Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lopettakaa se lihominen!

Vierailija
03.03.2008 |

Joka tuutista tulee tekstiä siitä, kuinka suomalaiset lihovat. Mikä ihme siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos syö liikaa niin lihoo? Ihmiset tietävät aivan hyvin myös sen, että lihominen johtaa fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin ja turhiin kuluihin yhteiskunnalle. Silti mätetään törkyä kitaan kuin viimeistä päivää, jopa hyvitellään lihomisen aiheuttamaa pahaa oloa lisäkaloreilla.



Perustelkaa, miksi teette sen karhunpalveluksen itsellenne ja yhteiskunnalle?

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta laihtumaan en ole alkanut ainakaan toistaiseksi. Syy: en tahdo luopua kaikesta herkuttelusta.

Vierailija
2/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tullut vaatekokoja alaspäin, 54 => 48. Vielä on matkaa tavoitteeseeni, 38-kokoon. Mutta sentään edistyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ala sä ap älytä että kukaan ei vaan huvikseen liho ja syö! Ettehän te sitä tajua joilla ei ole ongelmana

liikakilot. Muka tiedätte....

Olen lihava joo, en huvikseni ja kovasti yritän saada kiloja pois.

Vierailija
4/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmisille tungetaan suut ja silmät täyteen jotain asiaa ja sitten valitetaan kun sillä on vaikutusta. Joka paikka pursuaa langanlaihoja malleja ja sitten ihmetellään miten naiset on niin pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä. Herkkuruokien pakkauskoot senkun kasvavat, ja sitten ihmetellään kun ihmiset syö liikaa herkkuja. Ja niiiiin edelleen.

Vierailija
5/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sitten valitetaan kun niitä ihmiset syö...

Vierailija
6/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten ap päätti, että se loppuu ja on ollut jo pitkään ihannepainossa. Eli ap tietää kyllä lihomisesta aika paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Sitten ap päätti, että se loppuu ja on ollut jo pitkään ihannepainossa. Eli ap tietää kyllä lihomisesta aika paljon.

Miksi sinä onnistuit kun suurin osa ei?

Vierailija
8/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

palkitaan, lohdutetaan, juhlitaan, erottaudutaan joukosta.

Jos oppii syömään pääasiassa vain nälkäänsä ja ravinnontarpeeseen, pysyy mitoissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisi mesota enemmän fyysisestä kunnosta ja vähemmän kiloista. Mulle kävi esim. niin, että rupesin kuntoilemaan ahkerasti. Paino putosikin salakavalasti muutaman kilon. Se oli yllättävä plussa, koska tarkoitus ei ollut niinkään laihduttaa kuin päästi kuntoon. Lupaava kehitys tyssäsi siihen, että ihastuin uuteen pari kiloa laihempaan peilikuvani ja rupesin taas tarkkailemaan kilojani ja fokus siirtyi kunnosta painoon. Ja kas, rupesin taas mässäilemään ja laihtuminen pysähtyi, ja luulen että olen ehkä jopa taas vähän lihonut, entistä ahkerammasta kuntoilusta huolimatta. Koska laihduttaminen LIHOTTAA. Sitä miettii vaan mitä saa syödä ja mitä ei ja retkahtaa " viimeistä kertaa" mässäilemään herkkuja ihan tolkuttomasti vähän väliä.

Vierailija
10/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä vähemmän sitä miettii, sen helpommin paino pysyy kohdallaan. Mitä enemmän laskee jotain pisteitä ja miettii syömisiään, sen vaikeampaa laihtuminen on.



Keskittäkää huomio kauppareissuihin, eli lataatte jääkaappiin vain terveellistä sapuskaa. Sitten kun iskee syömähimo, syötte joko sitä terveellistä tai jos se ei kiinnosta niin ette syö mitään. Itsekuri tulee tässä kuvaan siinä, että kauppaan EI SAA LÄHTEÄ hakemaan jotain kökköä herkkua.



Nälkä ei Suomessa tapa. Syökää vasta sitten kun on nälkä.



Opetelkaa pureskelemaan ruoka kunnolla, niin ruuansulatus pelaa, eikä tule syötyä niin paljoa, koska syöminen on hitaampaa. Juokaa paljon vettä.



Herkuttelu on yliarvostettua. Keksikää jotain muita nautintoja elämäänne kuin ruoka, niin kyllä se siitä.



Kuulostaa tosi karulta, mutta ainakin itselläni niin kauan kuin hyssyttelin läskejäni ja puolustelin ruualla lohduttautumistani, läskit persuuksissa ja poskissa istuivat ja lisääntyivät. Kun otin armeijatyylisen karun lähestymistavan ja " unohdin koko asian" , ei ole ollut mitään ongelmaa.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

huonosti hallussa. Ala-asteella kehityin varhain. Aikuiset miehet olivat lääppimässä joka paikassa. Jumiuduin kotiin, söin ja söin. Yläasteella laihdutin 70 kilosta 50 kiloon, alle vuodessa. Söin n. 400 kcal päivässä. Pilasin polveni juoksuharrastuksella, en lämmitellyt tms. Kun ruoka alkoi maistua, siirryin oksentamaan. Hampaat kärsivät, oksentelin toisinaan verta, kun verisuonia puhkesi happamen oksennuksen takia.



Peilissä en nähnyt eroa, mulla oli mielestäni aivan mieletön pömppömaha alle 50 kg painossakin. Jumalaton, kuvottava läski. Lasten myötä lihoin, lihoin kaksinkertaiseksi. Nyt olen hissukseen yrittämässä laihduttaa, mutta varovaisesti. Ylipainoa on vielä, mutta en lähde repimään enää.

