Mieskulta suuttui lapstenvaatteiden ostosta, liian kalliita ja liian huono rahatilanne.
Konkurssissa emme ole, vaikka emme rikkaitakaan. Tilapäisiä rahahuolia, kaikki on niin kallista.
Päätin ostaa vaatteet tilistäni, joka olisi siimieheni mielestä pitänyt käyttää muuhun maksuun, koska lasten kamppeet olivat jo luokkaa karmea. Syksyllä viimeksi ostin heille koulufarkkuja. Yhdet puserot ovat joulun jälkeen saaneet.
Tuntuisi niin pahalta, kun lapsilla ei ole siistit kouluvaatteet. Alkavat pian koulussa kiusaamaan .... vaikka sitten jäisi yksi tilivelka roikkumaan.
Mutta mieskulta. Hänestä kaikki perheen harrastuksiin, ruokaan ja vaatteisiin laitettu raha on turhaa. Loma menettelee, kun itsekin osallistuu, mutta sekin on ikävää, kun joutuu lomaviikolla olemaan lasten kanssa, lastenhoitolomalla.
Kun vain saisi ostella osakkeita ja sijoittaa rahojaan tai rakentaa jotain. Tällä kertaa vaatelaskun verran meni rakennuslupien hankintaan.
Kauheat haukut sain. On niin paha mieli, mutten halua tutuilleni tilittää. Tämmöistä paskaahan tämä elämä on.
Anteeksi että avauduin, mutta kun jurppii niin.
Ja ikänä ei muuten ukko suostu istumaan ja yhdessä sopimaan rahojen käytöstä. Olisi varmaan alentavaa suunnitella perheen menoja puolta vähemmän tienaavan vaimon kanssa.
Lähtisin viiiitttuun täältä, jos ei noita lapsia olisi. Pienestähän ei saa periksi antaa.
Kommentit (34)
Ja yksin ei perheen budjettia voi kumpikaan puolisoista pitää, kun molemmilla on menonsa ja tulonsa.
Kumman meno se lasku nyt sitten oli?
lasten kouluvaatteet ei?? Onpa käsittämätön logiikka.
Vierailija:
ja vahvasti, jos yksi vaatelasku viivyttää muita laskuja. Terveessä kotitaloudessa on tililla aina parin palkan verran hätävaraa.
en voi kun ihmetellä, miten joku viitsii tuollaista kuunnella?? En tarkoita, että pitäisi erota, mutta tuki se suu. Meillä ei tuollainen ripitys onnistuisi koskaan, se verran ollaan tasavertaisia vaikka toinen tienaakin enemmän.
Terveessä kotitaloudessa ei vaatelasku/vajalasku viivytä muita laskuja. Isot hankinnat tehdään suunnitellusti ja hätävaraa kuuluu olla ainakin parin kuukauden palkan verran. Vaateostokset eivät saa lykätä laskujen maksuja, eikä vajaa rakenneta yks kaks.
Selkisikö?
viiden kuukauden palkan verran. Selkiskö??
Vierailija:
Terveessä kotitaloudessa ei vaatelasku/vajalasku viivytä muita laskuja. Isot hankinnat tehdään suunnitellusti ja hätävaraa kuuluu olla ainakin parin kuukauden palkan verran. Vaateostokset eivät saa lykätä laskujen maksuja, eikä vajaa rakenneta yks kaks.Selkisikö?
Kummallistahan tämä tällainen rahavenkoilu on ja ajattelenkin, että taustalla on varmaan jotain muuta.
Kunhan tässä päivän mittaan lepyn niin yritetään keskustelua uudelleen. Huoli perheen rahoista on ok, rakentamisharrastus on ok, lasten vaatteiden osto on ok, mutta vaikeudet keskustella asioista etukäteen ei eivät ole ok.
Kaipa tämä tässä, ajatukset vähän selvenivät, kiitos mielipiteistä.
Kun sitä rahaa pitää olla siellä käyttötilillä tai muuten saatavilla, ei nostamattomissa. Ei sotketa sijoituksia ja käyttövaroja, jookos.
...rakentaakin voi itse kappaletavarasta hiljalleen, ei se silloin niin kovin kalliiksi tule.
Ajattelin vaa, kun ap kehui osaavansa ommella....
Ainaista kitinää ukon puolelta, jos olin tehnyt vaatehankintoja lapsille. Mies haluaisi, että kaikki vaatteet hankitaan kirppiksiltä. On ensinnäkin saita ja toiseksi ekologinen/kierrätyshenkinen. Alkuvuosina toki pahoitin mieleni kitinöistä, mutta tässä vuosien mittaan minusta on kai tullut kovanahkaisempi ja rohkeampi tekemään hankintoja. Koska minä ne ostokset joudun tekemään niin mielestäni minulla on valta päättää haeskelenko suurella vaivalla kirppiksiltä vai haenko uutena kaupasta, josta varmasti kokoja ja malleja löytyy.
Realismia lastenvaatteiden hinnoista ja sopivien vaatteiden löytämisestä olen opettanut miehelleni siten, että olen " pakottanut" hänet hoitamaan 13-vuotiaalle pojalleen (joka ei ole minun lapsi, vaan miehen aiemmasta liitosta) vaatehankinnat. Viime vuosina en olekaan enää saanut suuria haukkuja, kun olen pienemmille lapsillemme vaatteita ostanut. Toki mies muistaa usein kysyä, että eikö tältä hänen pojaltaan muka ole jäänyt sopivia vaatteita näille pienemmille ... olen perustellut, että olivat huonokuntoisia, ja sen enempää ei ole tarvinnut riidellä. Olen helpottunut, että mies ei enää vahtaa jokaista ostostani ... se oli henkisesti todella rankkaa: elää avioliitossa mukamas tasa-arvoisena ja sitten toinen kuitenkin hallitsee ja määrää miten yhteisiä rahoja saa käyttää.
Vinkki: jos sukulaiset tai tuttavat kysyvät lahjatoiveita lapsille, niin ihan hyvin voit pyytää vaatetta jota lapset tarvitsevat. Meillä lapset ovat oppineet arvostamaan vaatelahjoja ja ovat ihan innoissaan, kun mummi on ostannut värikkäitä ja muodikkaita vaatteita.
Tsemppiä sinulle, ymmärrän että on rankkaa hoitaa vaatetus isolle perheelle, varsinkin kun mies ei ole asiassa tukena. Vaatii paljon vaivannäköä saada lapsille kuhunkin vuodenaikaan sopivat vaatteet. Ja kun lapsia on useampia, niin ei voi hankkia vaatetta sieltä, toista täältä, vaan koko porukalle on järkevää hankkia koko setti yhdellä kertaa, jotta ehtii tehdä muutakin elämässä kuin metsästää sopivia vaatteita lapsille. Minusta olet toiminut fiksusti.
Eikö miehelle ole ymmärtäjiä?????
Eli enemmän tienaava maksaa suhteessa enemmän perheensä ja puolisonsa menoista. Kun on perheen perustanut, on varmaankin tajunnut sen (tai olisi pitänyt tajuta!) että sen jälkeen ei ole enää MINÄ ja SINÄ vaan ME.
että vaimo voi sopata mitä lystää ja jättää laskut rästiin.
kannattaa hallita talousasiat. Siis laatia budjetti ja pysyä siinä, eikä elää noin.