!05MARRASKUU05!

Onnea ylennyksestä Mannan perheelle!



Varmasti on ihanaa kuulla, kuinka lapsi kertoo kavereistaan tarhassa. Lämmittää vanhemman mieltä tietää, että pikkuisella on kavereita hoidossa.



Mentiin tänään siihen korjausoperaatioon. Ennen kuin antoivat mitään nukahtamislääkkeitä kurkkasivat suuhun ja siellä oli tilanne lääkärin mukaan niin hyvä, että jättivät koko toimenpiteen tekemättä. Hampaat olivat taipuneet oikein hyvin takaisin. Toki vielä ovat sisässä ja painuneet, mutta lääkäri sanoi, että luultavimmin puhkeavat uudestaan lähes normaaleille paikoilleen. Kesäkuussa on kontrolli ja jos tilanne ei ole parantunut, nappaavat hampaat pois.



Niin ja nyt on Onnilla lääkärin määräämänä tutti. Tapaturman jälkeen Onni kaivoi Sisun tutteja piiloista ja ilmeisesti lohdutti itseään niillä. Tänään lääkäri sanoi, että olisi hyvä, jos poika söisi nyt tuttia, koska se työntää hampaita eteenpäin. Onni on seitsemännessä taivaassa :) Lääkäri sanoi, että tutista on syytä luopua lapsen täyttäessä kolme vuotta. Taidan napata sitten pois kummaltakin samaan aikaan.



Olin tuossa alkuillasta kahden ystäväni valmistujaisissa. Iski taas kamala himo saada opinnot kasaan ja maisterin paperit käteen.





Noema

Vai sai Onni tutin takaisin=) Hauskaa=) Kiva kuulla että hammasjuttu ei ollut kuitenkaan sen pahempi.



Meillä täällä iskä on nyt ollut pari päivää mahataudin kourissa. Yhden yön viihtyi aika tiiviisti vessassa=( Pojallakin oli tänään kuulemma ollut hoidossa aika löysää kakkaa, saas nähdä milloin alkaa hänkin oksentaa...



Minulle ajokortittomalle miehen sairastuminen on tiennyt kunnon lenkkiä aamuin ja illoin, kun olen kärrännyt poikaa toiselle puolelle kaupunkia hoitoon. No en valita, oma valintahan se on etten ajokorttia halua ja että halusimme pitää pojan vanhan hoitopaikan vaikka muutimme tänne toiselle puolelle kaupunkia. Oon kyllä ollut väsynyt. Eilenkin aamulla heräsin 04.45 ja pojan kanssa lähdimme jo ennen klo6 liikenteeseen. Matka päiväkotiin on kestänyt n. 1h10min kun keli on ollut paikoin tosi liukas... Jospa mies huomenna olis kunnossa.



Kuukautisia ei ole näkynyt eikä kuulunut, tänään on kp36. Ovistesti näytti plussaa kp19. En tiedä, olo on epäluuloinen, ei kai se nyt voisi olla totta että siellä masussa pieni ihmisenalku olisi..... No katsellaan nyt.



No heippa vaan tällä kertaa!



Manna

Toivotaan, ettei tauti iske teihin muihin. Siinä olisikin mukava kierre pystyssä.



Niin ja peukutan täällä, etteivät menkkasi alkaisi ja olisi jo pieni kyytiläinen hypännyt matkaan ;)



Mä olen taas antibiooteilla. Nielurisatulehdus. Nyt alkaa jo ottaa jaksamisen päälle tämä ikuinen sairastusputki. Hohhoijaa. Siitä oksennustaudista saakka olen ollut kipeänä ja toinen kuuri menossa.



Onni oli kaverillani hoidossa tämän päivän, olivat olleet kaverin lapsen kanssa kerhossakin :) Kesken päivän oli tullut isot ja hysteeriset itkut, mutta rauhoituttuaan oli ollut reipas. Vaari kävi hakemassa ja oli ollut pojalla hymyssä pitämistä.



Nyt iltapuuhiin.





