Synnytyspelko isojen vauvojen jälkeen

Ainakin meidän kaupungissa neuvola väittää että synnytystapa arviossa sairaalassa pitää mainita ko. asiasta siis pelosta ja jo syntyneistä aiemmista isoista lapsista. Minun tapauksessani kuuluu myös mainita ettei lapset ole " sokeri" vauvoja. Saapa nähdä parinviikon säteellä mitenkäy. Kyllä se riippuu paljon lääkäristä joka saiaa kulloinkin paikan päällä käsittelee.

Minusta lääkäreiden ja kätilöiden pitäisi sinun aikaisempien lastesi todellisten painojen perusteella uskoa, että saat isoja vauvoja ja painoarviot eivät sinun vauvoillasi ole kohdallaan. Toisessa ketjussa kehuin meidän sairaala-alueemme synnytyspelkopoliklinikkatoimintaa, josta oli minulle paljon apua. Suosittelen pyytämään pääsyä pelkopolille. Perusteita sinulla tottavieköön on! Eihän siinä ole mitään mieltä, että koko raskauden joutuu huolehtimaan ja pelkäämään.



Vielä noista painoarvioista. Kävin viikoilla 40+6 ultrassa. Kätilöt ultrasivat vauvaa, ja ihmettelivät, että miten tämä ohjelma voi antaa painoarvioksi 5.2 kg, vaikka näillä mitoilla on ennen aina tullut painoksi n. 4kg. Ymmärsin heidän puheistaan, että syynä oli uusi, kehittyneempi laskukaava, joka huomioi paremmin vauvan ruumiinrakenteen. Ehkäpä sinullakin on ollut sen malliset vauvat, että ultralaitteen kaavat vaan arvioivat painon reippaasti alakanttiin. Minun vauvallani oli keskiruumis suhteessa muihin mittoihin huomattavan iso, ja minulle sanottiin, että alatiesynnytys olisi todennäköisesti vaikea, ja vaurioita voisi syntyä niin äidille kuin vauvallekin. Vauvani painoi syntyessään 4.7 kg, ja syntyi suunnitelulla sektiolla.



Olen tätä palstaa lukiessa ollut käsittävinäni, että joissakin sairaaloissa pistetään äidit väen vängällä synnyttämään alateitse, vaikka vankat perusteet sektioon ovat olemassa. Täällä meillä päin sektioon taas päädytään hyvinkin helposti.

vaikkakaan ei ihan samanlainen, mutta isoja vauvoja kumminkin... Ja toisin kuin sulla, meidän lapset on kaikki olleet suuria, kukaan ei ollut ' normaalipainoinen' eli n 3-4kg...



Eli: meillä on 4 lasta (nyt 9v, 8v, vajaa 3v ja 9kk), kaikki Seinäjoella alateitse syntyneitä (ponnistusaika 1-5 min), painot 4525g, 2 x 5150g ja 5340g. Synnytyksistä 2 viimeistä on käynnistetty koon takia. Itse olen 174cm, mutta lääkärin mukaan omaan ihanteellisen lantion synnytystä ajatellen. Esikoisen aikana sanottiin, että 5-kiloinen mahtuu hyvin syntymään, joten painon suhteen en ollut huolissani. Ja se on nyt testattu pariin otteeseen. ;D



Esikoinen arvioitiin polikäynnillä 41+0 painoltaa 4,1kg. Käynnistys sovittiin 2 päivän päähän, mutta lääkärin tekemä sisätutkimus aikaan sai sen verran supistuksia, että poika syntyi 41+1, mitat 4525g ja 51,5cm.



Kakkonen arvioitiin 38+0 syntyvän 3,8 kg. Seuraava käynti oli sovittuna la, käynnistyksestäkin la jälkeen oli jo etukäteen puhuttu, mutta poika syntyi lumitöiden aloittamien supistusten jälkeen 39+5, mitat 5150g ja 53,5 cm.



Kolmosella ultran arvio 39+6 oli 4,2 kg, mutta sekä kätilön että lääkärin käsiarvion mukaan 5 kg. Käynnistys sovittiin 3 päivän päähän pitkin hampain (sain siirrettyä päivällä, että isompien hoito järjestyi helpommin). Tyttö syntyi 40+3, mitat 5150g ja 53,5 cm taas. :)



Nelosella neuvolassa puhuttiin jo rv 36 käynnistämisestä vkolla 38-39, mutta asia jätettiin siihen, kun vointi oli hyvä ja isompien hoidon järjestäminen hankalaa. Polikäynnillä 40+1 (la oli äitienpäivänä) lääkäri ohimennen mainitsi, että olisi ottanut käynnistykseen jo aikaisemmin, kun edelliset ovat olleen niin isoja. Käsiarvio oli 4,2 kg, mutta aikansa ultrattuaan sai 4,7kg jonka sitten vatsanympärysmitan perusteella taulukosta nosti 4,9 kg. Käynnistys määrättiin jo seuraavaksi päiväksi. Poika syntyi 40+4, mitat 5340g ja 55cm.



