Miksi hoitosuhteessa on epäammattimaista kiintyä?
 Esimerkiksi vaikeasti vammaisten lasten arkipäivää on se, että hoitotiimi vaihtuu tiuhaan ja meille ammattilaisille se selitetään niin, ettei synny kiintymystä...
 Vanhemmat ei tietenkään tiedä tätä totuutta, mutta näin se vain on?
 Miksi kiintyminen on niin pahasta? Miksi ammattihenkilön hoitosuhteessa on inhimillisyys, tunteet niin kiellettyjä?
 Omasta näkökulmastani sanoisin että kiintymyksellä on valtava voima kuntoutusprosessin edistymisessä. Ja toisaalta näillä lapsilla ei ole useinkaan kovinkaan laaja sosiaalinen välittävä verkosto. Mitä pahaa siinä on, että työskennellään yhdessä pitkäjänteisesti ja tykätään, lapsetkin kiintyvät usein, mutta ammattilainen ei sitä saisi näyttää....?
 Kun vien omat lapset päiväkotiin, hoitajat siellä ainakin ilmaisevat välittävänsä lapsistani. Minusta se on ihanaa eikä mitenkään epäammattimaista.
Kommentit (3)
Voihan olla että kiintymys vaikuttaisi myös objektiivisuuteen hoitosuhteessa. Ehkä tämä ei koske päiväkotien henkilöiden kiintymystä lapsiin. Kyllähän kuka vaan voi kiintyä toisen lapsiin. En ole ammattilainen arvioija mutta hoitanut lapsia paljon ja onhan sellaisiin lapsiin eri suhde kuin muihin.
 rautainen ammattilainen osaa hoitaa oikealla asenteella, eihän hoitajan ole tarkoitus olla äiti tai omainen. Eikä se tarkoita sitä etteikö hoitaisi hyvin, vaan juuri silloin kun säilyttää ammatillisuutensa, jaksaa olla hyvä hoitaja työssään.
 
ainakin mun lapseni pitkäaikainen pph on takuulla kiintynyt lapseeni. mutta lapsi onkin terve ja ollut pitkään samalla hoitajalla. Luulen kyllä, että tämä sama hoitaja kiintyisi vaikka lapsi olisikin vammainen ???????