Löytyykö muita perheitä, joiden lapset ovat " taviksia" ??
Aina hehkutetaan että voi kun se meidän Malla osaa soittaa pianoa, ja meidän Marko soittaa kitaraa ja meidän Ville on haka matematiikassa..
Mutta löytyykö perheitä, joiden lapset on ns. taviksia, ettei ole mitään erityisosaamista eikä mikään sellanen kiinnostakaan?
Tuntuu, että sitä on jotenkin huonompi vanhempi kun ei ole vienyt lapsiaan kaksivuotiaana viulukerhoon ja muihin hienoihin harrastuksiin, vaan ihan tavallisiin juttuihin vaan?
Kommentit (8)
Vanhin lapsista kyllä soittaa pianoa, mutta eikö se ole kuitenkina aika tavishommaa? Ei ole mikään erityislahjakkuus.
Kolmas lapsemme on mielestäni aika vläkky (eskarissa vasta) mutta tavis sekin on : D
Minäkin olen tavis vaikka olenkin soittanut pianoa ja poikkihuilua ja pärjännyt koulussa hyvin.
Nämä erityistaidoilla kehuvat vanhemmat voit jättää omaan arvoonsa. Eivät ne lapset sen lahjakkaampia ole kuin muidenkaan. Toki jos lapsi kiikutetaan 2 v iästä laskettelurinteisiin joka toinen viikonloppu, niin onko se ihme, että lapsi osaa lasketella 5 v? Se ei kuitenkaan tarkoita vielä lahjakkuutta, vaan on harjoittelun tuottama tulos.
Itse pidän taviksina vanhempia, jotka pitävät omia lapsiaan jotenkin erityisinä. Sillä lailla taviksina, että ajatus jää siinä vähän puolitiehen. Se on jotenkin keskinkertaista.
Väillä tunnen itseni kyllä tavattoman tylsäksi. Lapsetkaan eivät ainakaan vielä ole osoittaneet merkkejä äärimmäisestä lahjakkuudesta, jos nyt eivät lahjattomuudestakaan.
Osaavat kuitenkin käyttäytyä ja ottaa toisen ihmiset huomioon.
... eihän sun lapses sitten ole taviksia. Harva lapsi osaa käyttäytä nykyään minun mielestäni...
- tavis 16v tyttö: ovet paukkuu ja v-sanat viuhuu
- tavis 13v poika: mikään ei kiinnosta, paitsi tietsikkapelit ja kaverit
- tavis ekaluokkalainen poika: pleikkaa ja kavereita
- tavis 5v tyttö: prinsessajutut on ihQja
Ihan tavallisia lapsia on muuten, leikkii ja touhuaa muiden mukana olematta eikoisia missään lajissa, poika on hyvä fyysisesti ollut aina pienestä asti luultu usein vuotta vanhemmaksi tms, kiipeämään jne, mutta ihan peruspoika siis kuitenkin, tyttö on vähän jopa arka.
Mutta he käyttäytyvät hyvin, julkisisissa tilaisuuksissa jne, ei tarvitse edes " pää punaisena karjua" kun käyttäytyminen tulee näköjään lähes luonnostaan heiltä. Olen siitä " ylpeä" , en edes pidä itseäni hyvänä kasvattajana koska he ovat ihan alle 2-vuotiaasta osanneet olla tietyissä tilanteissa kivasti, ainakin verrattuna ikätovereihinsa. Hyvä säkä meillä tossa asiassa vaikkei mitään luonnonlahjakkuuksia missään " fyysisessä" lajissa olekaan :)
eipä ole näitä kaverimurheita... minulla on " liian kypsä" poika, joka ei löydä kavereita, kun pohdinnat ovat liian ylilentoisia...
Lapset ovat keskinkertaisia kaikessa, ei missään erityisen hyviä eikä huonoja. Mitään erityisiä mielenkiinnon kohteitakaan ei heiltä löydy.
Enpä jaksa asiasta stressata. Osaavat kuitenkin käyttäytyä ja ottaa toisen ihmiset huomioon.