Mikäli joskus vielä raskaana olen (ei yhtään mahdoton ajatus vieläkään), Seinäjoella tuskin annetaan mun raskauksien jatkua la saakka, kun jo kolmosen aikana olisin saanut käynnistyksen ennen la:ta, jos olisin ollut asiaan yhtään suostuvaisempi. Mulla vain on ' huonoja' kokemuksia ennen la:ta syntyneistä, vaikken tiedä liittyykö siihen mitenkään; kakkonen oli itkuinen ja muut perin rauhallisia ja tyytyväisiä.



Sokerit liittyvät meidän lapsiin sen verran, että diagnoosi kulki esikoisen myötä mukana kaikilla, mutta niin omat odotusaikaiset (kahden ensimmäisen rasitusta lukuunottamatta) kuin vauvojen syntymänjälkeiset sokerit ovat olleet normaalit.



Koska sulla on takana 2 ison lapsen synnytystä, ja toisen vauvan juuttuminen, uskon käynnistyksen olevan helpommin saatavilla. Lisäksi jos varhaisessa vaiheessa ilmoitat edellisten vauvojen koon aikaansaaman pelkosi, käynnistykseen suostutaan helpommin. Ja se huojentaa mieltäsi odotusaikana, kun tiedät ettei kovin isoksi päästetä.



Terv. Äippä ja nelikko



Ps. Meillä kaikkein eniten heitti ultran painoarvio kakkosella, kun ei edellisen suuresta koosta huolimatta vauvasta odotettu mitää isoa. Kolmosen ja nelosen aikana mahdollisuuteen jo varauduttiin ja ultrattiin huomattavasti tarkemmin. Ja laitteetkin kehittyivät vähän tarkemmiksi siinä välissä.

lisäys, kun alkuperäinen katosi ja uuteen en kaikkia muistanut...



Mulle sanottiin nelosen odotuksen aikana, ettei vauva tuntunut käteen yhtä isolta kuin edelliset, mutta silti vauvan uskottiin olevan edellisten kokoluokkaa. Ja meidän lasten koko on enemmän geenien kuin sokereiden aikaansaannosta, sillä olemme miehen kanssa olleet isokokoisia itsekin (4,5kg molemmin puolin). Oikeastaan mitä enemmän itse lihoin, sitä kevyempi oli vauva. :)

Minä olin arvioiden mukaan enintään 3,5 kg, vaikka äitini arvasi, että olen isompi. Olin 4,5 kg. Veljeni arvioitiin 3,5-kiloiseksi, mutta arviota pyöristettiin ylöspäin, koska sisko oli ollut niin iso, lopullinen arvio enintään 4 kg. Äitini oli siitäkin tuntemustensa perusteella eri mieltä. Veli oli sitten reilut 4,9 kg. Äitini on suoraan sanonut minulle, että hänen lapsentekonsa loppui siihen, koska häntä ei kiinnostanut puskea ulos yli viisikiloista vauvaa.



Myöhemmin hän on ollut muun syyn takia ultrassa ja lääkäri ihasteli ääneen, että kylläpäs rouvalla on tilava lantio, tännehän mahtuisi vaikka mitä. Äiti taisi hillitä itsensä, eikä sanonut, että niin siellä on ollutkin...



En tiedä yhtään sairaaloiden käytännöistä, mutta luulisi, että henkilökunnalla on sen verran järkeä päässä, että ottavat edellisten lasten koot huomioon painoarviota tehdessään. Ja neljättä odottavan ehkä paremmin uskotaankin osaavan arvioida lapsensa painon, ihan kokemuksensa perusteella.

Jos nyt joskus vielä päätät haluta lisää lapsia, voit jo ihan ekoilla neuvolakäynneillä alkaa puhua synnytyspelostasi. Sinun kohdallasi on varmaan perusteltua muutenkin seurata vauvan kasvua tarkemmin. Tarkistamisen varaa varmaan on myös painoarviossa...



En tiedä mikä on yleinen käytäntö, mutta meidän sairaalassa edellisen synnytyksen hartiadystokia (hartioiden juuttuminen) johtaa käytännössä aina sektioon seuraavassa synnytyksessä.

koska vauvat ovat noin isoja ja sokeritkin heitelleet niin etkö ole joutunut sokereitten seurantaan? Täällä Satks:n alueella minusta tuon suhteen oltiin tosi tiukkoja.



