Tulin tänään niin pienestä niin onnelliseksi!
Oli taas normaali arkiaamu, töihin lähdössä. Pienempi 2 v vielä nukkuu sikeästi vaikka isomman lapsen kanssa puuhaillaan. Menen herättämään 2 v silittäen hellästi häntä selästä ja toivottaen hyvää huomenta. Hän oli niin ihanan unenpöpperöinen. Sitten hän herää, kääntyy selälleen ja sanoo ensisanoikseen " äiti!" ja laittaa kädet suoriksi halia varten. Sitten saan haistella ihanaa unenlämpöistä pikkupoikaani. Ihana aamu!
Kommentit (3)
peron nukkua rauhassa. Ei tarvitse herätellä, eikä lähteä roudaamaan mihinkään. On joo hei tosi surullista!
Ap, hieno, että koet näitä arjen onnen hetkiä...Mutta olishan se vielä hienompaa, jos parivuotiaan ei tarvitsisi aamulla herätä herätykseen. Ja ei, en moralisoi, oma lapsenikin meni päivähoitoon jo parivuotiaana, eikä ne aamuherätykset lasta traumatisoi. Tarkoitan vain sitä, etten tajunnut ollenkaan kolmosen viestiä. Mitä surullista kakkosen näkökulmassa nyt oikein on?
kun ei tarvitse herätellä eikä raahata pöpperöisiä lapsia minnekään.