Noema

Hui mikä haveri Onnille oli käynyt,auts!! Onneksi kaikki hyvin :)



Mannalle pidän myös minä peukkuja että olisi masuasukki kyydissä, vauvoja vaan lisää :)



Täällä on kovaa hulabaloota kun on meneillään remppa, autokoulu, päättöty & tentit ja sitten nuo pienet kaverit. Ei iske tekemisen puute.. Tänään oli kolmas ajotunti mulla ja vatsa kipeenä jännitin koko päivän, jos sitten huomenna osais jo olla jännittämättä :)



Meillä on aatu " oppinut" puhumaan Porin murretta :) " Mist kaupast ostit, määki haluu, emmää oo hiljaa, miks sanoit, " ym. Hauskan kuulosta! Tänään oltiin ihotautilääkärillä kun pojan iho on niin huonossa kunnossa. Äitinsä atooppinen iho on, ja nyt saatiin lähete allergiatesteihin.



Vieläkö Gerda olet yhdessä kasassa?? Entäs muut loppumetreillä meniät, joko pian saadaan vauvauutisia? Ihanaata :)



Meillä ruvetaan pian miettimään Mymmelin synttäreitä, niihin on enää kuukausi. Mihin tämä aika menee.. MIetin jo että miten mahtaa isoveli (joka muuten omien sanojensa mukaan on pikkusisko..) suhtautua kun emma saa paketteja ja hän ei.. No, eiköhän kaikesta selvitä :)



Mukavaa loppuviikkoa kaikille, palaillaan taas :)



P.S. Nyt on kyllä niin kevät, ihanaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!! :))))))))

Täällä ollaan, Aatun äippä, yhdessä kasassa. Päivittäin supistelee ja välillä aika paljonkin, mutta ei oo vielä semmoista tunnetta että pian vauva syntyisi. No onhan tässä vielä jokunen viikko laskettuun aikaankin.



Hienoa kuulla, ettei Onnin hampaat tarvi isompia toimenpiteitä. Reipas poika kyllä.



Mannalle peukkuja plussan odotteluun!



Tamatustakin kiva kuulla.



En muista mitä piti kommentoida. :)



Ihanaa me saadaan miehen kanssa pitkästä aikaa vapaa ilta huomenna, sitten kun sitä onkin taas vauvassa kiinni pitkän aikaa niin on mukavaa ottaa vielä ennen syntymää hetki itselle. Poikanen menee serkkujensa luokse yökylään, on vasta toinen kerta kun on muualla yötä kuin kotona.



Joku ihmeen pesänrakennusvietti on iskenyt, kun pitäisi mukamas koko koti laittaa tiptop ennen kuin vauva saapuu taloon. Ja siltikään en jaksa niin paljoa siivoilla ja järkkäillä :)



Huomenna menenkin neuvolalääkäriin, saa nähdä onko mitään tapahtunut kohdunsuulla kun on aika napakoitakin supistuksia ollut. Koko arviokin kiinnostaisi, mutta harmi tässä neuvolassa ei ole ultraa kuten oli poikasta odottaessa. Muutenkin lääkäri on vähän hmm...semmoinen suurpiirteinen. Viimeksikin käynti kesti varmaan 7 minuuttia.



Gerda

Tajusin just etten ole tällä viikolla kirjoitellut lainkaan, joten yritetääs saada jotain pientä aikaiseksi.



