En kestä ihmisiä jotka pätevät sillä että koko ajan on muka kiire.

nääs kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, ja sinä aikana on käytävä töissä, hoidettava kotihommat, ja lapsetkin.

Mun kaveri on ties kuinka monetta vuotta kotiäitinä, eikä hän ymmärrä että kahden työssäkäyvän (vuorotyötä tekevän) aikataulut ovat joskus tiukkoja. Ollaan vapaaillat mieluiten oman perheen kera.

Työn lisäksi olen opiskellut ja hoitanut 6 henkistä perhettä ja toisaalta myös päden sillä, koska olen niin onnellinen, että sain maisterinpaperit ulos työn ja perheen ohessa.



Nyt tuntuu, että kerrankin on aikaa, kun on vain työ ja koti :). Olenkin ottanut töissä vastaan erilaisia vastuutehtäviä, jottei aika käy pitkäksi.



Inhoan sitä, ettei ole mielekästä tekemistä. Tulee istuttua vain tv:tä katsellen tai tietsillä. Lapsista 3 jo koululaisia ja viipeltävät omien kavereiden kanssa iltaisin ja kuopuskin viihtyy itsekseen tai pihakavereiden kanssa.

Enkä sillä halua mitenkään päteä - se vaan on fakta.

ettei ole koko ajan kiire. Nää kiireiset vaan kuvittelee, että he ovat siinä mielessä aivan erityisiä ihmisiä, että juuri heillä kiire vaan "on". On ihan normaalia, että joskus on kiire, mutta jos puhutaan vuosista ja jopa vuosikymmenistä, kyse on tosiaankin elämänhallinnan ja priorisoinnin puutteesta, kuten ap sanoi.

tuskin monikaan on töissä 8h enempää päivässä, pari tuntia työmatkoihin on varmaan maksimi. Jäljelle jää 14h vuorokaudesta, joista aikuinen ihminen nukkuu ehkä 5-7h eli vielä jää 7-9h joista jos kotitöihin joka päivä hukkaa 1-2h jää vielä 5-7h tehdä ihan mitä vaan.



Pitää vaan lähteä 5-10 minuuttia aikaisemmin, ettei myöhästy joka ainoa aamu töistä niinkuin eräs työkaverini, todella raivostuttavaa varsinkin kun kaikki joutuvat odottamaan.

Tämä sama koskee työpaikkaa. Kaikilla on aina karmea kiire ja paine, mutten tiedä, mistä ne työkaverit sen kiireensä synnyttää. Voin rehellisesti sanoa, että työpaikallamme (no, omalla osastolla) on oikeasti vain muutama henkilö, jolla voi olla kiire ja muut vaan pätee kuvitellulla kiireellä. Tottakai töissä on töitä, muttei noista selviäminen pitäisi oikeasti nyt olla niin ylivoimaista. Teen ihan samoja töitä ja hyvin, ja silti mulla on ainakin luppoaikaa. Olen jutellut samasta parin hyvän ystävän kanssa (ns. menestyjiä molemmat) ja kumpikin ihmettelee samaa, muttei ikinä uskaltaisi sanoa tuota ääneen töissä.

Aamulla hirveä kiire, että ehdin viedä lapset päiväkotiin aamiaiselle ja että itse ehdin töihin. Töissä hirveä kiire kun en ole ehtinyt valmistella kunnolla kun on aina niin kiire hakemaan lapset päiväkodista työpäivän päätyttyä. Illalla hirveä kiire, että ehdin vielä opiskelemaan. Ärsyttävää, mutta totta. Mielestäni tuossa ei kylläkään ole mitään pätemistä.

Tekee kyllä paljon asioita, mutta ei toisaalta ole mikään maailman paras organisoimaan tekemisiään. Minä taas teen kamalasti kaikkea, mutta ei minulla ole juuri koskaan kiire, koska olen oikeasti nopea tekemään.

Ihmisellä voi olla paljon tehtävää, mutta kiireeksi se muodostuu vain päässä.



Jos ihmisellä on aina kiire, silloin on elämänhallinnassa jotakin vialla. Asiat pitää tehdä, mutta ei luoda itselleen kaoottista olotilaa. Hyvät organisoijat ja järjestelmälliset ihmiset harvemmin tuntevat kiirettä.



Aina löytyy aikaa sille, mikä on oikeasti tärkeää. Se on järjestelykysymys.

Herää 15 minuuttia aikaisemmin, niin ei ole niin "kiire" viedä lapsia hoitoon.



Työpaikalla kannattaa priorisoida työtehtävät, ja jos ei aika kerta kaikkiaan riitä, jättää jotakin tekemättä tai delegoida eteenpäin.



Tee ruuat viikonloppuna valmiiksi, niin mikrouuni sulattaa / lämmittää ne lapsille illalla.

