herkkäunisuus vs. hyväunisuus..opetettu tapa vaiko geeneissä?

nukkuu kuin tukki. Kupuos taas äärettömän huonouninen.. Tiedä nyt tuota mistä johtuu..

samoin minä. Kumpikaan meistä ei pysty nukkumaan päikkäreitä, tai yöunia jos joku " metelöi" . Mulle tuottaa jopa miehen hönkäily välillä vaikeuksia. Herätään herkästi, nukahtaminen kestää kauan jne.

Mulla on 9 kk poika, joka on nukkunut aina yöt, mutta päikkärit on vaikeempi juttu. Ei nuku, jos ei oo ihan hiljaista ja mitä mä täällä nyt yksin meuhkaisin kotosalla, joten varmasti olen myös huomaamattani totuttanut hänet hiljaisuuteen.

Silloin kun on itse tarpeeksi väsynyt, tekee kaikkensa ettei häiriöitä tulisi ja lapset heräisi.



Minusta se yleinen huonounisuus on kuitenkin geeneissä. Siis että tarvitsee äidin lähelle, tai että lopettaa päiväunet varhain, ja nukkuu vähemmän kuin muut ikäisensä, tai että on nukkunut vauvana vain pikkupätkissä, ei koskaan pitkään ja tasaisesti.



Nukahtamistilanteessa tas, jos lapsia väsyttää, he nukahtavat kyllä vaikka metelissä, kunhan se on tarpeeksi tasaista. Jos taas kuulevat mielenkiintoisia ääniä niin pysyttelevät väkisin hereillä.

Mummolassa on aina erikoisempaa, tai jos on vieraita eivätkä malttaisi käydä nukkumaan joten pyydetään olemaan hetki hiljempaa vaikka normaalisti kotona oltaisikin ihan normaalisti.

Meillä on herkkäuninen tyttö, vaikka vauva-aikana varoimme tarkkaan totuttamasta häntä täyteen hiljaisuuteen uniaikana niin silti siinä 1-2 ikävuoden tienoilla alkoivat häntä äänet häiritä nukkuessa.

Lasten isä on myös herkkäuninen kun taas itse olen hyvä nukkuja.



Joten geeneissä.



Kaikilla lapsilla on ollut samat olosuhteet nukkumiseen, ts. herkkäunisia ei olla mitenkään opetettu nukkumaan hiljaisuudessa. Päinvastoin.

ihmisen fyysiseen erilaisuuteen, joten kyse ei ole opitusta asiasta mihin voisi harjaannuttamalla vaikuttaa. Ainakaan perusherkkyyteen.

Herkkyys ärsykkeillehän liittyy ihmisen temperamentiin, ja se on synnynnäinen. Ärsykkeihin reagoimisherkkyyttä voi jossain määrin kokemuksilla säädellä, mutta vain rajoitetusti ja en tiedä, miten tuo säätely toimii aistiärsykkeisiin, ehkä tuossa säätelyssä on kyse vain ihmisen omista psyykkisistä reagointitavoista eikä siis ole mahdollista harjaannuttaa lapsen fysiologisia aistitoimintoja?

Meillä kolme lasta ja heissä eron huomaa. Keskimmäinen nukkuu hyvin, mutta esikoinen ja kuopus huonosti. Kuopus ei ole koskaan saanut nukkua hiljaisuudessa. Samoin itse olen kolmilapsisen perheen kuopus ja huono nukkumaan. Asuimme kaksiossa ollessani pieni, joten varmasti ei ollut hiljaista päiväuniaikaan. Vanhempi veljeni nukkuu kuin tukki vaikka hänet on totutettu nukkumaan hiljaisuudessa lapsena.

Äitini varoitti minua, juuri esikoiseni saatuani, olemaan opettamatta häntä nukkumaan täysin hiljaisessa ympäristössä. Aluksi kun hiippailin hiljaa toiseen huoneeseen jossa sitten vain hiljaa puuhailin jotakin. Otin neuvosta vaarin ja lapsi tottui nukkumaan, vaikka imuroin huoneen oven takana jne.



Myös nuoremmilla hyvät unen lahjat ja nuorin voi nukkua päiväuniaan, vaikka isommat leikkisivät samassa huoneessa.

hän opetti minulle ettei todellakaan nukahda kuin hiljaisuudessa vaikka miten yrittäisin. Siis vaunulenkilläkin saattoi havahtua jos joku vastaantulija jutteli toiselle kovalla äänellä.

Ei tuohon pysty juurikaan vaikuttamaan. Monesti herkkäuninen on herkkä muutenkin. Ja herkkäuninen on herkkäuninen heti synnyttyään jo sairaalassa, ainakin meillä olleet. En usko, että päivässä voisi opettaa suuntaan tai toiseen.

ajattelin, että tottakai vauva tottuu kodin ja isosiskon ja äidin ääniin ja tottuu nukkumaan päiväunet vaikka ääniä kuuluisikin. No ei se ihan niin mennyt. Kyllähän väsynyt lapsi toki nukahti ja yleensä nukahti nopeasti, mutta heräsi aina puolen tunnin kuluttua kun ensimmäinen kevyen unen vaihe tuli. Pakko oli siis alkaa hyssyttelemään isosiskoa, jotta pienempi saisi nukuttua.



Yöllä molemmat ovat onneksi olleet hyviä nukkumaan.

sietävät melua nukkuessaan, eikä kyse ole opettamisesta?



Meillä vauvaa ei härinnyt äänet ensimmäisinä kuukausina lainkaan, mutta jossain iässä nukkuminen alkoi keskeytä pienimpiinkin ääniin, vaikka aiemmin ne eivät olleet härinneet lainkaan. Uskoisin siis meidän kohdalla ainakin kyseessä olevan siis neurologinen tekijä eikä kokemuseen perustuva oppiminen tai totuttaminen.

Vierailija:

hän opetti minulle ettei todellakaan nukahda kuin hiljaisuudessa vaikka miten yrittäisin. Siis vaunulenkilläkin saattoi havahtua jos joku vastaantulija jutteli toiselle kovalla äänellä.