Jesse tuli kipeäksi lauantai-iltana, kuume nousi nopeasti yli kolmeenysiin ja hengitys oli raskasta ja pinnallista. Mies nukkui Jessen huoneessa yön ja itsekin nousin välillä katsomaan onko kaikki kunnossa. Sunnuntaina Jessen hengitys oli edelleen raskasta, vaikka kuume olikin vähän laskenut. Puhuminenkin tuotti vähän hankaluuksia, kun hengästyi niin nopeasti. Reppana. Saatiin onneksi nopeasti lääkäriaika ja siellä Jessellä todettiin keuhkoputkentulehdus, joka tekee astmaattisia oireita (sellaista on kuulemma ollut paljon liikkeellä), lisäksi kummassakin korvassa tulehdus. Huh heijaa. Ventolinea Jesse sai hengitellä jo lääkärin luona ja se auttoikin nopeasti. Antibioottikuurin sai myös ja se alkoikin auttaa nopeasti. Ventolinea saatiin myös kotiin hengiteltäväksi. Käytännössä jo maanantaina Jesse oli nuhaa ja yskää lukuunottamatta ihan terveen oloinen, pirteä ja energinen kuin mikäkin duracel-pupu. :-) Tarhasta pidettiin kuitenkin pois ma-ke ettei veisi muille tartuntaa. Onskuna oli kun sai olla isin kanssa kolme päivää kotona. :-)



Antibioottikuuri oli Jessen elämän ensimmäinen ja hyvä niin. Oli nimittäin kohtuullisen taistelun takana että saatiin annokset menemään, onneksi oli vain kolmen päivän kuuri. Pakottamalla ei ollut mitään saumaa saada lääkettä menemään, Jesse vaan sylki kaiken pihalle.

Lahjonnalla lopulta onnistui, namia ja keksiä. ;-) Pääasia että jotenkin onnistui ja saatiin poika terveiden kirjoihin. Eka Ventolinen hengittely kotona oli myös kotona sellaista taistelua että Jesseltä alkoi tulla verta toisesta sieraimesta ja sitä tuntui tulevan ihan loputtomiin kun poika vaan rimpuili vastaan kun yritettiin pitää paikallaan ja tyrehdyttää verenvuoto. Jesseltä oikein valui hiki päästä ja kasvoista kun pisti niin hurjasti hanttiin. Ja verta kaikkialla. Jestas kyllä tuota temperamenttia. Seuraavat kerrat sujui onneksi jo huomattavasti paremmin ja yhteistyössä.



Aika hauska tarina tuo että Onni sai tutin takaisin. Voin kuvitella sitä onnea. :-) Jesselle ei uskalla kertoa Onnin tuttitapauksesta lainkaan, tulisi muuten ihan hirveän kateelliseksi. ;-) Noemalle pikaista paranemista! Hurjasti on kyllä kaikenlaisia tauteja liikkeellä koko ajan, mälsää.



Täältäkin Mannalle isot peukutukset että teillä olisi tärpännyt! Se olisi kyllä upea juttu.



Gerda: Jos jaksat ja ehdit, tule ihmeessä kertomaan neuvolalääkärikuulumisia. Pesänrakennusvietti taitaa olla ihan tavallista raskaana olevilla. ;-)



Aatun äippä, ikävä kuulla että Aatulla on iho huonossa kunnossa. Onko aina ollut vai onko vasta viime aikoina mennyt? Jessellä alkoi iho huononemaan 3kk iässä (myös atoopikko + allergioita) ja sen jälkeen on ollut melkoista rasvausrallia. Onneksi Jessen ollessa 7kk löydettiin vihdoin sopivat rasvat. Meillä käytössä Lipolan, Essex Lotion kevyempänä vaihtoehtona + kuuriluontoisesti 1% kortisonia. Toivottavasti saatte iho-ongelmiin avun pian! Ne on kyllä kurjia, etenkin jos kovasti kutisee. :-/



Tänään kävin taas Taysissa kontrollissa ja kohtu alkaa näyttää jo kohtuullisen normaalille, vähän verta oli vielä jäljellä. Ja ne yhdet kuukautiset pitää malttaa odottaa väliin ennen kuin voi alkaa yrittää uutta raskautta. Hitsit kun en millään malttais odottaa, mutta pakkohan se on antaa kohdun toipua. Mulla on vaan niin ärsyttävän epäsäännöllinen kierto että oon varma odottavani vielä kesälläkin niitä seuraavia menkkoja. Blääh. Kauhia vauvakuume päällä! ;-)



Kivaa viikonloppua kaikille!