Olen ja monesti ihmetellyt, että miten voi olla aina kiire, kun itselläni on välillä jopa tylsää kun ei ole mitään tekemistä.. Tosin en sano tätä ääneen vaan hoen myös sitä kiirettä muiden mukana:)



Mua myös ärsyttää sellaiset marttyyrityypit, jotka haalii itselleen hommia ja sitten mainostavat kaikille "kuinka paljon töitä on, ei edes ehdi kahvilla käydä" yms..

ja en kyllä pätenyt sillä. Mutta elämä meni vain niin.

Töissä sairastui porukkaa ja lomittajia ei saanut (hoitaja, pakko oli kuitenkin hommat hoitaa).

Yhdellä lapsista alkoi kuntoutus, mikä vei kuljetuksineenkin aika paljon aikaa.

Äitini oli huonossa kunnossa ja minun piti käydä häntäkin hoitamassa välillä.

Muiden lasten kanssa yritin ehtiä hoitaa muita hommia.



Kotityöt jäi kyllä aika vähille.



Homma oli organisoitu minuutilleen, että homman sai pyörimään.

Niin ja kohta joku kysyy, miksi mies ei auttanut. Mies oli komennuksella ulkomailla ja pyöritin hommaa yksin.

Luulevatko ihmiset, että jatkuva kiire tekee heistä tärkeämmän oloisia? Kysymys on elämänhallinnan ja priorisoinnin puutteesta.

Taidat olla sitten joko työttömänä ta kotihoidontuella kotona, kun on aikaakin tuollaiseen mietiskelyyn??

Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole kiire.. vihaan kiirettä.. oikeastaan koenkin että ihmiset tarkoittavat kiireellä aikataulua. Minulla se ainakin tarkoittaa sitä. Kokoajan aikataulu lyö päälle ja mihinkään et voi vaan jäädä juttelemaan tai et voi pitää taukoa silloin kun huvittaa..

Olen yrittäjä ja minulla ON kiire! (tai ainakin sanotaan: tiukka aikataulu)

Onneksi nyt minulla on hetki omaa aikaa, vapaata, joten voin sanoa onnellisena, ettei minulla ole nyt tällä hetkellä kiire.

Nämä marttyyrityypit eivät suostu luopumaan mistään työhommasta saatikka delegoimaan tehtäviään. Kaikki pitää hoitaa itse, ja sitten valitellaan kiirettä ja paheksutaan niitä, joilla on vähemmän hommia harteillaan.

Olen ja monesti ihmetellyt, että miten voi olla aina kiire, kun itselläni on välillä jopa tylsää kun ei ole mitään tekemistä.. Tosin en sano tätä ääneen vaan hoen myös sitä kiirettä muiden mukana:)

Mua myös ärsyttää sellaiset marttyyrityypit, jotka haalii itselleen hommia ja sitten mainostavat kaikille "kuinka paljon töitä on, ei edes ehdi kahvilla käydä" yms..

joko henkilön lahjattomuudesta työtehtäviin nähden tai sitten siitä, että pitää hokea muiden mukana. Varmaan on oikeasti kiireisiä töitä, mutta itse olen ollut tällä hektisellä it-alalla 12 vuotta ja vain pieniä jaksoja voi sanoa olleen aidosti kiire. Enimmäkseen on ihan hyvin aikaa tehdä työnsä ja päälle käydä kurkkaamassa vielä av:kin.:)

juoksee käytävillä toimittamassa asioita. Siis juoksee, koska on niin kauhea kiire. En vain tajua, koska tein aikaisemmin hänen työtään ja se oli löysä työkenttä... Eikä tämä nuorimies ole tyhmä tai tee mitään ylimääräistä vaan delegoi kiireen takia töitään vielä muille. Auts, että ottaa päähän. Pomo on tuore ja hokee koko ajan, kuinka tällä Kallella on kauhea kiire. Tekisi mieli käydä avautumassa, koska ärsyttää, että tuota yhtä palkitaan henkilökohtaisen bonuksin maksimissaan kohtalaisesta työstä suoriutumisesta ja siitä, että esittää kiireistä.

nääs kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, ja sinä aikana on käytävä töissä, hoidettava kotihommat, ja lapsetkin.

hoitelen lapset ja kotihommat. Ne voi tehdä ihan kiirettömästikin, kaikessa rauhassa hetki kerrallaan.

omapa on asiansa. Kiire aiheuttaa stressiä ja stressi aiheuttaa sairauksia sydänsairuksista lähtien. Älä siis sinä ota stressiä heistä.

On paljon mukavampaa, kun ei ole koko ajan kiire.

Luulevatko ihmiset, että jatkuva kiire tekee heistä tärkeämmän oloisia? Kysymys on elämänhallinnan ja priorisoinnin puutteesta.