Muita jotka muuttanu toiselle puolen Suomea?
Haluatteko koskaan muuttaa takaisin? Työn vai miehen perässä?
Kommentit (16)
En muuttaisi takas kotiseudulle, vaikka kovasti on välillä ikävä sinne. Ystäviä en minäkään ole täältä löytänyt viidessä vuodessa, tuttavia muutamia. Kovasti kaipaan niitä aikoja, kun oli oikeita ystäviä, joiden kanssa sai jakaa ilot ja surut, nyt sitä ei enää ole. Mutta täytyy nyt ajatella, että tämä on nyt tällainen ajanjakso elämässä ja jotain muuta hyvin arvokasta on tullut tilalle...
muutettiin miehen työn perässä ja takaisin mieli vain haikailee!Joitain tuttuja on mutta ei mitään kiinnekohtia tänne
Paikka ei ole tosin kotiseutuni, mutta paikka johon kotiseudulta muuton jälkeen kotiuduin kymmenessä vuodessa :) Pitkän väännön jälkeen sain miehenkin mielen muuttumaan ja nyt olemme muuttamassa sinne takaisin. Ikävä sinne alkoi heti muutettuani, sitten kun lapsia tuli aloin ryhtyä ajatuksista tekoihin.
miehen työn perässä. Ikävä oli koko ajan kova kotiseudulle. Muutimme viiden vuoden jälkeen takaisin kotiseudulle, mutta nyt haikailen ja ikävöin paikkakuntaa jossa asuimme viisi vuotta ja niitä ihania parhaita ystäviä jotka sinne jäi... Ei ole helppoa..
Helsingissä olemme " kärvistelleet" jo kymmenen vuotta.
ja asunut opiskelujen vuoksi Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalla pienissä kaupungeissa ja kunnissa muutaman vuoden. En sopeutunut, ihmiset ja koko henkinen ympäristö alkoi aina vaivata pitemmän päälle. Nyt olen asunut Itä-Suomessa puoli vuotta isossa kaupungissa ja olen paljon tyytyväisempi. Myös mieheni on itäsuomalainen, sopii kemiat paremmin yhteen kuin muutaman kokeillun pohjalaisen kanssa.
tiesihän sen muuttaessa, mutta..HALUUN TAKASIN KOTIIN
Ihan hyvin ollaan viihdytty ja kotiuduttu, mutta takaisinkin voisi muuttaa jos joskus asiat sillä tavalla näyttäisivät järkkääntyvän. Mutta ei ole mitään unelmaa paluusta.
Sit tajusin, että todellisten ystävien saaminen kesti tolkuttoman kauan ja kipuilin siitä aikani. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen kotiutunut oikeasti, enkä suostuisi enää vaihtamaan kotipaikkaani kovin helpolla. Sen verran rankkaa se tuttavapiirin kartuttaminen oli.
Vierailija:
Sit tajusin, että todellisten ystävien saaminen kesti tolkuttoman kauan ja kipuilin siitä aikani. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen kotiutunut oikeasti, enkä suostuisi enää vaihtamaan kotipaikkaani kovin helpolla. Sen verran rankkaa se tuttavapiirin kartuttaminen oli.
7 Kauan ystävien löytäminen kesti? Välillä tuntuu että ei tee edes mieli tutustua kehenkään.. Onkohan ihan normaalia?
Tuttavia toki on ja muutamia, jotka ovat käyneet meillä kotonakin, muttei varsinaisesti ystäviä.
Kavereita sain ehkä 3 vuoden asumisen jälkeen. Nyt en enää haluaisi muuttaa takaisin. Enemmän kavereita täällä kuin kotiseudulla. Löysin harrastuksen, mitä kautta ystävyyssuhteet alkoivat syventyä. Työn kautta on myös ystäviä. Lisäksi naapureista on jäänyt pari hyvin läheistä tapausta. Perhekerho myöhemmin auttoi myös, mutta aluksi meillä ei ollut lapsia.
Muutamia " elämäntilanneystäviä" saín piankin, ja he olivat tietysti tärkeitä, mutta todellisen ystäväpiirin huomasin saaneeni vasta kolmisen vuotta sitten. Ja siihen vaikutti pääasiassa aika. Olin tuntenut ihmiset jo pidempään, ja luottamus syntyi sitä kautta. Muutamista naapureista on tullut todella läheisiä, ja heihin olen tutustunut lasten kautta. Ja valitettavaa ehkä, mutta kyllä täälläkin muutamat tosiystävät ovat entiseltä kotipaikkakunnaltani muuttaneita. Mutta ei sitä tarvi kuin muutaman niin läheisen ihmisen, että tietää voivansa soittaa/turvata heihin milloin ikinä. Ystävä on mun mielestä sellainen, jonka luo voin mennä ilman tuliaista, myös illalla kun perhe on kotona, itkuisena, iloisena, meikattuna ja meikkaamattomana. Jonka luona on kotoinen olo.
Vierailija:
Vierailija:
Sit tajusin, että todellisten ystävien saaminen kesti tolkuttoman kauan ja kipuilin siitä aikani. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen kotiutunut oikeasti, enkä suostuisi enää vaihtamaan kotipaikkaani kovin helpolla. Sen verran rankkaa se tuttavapiirin kartuttaminen oli.7 Kauan ystävien löytäminen kesti? Välillä tuntuu että ei tee edes mieli tutustua kehenkään.. Onkohan ihan normaalia?
muutamaan eri maahan ja vielä takaisin Suomeen.
Koti-ikävä on lapsuuden maisemiin sekä yhteen entisistä " kotimaistamme" , mutta molempiin ikäviin riittää hyvin vierailut aika ajoin. Ystäviä on jokaisesta paikasta löytynyt kuin myös kavereita. Mutta tärkeintä on, että on tuo oma rakas taistelupari mukana :). Siellä missä asutaan on meidän koti, siihen ei muuta tarvitse kuin rakkautta :)