Vierailija
12/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedon puutteesta se ei voi johtua, kyllä jokainen TIETÄÄ miten pitää elää jotta ei liho.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on isompi osuus tässä kuin kuvitellaan. Yritin tässä päivänä muutamana ostaa maltillista pakettia vohveleita. En ollut ostanut vohveleita luokkaa kymmeneen vuoteen, ja järkytyin siitä minkälainen jättipakkaus niitä oli pakko ostaa. Samoin muistan vielä minkä kokoinen oli sipsipussi silloin kun itse olin nuori. Olen sitä mieltä, että kun ruoka tuodaan kynnyksen yli, peli on menetetty. Jättipakkaukset saa ihmiset aikaa myöten myös ajattelemaan, että tuollainen määrä on ihan jees syödä kerrallaan tai lyhyen ajan kuluessa.

Vierailija
14/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epäilisin tosin syyn olevan siinä, että ihmiset ovat vain olleet jollain tyhmällä dieetillä, eivätkä oikeasti muuttaneet tapojaan tai asennoitumistaan asiaan.



Eivät laihduttuaankaan siis ymmärrä asennoitua ruokaan RAVINTONA, niinkuin joku tuolla mainitsi. Ruokaa pidetään jonain epämääräisen kulutuksen kohteena ja nautintoaineena, eikä ravintona. Kun dieetti on ohi ja paino saavutettu, rynnätään taas mättämään. Laihdutetaan laumasieluina silloin, kun naistenlehdet sitä toitottaa ja mässätään sitten taas aivottomina, kun dieetti ei enää kiinnosta.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuten sipsejä 70n g tai karkkia 100g. Tai 0,3 l limsapulloja.

Vierailija
16/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totuus on, KAIKISTA laihduttajista vain 5% pysyy painossaan. Vaikka olisi laihduttanut hyvin järkevästi.

Vierailija
17/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ollut tosi hoikka aina, ja todellakin olen syönyt mitä huvittaa, enkä ole pahemmin lihonut. Ehkä sitten syön terveellisesti, en tiedä. Mutta täytyy olla tyytyväinen.

Vierailija
18/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vaan siksi on pahoillaan, kun ei ole mikään asiantuntija. Anteeksi vielä.

Vierailija
19/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka kerta Suomeen tullessa pysäyttää ylipainoisten ihmisten - erityisesti nuorten ja keski-ikäisten naisten - määrä. PALJON enemmän kuin täällä.



Ei minua kenenkään kilot haittaa, ja ymmärän minkälaisia henkisiä syitä ylipainoon on.



Suomalaistutut syövät paljon enemmän karkkia, pullaa, leivonnaisia ja muuta hemmotteluruokaa kuin täällä asuinmaassani. Autolla ajetaan enemmän, ja varsinkaan talvisin ei ulkoilla paljoa. Asuinmaassani aikuiset syövät vain yhden lämpimän ruuan päivässä, eikä se ole sitä suomalaista öljyssä valmismarinoitua sotkua johon on kaadettu 2dl ruokakermaa päälle.



Näistä se suomalainen ylipaino koostuu: herkuttelusta ja lohdutusruuasta, liikunnan vähyydestä ja nykyisestä ruokakulttuurista.

Vierailija
20/30 |
03.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua on usein mietityttänyt, että mitä nämä " sokeriholistit" , jotka selittävät miten uskomattoman vaikeaa on olla syömättä niitä herkkuja, tekisivät, jos vaikkapa suklaa ja ravainen ruoka olisivat samalla tavalla kiellettyjä vaikkapa raskausaikana kuin alkoholi. Jos yhden suklaapatukan syöminen raskausaikana olisi samalla tavalla haitallista sikiölle, kuin alkoholiannoksen juominen, niin eivätkö he silti - alkoholistien tapaan - pystyisi lopettamaan syömistä? Entä jos lääkäri konkreettisesti sanoisi, että yksikin sihipsipussi voi tappaa sinut. Eikö tämä rasva-addikti olisi silloin syömättä sitä shipsipussia?

Uskon, että aika harvalla liikapainoisella on tosiaan esim. alkoholisimiin tai huumeriippuvuuteen verrattava riippuvuus herkkuihin (joillain tietty voi olla, mutta silloin tosiaan psykologiset ongelmat ovat jo luokkaa hoitolaitokseen, kuten alkoholisteilla ja narkkareillakin). Herkuttelu ei vaan edusta mitään VÄLITÖNTÄ ja akuuttia vaaraa itselle tai vaikka sikiölle. Siksi on helppo toimia parempaa tietoa vastaan. Sitten vedotaan riippuvuuteen ja psykologisiin ongelmiin, jotka " pakottavat" tarttumaan suklaalevyyn. Lohtusyöminen on tosiasia, samoin psykologiset mekanismit ahmisen taustalla. Ylipainoisista kuitenkin vain pieni prosentti on oikeasti RIIPPUVAISIA ruuasta sanan varsinaisessa merkityksessä. Lopuilla kyse on itsekurittomuudesta.



Käsi sydämelle ahmatti, jos suklaa/shipsit tai mikä sinun heikko kohtasi nytonkin, olisi vaarallista vaikkapa syntymättömälle lapsellesi (kuten päihteet), etkö pystyisi olemaan raskausaikana syömättä näitä herkkuja? Ja jos pystyisit, mikset pysty nyt? Sillloin kyse ei ole psykologisesta PAKOSTA syödä, vaan halusta, jolle annatte periksi.