Olipas Onnilla onnea tutin suhteen :) Ja muutenkin ettei operaatioita tarvinnu.



Perttu ei varmaan ottais tuttia takaisin, vaikka hyvin tuttimiehiä oli ennen niistä luovuttaessa. Jokunen aika sitten kaappeja siivoillessa löydin yhdestä pussista Pertun tutin ja näytin sitä pojulle. Poikaa nauratti, mutta ilomielin sen roskiin laittoi ja totesin olevansa iso poika eiä tuttia tarvi.

Joskus vitsinä oon kysynyt haluaisko tutin takaisin ja nauraa ettei oo vauva.



Olin lasten kanssa kaupungissa shoppaamassa. Muutamia synttärilahjoja piti ostaa. Mitä te yleensä viette lahjaksi lasten synttäreille? Välistä tuntuu, että ideat loppuu joidenkin kohdalla, kun kaikkea jo on. Periaattesta en osta leluja kenellekään lahjaksi. No omat saa toivomansa, jos ihan ok.



Kävin vielä miehen kotiuduttua prismasta ostaan kurikset, sittarissa oli vain sinisiä ja punasia. Prismassa rukkan takki ja henkselihousut oli molemmat 17.90 kipale, kun taas sittarissa takki oli 24,90 ja housissa ei suurta hintaeroa tainnu olla. Molemmille ruskeat housut, takit vaalenpunainen ja ihanan tummanturkoosi tai jotain sinne päin.

Neiti toivo keltasia housuja, mutta ne taitaa olla jo historiaa. Ihanat bambi kumpparit ostin neidille, Pertulle vielä hakusessa. Minkä kokosia kenkuleita muilla marraslapsilla on? Talvikengät on kokoa 24. Syksyn vikingin lenkkarit on 24, toivottavasti menee vielä, kun aika vähän ehdittiin pitää ja muutenkin ovat ihanan väriset.



Itselle löysin kivat farkut :) ja vihreän paidan. Postista on tulossa lisää, helponpi niin. Oli noidenkin housujen osto yhtä tuskaa.



On ollu jotenkin raskas viikko, vaikka miteen kummenpaa en ole tehny. Useempana päivänä ois pitäny siivotakin, mutta ei oo vielä tapahtunut. No tuleehan niitä päiviä.

Ammatinvalinta hommelit ne vaan jaksaa ressata ja ahdistaa. Kun musta ei oikein mikääään voi tulla. No jospa asiat järjestyy. Niinhän nillä on tapana. Välillä koetan siihen itsekin uskoa ja ottaa lunkimmin. Ainahan mies voi tehdä kahta duunia tai yhtä oikein hyvä liksaista ja minä kyllä keksisin kotona kaikenlasita näperystä ;))



Minä samaa mietin parisen viikkoa sitten kuin Aatun äippä. Eli kuinka marraspoika suhtautuu siskon synttärilahjoihin. Aivan hyvin. Muutaman suklaamunan sai hänkin. Ja innoissa katteli vierestä, kun sisko repi paketteja. Perttu on yhtä innokkaana väkerrellyt hamahelmilllä ( pari kertaa ne 6000 on ollut pitkin lattiaakin, nyt ehkä 5000 tallella) ja puuhelmistä tehnyt koruja.





Huomenna hypätään junaan koko poppoo ja mennään serkkuni tytön synttäreille, ihan vain tuohon lähi pitäjään.



Kun Pertulta kysyy, mikä sinusta tulee isona, hän vastaa merirosvo.

Muutenkin merirosvot on todella in. Kaupunkireissulla bongas vaikka mistä merirosvoja. Tarkkoja ovat.

Eilen soitin miehellä lempeän kiivaan puhelun, kun sain kirjastolta s-postia ja ihmettelivät yhden lainaamani kirjan huonoa kuntoa. Mies oli kirjan palauttanut ja maahanhan se kirja oli sitten tippunutkin. Sattu vain olemaan uusi. Perttu sano puhelun jälkeen, että ei saa isi koskea äitin kirjoihin ;)

Ymmärsi hyvin jutun juonen, vaikken ihan niin tainnut kuitenkaan sanoa.