Pointti siis on se, että pyydät ja vaadit päästä tarkkaan sokeriseurantaan, täällä se piti sisällään ultrakäyntejä polilla säännöllisin väliajoin jolloin myös vauvan syntymäkoon arviointi on varmempaa kun on selkeä painokäyrä jota seurata. (Kertaultraus loppuraskaudesta voi helpommin antaa vääriä tuloksia.)



Täällä myös käynnistettiin rv 38 vaikka vastustin ankarasti (Olin synnyttänyt jo kaksi 4,5 kg:n vauvaa ja jälkimmäisen vieläpä vaivattomasti). Painoarvio oli tuolla jatkuvalla seuraamisella rv 37+ 3,9 kg ja rv 38+3 syntyi 4,0 kg:n vauva.

Ihmettelin kolmannessa raskaudessa leväperäisyyttä: pääsin sokerirasitustestiin vain änkemällä sinne itse ja siellä todettiin että mulla on oudon alhaiset sokerit: tunti glukoosilitkun jälkeen sokeritaso oli reilusti alhaisempi kuin normaali paastoarvo ja 2 h jälkeen oltiin jälleen mun superalhaisessa paastoarvossa. Silloin todettiin että raskaushormonit ilmeisesti tekee mulle insuliinin liikatuotannon. Ja käskettiin välttää sokeria, ja toimin niin. Silti vauvalla oli sokerit alhaalla syntyessään. Eikä tuota ole seurattu sen enempää.



Ja mikä tulee painoarvioon, pääsin siihenkin vain kovalla änkemisellä. Millään eivät meinanneet suostua ottamaan siihen vaikka kammo oli jo 4,7-kiloisesta kakkosestani. Ja vaikka intin että edellinen painoarvio meni 1,5 kg alakanttiin, sitä ei yhtään huomioitu vaan lääkäri vaan totesi että jos on pitkä synnyttäjä ja vauva on alhaalla, painoarvio voi mennä alakanttiin. KOhta tuon jälkeen hän totesi että vauva on tosi alhaalla ja hölmökin näkee että olen pitkä. Ja painoarvio 3,8 kg, kiitos ja hei...



Olin viikkoa ennen laskettua aikaa synnärillä, koska liukastuin ja sitä piti tarkistaa ja siinä yhteydessä ultrattiin että taitaahan tämä ollakin jo 4,2 kg. Ehdottelin että mitäs jos ois käynnistetty -ei suostuneet. Yliaikaiseksi päästettiin ja odoteltiin koska oli kasvanut 4,8 kiloon, silloinkin suostuivat kalvojen puhkaisuun vasta kun valehtelin että oli vuotanut jotain. Muuten olisi vielä mennyt viikko käynnistykseen!!!



Ihme touhua, uskaltaako tässä enää synnyttää lainkaan!!!!!!

Käväisin polilla kun vauveli ei ollut liikkunut sanottavammin... No tekivät samalla arvion kun kyselin menettelystä ja muusta. 37 viikolla kaveri on 3700g joten iso on. Lääkäri lupasi käynnistyksen viikolle 39 koska edelliset ovat olleet isoja. Mutta 38 viikosta eivät pidä ajatuksesta siksi että siitä voi seurata keuhkoille ongelmia. (Mutta Mitä ei olla koskaan minille kerrottu).

Silti minuu huolettaa kuin iso tuo on ja onnistuuko alateitse synnytys. Sektio kun ei iske.

koska minä itse ja sisarukseni (4) ovat kaikki olleet yli 4,5kg. Koko raskausajan sf oli normaali, ja viikolla 38 pääsin arvioon. Tulos: 4,8-5,3kg! Sektioaika sovittiin (ensisynnyttäjillä ei tykätä käynnistää täällä). Synnytys alkoikin ennen tuota ja päivystävä lääkäri ultrasi 4,3kg korkeintaan, antaa tulla vaan alakautta. No, tulihan se repeämillä ja parin tunnin ponnistusvaiheella (huonoilla kivunlievityksillä jne.)



Nyt olen raskaana ja todella peloissani, seuraavat lapset kai vielä yleensä ovat edellisiä isompia. Sanoin jo ekalla neuvolakäynnillä että haluan pelkopolille, mielessäni olen jo päättänyt että jos painoarvio osuu lähelle 5kg (kun voi heittää reilusti ylöspäinkin) niin vaadin sektion. Th tosin sanoikin, että tuskin lääkäritkään suosittelevat yli 5kg lapsen synnytystä alateitse jos iso paino on tiedossa.