iässä kaikki on jo " EI" , venkslaa asioiden kanssa ja TAHTOO todella kovasti. Jos asiat eivät mene mielen mukaan, heittäytyy karjumaan. Elää siis hyvin voimakkaasti kaikki tunteet, toisaalta myös positiivisetkin tunteet ja on hyvällä päällä ollessaan todella vekkuli.
Olisi mukava tietää, millaisia on teidän pienten ärripurrien uhmaiät olleet? :)
Kommentit (7)
Minusta on jopa selkeämpää tämän lapsen kanssa, kun on niin on/off-lapsi.
Esikoinen oli rauhallisempi ja epäsuorempi myös uhmittelussaan ja sellainen lapsi johon ei jäähyt tehoa ja on vaikea persoonallisuus, vaikka vieraille näyttääkin olevan rauhallinen ja liiankin kiltti ja muka helppo. Meille vanhemmille kyllä osaa kiukutella ja vetää oikeista naruista ja uhma on usein väsymystä ja huomiohakuisuutta.
Tämä tahtoja-temperamentti-lapsi on tosi selkeä mallilapsi, myös uhmassaan. Kun asia menee väärin, niin sit huudetaan ja lujaa. Mutta myös lepytään nopeasti. Tai osataan vetää oikeasta narusta ja estää koko kiukkukohtaus ennalta jotenkin kiertämällä.
Toisen kanssa on eri, hän on hyvin pitkävihainen ja herkkä lapsi, josta ei näe niin selvästi mistä hän vetää herneet nenäänsä ja sitten kiukuttelee koko päivän.
Aloitti vauvana huutamisen eikä ole vielä sitä lopettanut. 4-v.
Meillä on tosi tempperamenttinen ja lujaluontoinen poika. oli jo vauvana vaativa. Uhmaikäisenä yritti kaikin mahdollisin keinoin saada tahtonsa läpi, löi, potki, puri, kirkui... Tuossa 6-11 vuotiaana oli ihana seeseteisempi jakso, kunnes nyt ollaan murrosiässä ja on vaikeaa. Pojalla nytten ikää 14 vuotta. Meillä on lisäksi 16 vuotias poika, jonka kanssa on aina päästy asioista sopimukseen ja joka on suostunut ymmärtämään vähällä, että kaikkea ei voi saada. pienin lapsista on myös tuollaisen tasaisen oloinen. 5v tyttö taasen osoittaa lujaa tahtoa, mutta ei luojan kiitos ole aivan veljensä veroinen.
Vierailija:
Uhmaikä alkoi 1,5 v. Pahimmillaan se oli 4-5 v. Huusi ja huusi ja huusi ja huusi ja löi, kun ei saanut tahtoaan lävitse. Sitten alkoi tolkku pelaamaan ja lapsi alkoi jotain ymmärtämään. 6-vuotiaana hän sitten rauhoittui vähitellen.Nyt poika on 7 v. Hän kykenee hillitsemään itsensä eikä usein enää huuda. Jo oli aikakin...
Hänen huomionsa on aina saanut nopeasti kiinnitettyä muihin asioihin, jos känkkäränkkäkohtaus näyttää uhkaavan. Esikoinen oli vauvana helposti ärtyvä ja kova huutamaan, joten pelkäsin aikoinaan esikoisen uhmaikää, mutta hänestä onkin kasvettuaan tullut sopuisampi luonne, vaikka tosiaan onkin vilkas ja kova menemään. Kuopuksella, joka on rauhallinen, jämäkkä luonne, on uhmakausi näkynyt selkeämmin. Jos kuopus saa jotain päähänsä, niin hän huutaa ja kiukkuaa kunnes väsyy.
vastapainoksi lapsi on erittäin seurallinen ja hauskaa seuraa.
Uhmaikä alkoi 1,5 v. Pahimmillaan se oli 4-5 v. Huusi ja huusi ja huusi ja huusi ja löi, kun ei saanut tahtoaan lävitse. Sitten alkoi tolkku pelaamaan ja lapsi alkoi jotain ymmärtämään. 6-vuotiaana hän sitten rauhoittui vähitellen.
Nyt poika on 7 v. Hän kykenee hillitsemään itsensä eikä usein enää huuda. Jo oli aikakin...