Jumppailut ja muut on jäänyt nyt vähemmälle. Vaikka kyllä jaloissa nytkin tuntuu päivällinen reissu. Kyllä täältä reilu pari kilsaa tulee suuntaansa.





Saan ihan just juoda uusista aivan huippu ihanista mymmeli ja myy kupeista, kun mies tuo ne kaupasta :)))) kummastakohan ensin? :)





Aurinkoista viikonloppua :))





Hilda

Täällä ollaan ihan sekavissa tunnelmissa. Eilen ja tänään (kp 38&39)on aamulla raskaustestit tehty ja molempiin saatu kaksi viivaa, joista toinen on kyllä aika haalea. Mutta kuitenkin sellainen, että sen nyt ihan selvästi näkee.



Ei oikein tiedetä mitä ajatella. Raivostuttava tällainen ollako vai eikö olla-tilanne. Pojasta tuli aikoinaan samalla testilla tosi vahvat viivat heti. Ei oikein uskalla innostua. En tiedä vieläkö se huomenna pitäisi yksi testi tehdä, ostan kyllä jonkun eri merkkisen. Menee koko viikonloppu ihan mönkään. Ärsyttää tämmönen epätietoisuus.



Sanokaa nyt hyvät ihmiset mitä olette mieltä?



Hildahan oli shoppaillut oikein urakalla. Meillä olisi kans sama edessä, poika tarvitsisi vaikka mitä vaatetta ja kenkää kevääksi.



Tänään lähdemme ehkä tuonne maalle kyläilemään pojan ukin ja tädin perheen luo.



Hauskaa viikonloppua kaikille!



Manna

Toivotaan, että viiva vahvistuu pian, jotta mamma pääsee itsekin nauttimaan raskaudestaan :)



Mulla kävi Onnista niin, että tein kolmena aamuna muistaakseni testin ja aina viiva oli niin hailu, ettei mies edes nähnyt sitä. Aivan uskomattoman haaaaalea viiva siis. Soitin lopulta lääkärille ja varasin ajan labratesteihin. Siellä varmistui, että raskaana olin.



Sisusta taas viiva pamahti näyttöön jo suurinpiirtein pissatessa ja oli todella vahva.



Mua naurattaa. Mulla on ihan sellainen olo, että olisin raskaana. Oksettaakin vähän. Jos nyt olisin raskaana, se olisi tapahtunut juuri silloin, kun pidin palopuheeni siitä, kuinka aion nyt ensin keskittyä itseeni :b Tällästä tää elämä on, ylläreitä täynnä. Tosin saattaa hyvinkin olla, että menkat on alkamassa. Mulla kun ei ole ollut yksiäkään Sisun syntymän jälkeen. Täytyypä hakea apteekista testi :)



Voi voi Jesse poikaa, hurjalta kuulosti tuo astmaattinen keuhkoputkentulehdus. Mullakin oli 3 viikkoa sitten keuhkoputkentulehdus ja todella raskasta oli hengittää, ihan kuin olisi ollut verttä keuhkoissa. Varmasti raskasta lapselle :( Onneksi poika voi jo paremmin, niin ja äiti kanssa :)





Noema

No niin Noema, kipinkapin apteekkiin, jos tässä on niin onnekkaasti käynyt, että minulla on pieni ihmeenpoikanen tuolla masussa niin olisipa kerrassaan mahtavaa saada sinut kohtalotoveriksi taas odottelemaan marrasvauvaa=) Meillä poikasen la aikoinaan oli 18.11, nyt jollain laskurilla sain ajaksi 17.11, jännää.



Ja voi miten lohduttavaa että olet myös haaleita viivoja testannut, lopputuloksesta päätellet olit hyvin vahvasti kuitenkin raskaana=) Meillä ne haaleat viivat oli kyllä kuitenkin niin selvät, että ne näki ihan selvästi. Tuota poikasta tehdessä tein vuosien aikana varmaan kymmeniä negatiivisia testejä enkä koskaan muista niissä olleen minkäänlaista haamua tai viivan paikkaa...



