Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin lapset tänään... HUH!!
01.03.2008 |
Kävin tuttuni luona ja heillä oli ruoka-aika. Heillä oli ruokana jauhelihakeittoa. 3-vuotias ei suostunut syömään, vaan vähän pyöritteli lusikkaa sopassa ja sitten tönäisi lautasen pois. Äippä oli heti kysymässä, että mitä ottiaisit? Ottaisitko makkaraa? No pilppusi makkaraa keittoon ja lapsi noukki palaset ja söi. Ei tosin kerralla, vaan välillä kiipesi pöydälle, kävi juoksentelemassa rappusissa, heitti vaattet pois. Sitten rupesi huutamaan " annaannaannaa" ja äiti kyseli kaiken mahdollisen, että mitäköhän poika haluaisi. No, lopulta selvisi, että suolakurkkua... Söi muutaman viipaleen (halusi ne suoraan käteen, muuten ei kelvannut). Sen jälkeen kävi juoksentelemassa taas ja sai pullaa sitten viimeiseksi. Äiti vielä sitten ihmetteli vilpittömästi, että mikähän näillä on kun ei kelpaa mikään muu kuin makkara... Että tästä hän taas oppi, että ei kannata tehdä mitään ruokaa näille, kun ne syö vaan makkaraa. AAAAARRRGGGHHH!!!! En kehannut puuttua tilanteeseen ja ravistella äitiä, joten oli tultava purkautumaan tänne!
Kommentit (13)
Minä nimittäin kannan sitten nämä (siis tämänkin) epäjohdonmukaisen kasvatuksen hedelmät, olen nimittäin alkuope. Ja tämäkin lapsi tulee luokalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan esikoistani, eikä tulisi mieleenkään antaa lapsen pompotella noin. Sitä syödään, mitä tarjotaan. Jos ei kelpaa, niin ollaan ilman. Ruokaa tarjotaan seuraavan kerran, kun muukin perhe aterioi. Ei ole yksikään lapsi kuollut nälkään vielä täyden ruokapöydän ääressä.
Vierailija:
Odotan esikoistani, eikä tulisi mieleenkään antaa lapsen pompotella noin. Sitä syödään, mitä tarjotaan. Jos ei kelpaa, niin ollaan ilman. Ruokaa tarjotaan seuraavan kerran, kun muukin perhe aterioi. Ei ole yksikään lapsi kuollut nälkään vielä täyden ruokapöydän ääressä.
3-vuotias on nimittäin uhmaikäinen ja sitä ehtii hyvin kouluttaa vähän isompanakin. Ei tarvii kaikesta aina tapella.
Kaikille ruokatavat eivät niin tärkeitä. Ei se tarkoita sitä etteikö ne koulussa opi syömään kunnolla.
Meillä ei esim. ikinä syödä haarukalla ja veitsellä (paitsi jotain pihviä), mutta hyvin se meidän poika koulussa niillä syö kun siellä sitä vaaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et kanna vastuuta lastesi kasvatuksesta, vaan sysäät vastuun koululle. En yhtään ihmettele, jos opettajan ammatti on rankka, kun äidit eivät viits opettaa alkeellisimpiakaan käyöstapoja eli ruokapöytäkäyttäytymistä lapsilleen. Opella on sitten 25-30 huonosti kättäytyvää kakaraa opetettavanaan ja aivan yksinkertaisista jutuista pitää alkaa, huh.
siten, kuin täälläkin kirjoittava ajattelee. Lapsi on nyt 4-vuotias eikä ole ajatukset muuttuneet.
Täällä näkee heti, kenen kakarat käyttäytyy sanoin kuin ap:n tuttavan lapset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikävä kyllä lapsen on helppo silloin ' tehdä mitä tykkää' huomatessaan että vanhemmat seisovat vaikka päällään että lapsi on tyytyväinen ja suht' mukava vieraiden edessä.
Paineitahan siinä on sekä suuntaan jos toiseenkin.
Itsekin opin pitämään lapset ojennuksessa vasta kun esikoinen oli 5v...
Tietenkään sitä ei voi tietää, tulevatko ne toimimaan sellaisinaan, mutta jotain suuntaviivoja varmasti voi vetää, vaikka nyt sitten ruokailun suhteen. Minusta kuvailemani toimintatapa kuulostaa järkevältä ja ihan vain vihjeeksi, että monet kokeneet, monen lapsen äidit ovat täällä kyseistä tapaa suositelleet. Asenteesi minua kohtaan on melko huvittava, kun nähtävästi esikoista odottavan näppikseltä tämä ohje on jotenkin säälittävä, mutta monen lapsen äidiltä kullanarvoinen. No, jokainen tavallaan. Hyvää jatkoa vain sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten mietitään, että " mikä ihme siinä on kun meidän mattipekka ei syö kunnolla..."
Meillä on ollut molempien lasten kanssa sellainen periaate, että sitä ruokaa syödään, mitä aikuiset ovat laittaneet. Ja jos ei maistu, niin sitten ei syödä. Eikä meillä ole koskaan ollut asian kanssa mitään ongelmia.
olen samoilla linjoilla kanssasi. Kyllä lapset käyttäytyvät kauniisti, kun sitä heiltä vaatii. Kokemuksesta sen tiedän, sillä omani ovat jo murkkuja ja aivan pienestä ovat osanneet käyttäytyä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin esikoisen odotusaikana pitäväni tiukan kurin ja katsoin turhautuneena ja säälien ap:n kuvauksen tapaisia tilanteita. Päätin tehdä itse ihan toisin.
No lapsi sitten syntyi - ja tein juuri niinkuin olin päättänytkin. Se on luonteesta kiinni, pystyykö sitä kuria pitämään yllä ja osaako ajatella yhtään nenäänsä pitemmälle.
Tuntuu, että joillekkin on vaan yksinkertaisesti sietämätöntä aiheuttaa lapselle pahaa mieltä edes hetkellisesti. Olen nähnyt aikuisen järkevän ihmisen menevän täysin käsittämättömiin älyttömyyksiin tyydyttääkseen uhmakkaan kolmevuotiaansa toiveita, vain välttääkseen loppuun asti sitä, ettei vain joudu itse ottamaan aikuisen asemaa ja tekemään jotakin muutakin kuin lepertämään ja nauramaan lapselleen. Saman ihmisen on ylipäätään tosi vaikea kestää lapsen mitään itkua ja pahantuulenpurkausta, ne tuntuvat ahdistavan häntä itseään kohtuuttomasti.
Eikä hän ole ainoa esimerkki vastaavasta, jonka tiedän.
Jotkut vain eivät osaa kasvattaa lapsia. Se, että synnyttää lapsen ja osaa ruokkia sitä ei tarkoita, että osaisi myös tarjota parhaat eväät muuten lapsen elämään, valitettavasti.
Alue: Aihe vapaa
Tällä periaatteella meidän lapset on ruokittu ja hyvältä nuo näyttävät.