Sairas lapsi, isän vkl, tulossa kuulemma hakemaan silti. 2h ajomatka
Eihän minun tarvitse sairasta lasta antaa isälle? Tuskin hän itsekkään vatsataudissa lähtisi auton kyytiin pariksi tunniksi.
Toista päivää vatsataudissa ja huomenna pitäisi isänsä luokse mennä. En todellakaan haluaisi sairasta lasta liikutella paikasta a paikkaan b sairastamaan. Enkös minä nyt ole oikeassa kun sanoin ettei hae ennenkuin lapsi on terve
Kommentit (6)
Järjetöntä kuljettaa oksentelevaa ja ripuloivaa lasta tunteja autossa.
Lapsi voi olla isällään seuraavan viikonlopun.
Kirjotat vaan niin inhottavaan sävyyn että olet varmasti muutenkin tosi ärsyttävä akka!
miksi ihmeessä haluaisin? Muutamassa päivässä paranee ja isä voi tulla hakemaan muutamaksi päiväksi lapsen kunhan on terve. Eipä lapsesta vkl paljon iloa ole kun on kipeä. Miksi siis turhaan viedä monen sadan kilometrin päähän vain sairastelemaan? Lähtisitkö itse? Siinä vaiheessa ei kyllä ajattele kuin itseään jos sairas lapsi on pakko saada luokseen. Pikku flunssa vähän eri kuin vatsatauti
Jos suinkin olisi matkustuskunnossa saisi mennä isänsä luokse. Jos kuitenkin oksentelisi niin eihän silloin edes matkasta tulisi mitään. Voisiko isä tulla hakemaan vaikka vasta lauantaina jos silloin olo olisi parempi? Tai voisiko isä tulla lapsen seuraksi teille jotta näkisi kuitenkin lasta, ikävä kun on varmasti isälläkin kova.
Jos mietitte omaa vanhemmuuttanne, niin siinä on sijansa myös sille " sairaan lapsen lohduttajalle" .
Hmm, vaikea selittää... tarkoitan sitä, että vanhemmuus on kokonaisvaltaista. Niin lapsi kun vanhempikin saa siitä jotain, että on lapsen kanssa huvipuistossa, valvoo tämän vieressä kun toinen on kuumeessa, ilon hetket kun lapsella menee hyvin koulussa, huoli kun menee huonosti jne.
Moni etävanhempi kaipaa juuri noita KAIKKIA hetkiä, ei vain sitä 48 tunnin pikavisiittiä joka toinen viikko:(
Tiesittekö, että moni etävanhempi " hylkää" lapsensa siksi, että ei kestä eroa tapaamisten jälkeen? He kokevat, että on helpompi olla näkemättä lainkaan lasta, kun saada parin viikon välein kokea " perhe-elämää" joka riistetään sitten pois.
Ikävä musertaa enemmän, kun saa hetkittäin kokea sen millaista elämä voisi olla koko ajan. Jos ei näe lapsia, " tottuu" siihen ettei heitä ole. Ei elämä ei mene vuoristorataa_
--odotus---näkeminen---suru ja ikävä--- oravanpyörää, vaan on tasaista.
-Jos asuisitte perheenä, niin kyllä se isäkin taudit ymv. kokisi, eli nekin " kuuluvat elämään" .
-Jos lapsella on vatsatauti, niin sehän menee monesti ohi hetkessä, jopa vain oksennus tai ripuli ja sitten ollaankin " terveitä" , toki joku tauti kestää viikonkin...
-Minkä ikäinen lapsi? Haluaako hän itse lähteä isälleen...?
-Tarjositko isälle mahdollisuutta ottaa lapsi esim. ensi viikonloppuna luokseen?
-Ehkä isä on pari viikkoa odottanut että saa lapsen luokseen, kaivannut tätä PALJON! Joten kannattaa siltä pohjalta miettiä, että isä voi olla aika tunnmyrskyssä jos ei taas pitkiin aikoihin lastaan näe.
-Ja mieti asia toisinpäin; jos lapsi olisi sairastunut isän luona, olisitko vaatinut jänet oikeaan aikaan kotiin, vai antanut jäädä isän luoks kunnes hän on taas terve....