Aamuksi on taas testi ostettu, mies kyllä vannotti että aamuyöstä en sitä nyt ala tekemään, kun poika aina herää mun ylösnousuun eikä suostu nukkumaan enää... höh.



Päivä meillä meni kyläillessä. Pojalla riitti touhua tädin ja ukin luona. Oli tosi väsynyt kun kotiuduttiin. Minä olen illan laittanut pääsiäisjuttuja esille ja kovasti odotan että huomenna kävisi virpojia. Iso kulho namuja ainakin on odottamassa.



Nyt miehen kanssa saunomaan, poikakin on jo nukkumassa. Taidetaan saunoa ekaa kertaa kaksin tässä kodissa=) Mieli tekis kebabia, mutta mies ei suostu hakemaan sitä mulle...pöh!



Manna

Nyt vasta tajusin, että oliskohan pitänyt jo aloittaa uusi pino... no kirjoitan nyt kuitenkin tähän kun aloitin. :)



Olipas Jessellä ollut rankan kuuloinen keuhkoputkentulehdus. Onneksi ilmeisesti jo takanapäin. Meidänkin pojalla oli eka antibioottikuuri vasta tuossa kuukausi sitten kun sairasti ekan korvatulehduksensa. Me saatiin onneksi 5 pv kuuri aika mukavasti menemään ilman taisteluja, en maistanut mutta haisi semmoiselle perinteiselle vähän mansikanmakuiselle lääkkeelle.



Mannalle uskaltanen toivottaa onnea plussasta! Kyllä tuo kovasti siltä kuulostaa, että teille odoteltaisiin pikkusisarusta. Mulla oli poikasta odottaessa tosi vahvat viivat heti raskaustestissä, mutta tästä raskaudesta tein pari testiä joissa molemmissa vain tosi haaleat viivat. Sillei että erotti siinä jotain olevan, mutta tosi hempeällä värillä. Ja hyvin raskaana tässä ollaan. :)



Mites Noeman kotona, joko olet testin ehtinyt tehdä? Ihan jännittää puolestasi, onko kolmas kaveri tulossa teille. :)



Hilda oli löytänyt kivan värisiä kuravaatteita. Mä en oo oikein nähnyt täällä kaupoissa kuin perinteisiä punaisia ja sinisiä, en oikein niistä välittäisi. Tai oli joitain ruskeitakin Stockkalla, mutta ei meille sopivaa kokoa. Kuravaatteet on vielä siis ostamatta, käyttöä kyllä olisi. Pitäisi uudet, isommat kumisaappaatkin ostaa. Ja varmaan kaikki kevät- ja kesäkengätkin saa taas hankkia uudet. Niin kovaa vauhtia jalankoko ja koko pikkumies kasvaa.



Neuvolalääkärissä tosiaan kävin perjantaina, kaikki oli ihan ok. Nopeasti vain tutki, sydänäänet kuului, pääalas päin edelleen mutta ei kiinnittynyt, vielä mahtuisi kääntymään toistekin päin. Mut toivottavasti pysyy vain aloillaan. :) Kohdunsuu oli pehmentynyt mutta ei vielä lyhentynyt. Joten matkaa vielä synnytykseen lienee. Päivittäin silti supistelee, välillä aika napakastikin.



Kokoarvioon sain lähetteen äitiyspolille, ihanaa kyllä että vähän seurataan kasvua. Tosin kyllähän tuo arvio viimeksikin heitti melkein kilolla. En siis hirveästi luota siihen, mutta toivottavasti näkevät edes että mahtuuko tulemaan alakautta. Lääkäri puhui, että kenties synnytystä voisi käynnistellä vähän ennen laskettua aikaa jo, jos on tulossa yhtä iso tai isompi vauva kuin poikanen oli. Mutta saapa nähdä nyt sitten.



Miten muut odottajat jakselevat?



Poikanen oli silloin perjantaina siis toista kertaa yökylässä. Kivaa oli leikkiä serkkujen kanssa, ei olisi kotiin malttanut lähteäkään. Mutta kuitenkin kotona sit osoitti mieltään, heitteli leluja ja oikein hakkasi niillä toisiaan raivoissaan. Kun kysyin mikä noin kovasti suututtaa kävi maahan ja hautasi kasvot käsiinsä. Yhtäaikaa suututti ja suretti. Vähän aikaa kun juteltiin, ilmeni että kuitenkin harmitti kun ei ollut isin ja äitin luona nukkumassa.



Ehkä johtuu siitä, ettei ole tottunut nukkumaan muualla. Kun on tosiaan vain kerran aiemmin ollut yökylässä ja siitäkin on yli vuosi niin ei varmaan muistakaan. Nytpä mietityttää miten pärjää synnytyksen ajan ja millaiset raivarit ja mielenosoitukset on sitten odotettavissa kun kotiudutaan vauvan kanssa. Käykö muut marraslapset usein yökylässä ja miten se sujuu?



Tämmöisiä tänään.



Gerda

siis ihan uskomatonta, muutamana päivänä ku ei lue pinoa niin johan on

tapahtumia ollu.



mannalle varovaiset onnittelut, haaleita viivoja sain minäkin tästä jälkimmäisestä,ekasta supervahvan. joten ihanaa!



noemaa jännitän edelleen, joko oot testannu. kiva että onnin hampaita ei tarvinnutkaan operoida.



joku kyseli että ollaanko evakossa rempan ajan oltu ja kyllä vaan oltiin. pikamuutto pois tästä asunnosta ja sen seurauksena kaikkea kamalaa raskauteen, mutta suuremmilta murheilta kuitenkin vältyttiin ja nyt tuntuu asunto olevan kunnossa.



gerdako se mietti miten poika pärjää synnytyksen ajan. teemu ei ole ollut vielä koskaan yökylässä. silloin ku me oltiin synnärillä oli mummo hoitamassa, yöllähän lähdettiin ja eka yön oli isäkin pois kotoa. hieman oli teemua itkettänyt aamuisin mutta nopsaan toipui.3pv olin ite synnärillä ja joka pv teemu kävi meitä isän kanssa katsomassa ja kotiinlähtl ku tuli niin ihan tohkeissaan toimitti että vauva mukaan.yllättäv' än vähillä musttisjutuilla ollaan päästy, toivottavasti tekin pääsette suht vähällä.



nyt on kitinä niin kovaa että mentävä

Mannalle täältäkin varovaiset onnittelut ja noeman uutisia odotellaan innokkaasti!!



Gerdalle tsemppiä, meillä Venla on ollut niin usein yökylässä etten usko sen olevan mikään ongelma sitten kun lähtö tulee. Enemmän huolettaa että jos tulee nopealähtö päivällä kun olen yksin kotona kun kaikki mahdolliset kuskit on vähintään 30km päässä...

Meillä kans kaikki ok, tänään kävin vikassa lääkärintarkastuksessa ja kohtu oli kii sisältä, ulkoa jo auennu sormelle ja vähän oli kanava lyhentynyt. Mutta tuskin tässä nyt kuukauteen mihinkään vielä mennään. Tehtiin samalla kokoarvio ja tod.näk tuollainen vähän yli 4kg mötkäle sieltä ois nytkin tulossa...Jännää et miten me isännän kans tehdään näinkin isoja vauvoja mutta ainakin Venlan kasvu syntymän jälkeen menee jopa vähän meidän käyrien alapuolella ja me ollaan aika pieniä kumpikin?



Uhmiksen kanssa ei mitään uutta, jotkut päivät helpompia kuin toiset ja hyvien päivien ansiosta tätä jaksaakin!



Oikein hyvää pääsiäistä kaikille, jos en tällä viikolla ehdi enää kirjoittelee...



CalZal rv33+6 ja Venla 2v4kk