Toivoisin, että isäni kuolisi

Vierailija:

En koskaan ollut hänen sylissä, eikä hän millään tavalla osoittanut välittävän minusta, vaan enemmän. Usein hän suuttui jostain pikkuasaista ja pelkäsin häntä.

Tätä nykyä en tunne mitään häntä kohtaan ja olisi ihan sama jos hän kuolisi.

Joskus tuntuu että olisipa joku " oikea" syy (esim. juoppous) katkaista välit kokonaan. Tunnekylmyys ei tunnu oikealta syyltä vaikka olen kärsinyt siitä koko ikäni ja kärsin yhä. Äitini kanssa pidän normaalisti yhteyttä. Isäni ei ole esim. koskaan soittanut minulle tai kysellyt mitään mitä kuuluu tms.

Kyllä! Joo-o..



Joka kerta kun juoppo soittaa se ruinaa rahaa, viinaa, kyytiä yms. Joka kerta se valittaa kuinka hällä on rankkaa ja elämä raskasta! Joka kerta haukkuu kaikki sukulaiset ja sinulle rakkaat ihmiset.. Kuinka he on tehneet sitä ja tätä hälle!



Juoppo soittaa ja vaatii, repii henkisesti kaikki voimat.. Uhkailee itsemurhalla.. Ajaa mahdollisesti humalassa! Saat miettiä, koska ajaa jonkun päälle.. Ajaisi edes itsensä hengiltä, eikä muita!



Joka jumalan kerta kun puhelin soi, saat sydänkurkussa miettiä mitä hullua nyt taas joku on tehnyt ja kuinka paska sinäkin olet kun ei ole rahaa antaa!



Kyllä ymmärrystä ja loputtomasti uusia mahdollisuuksia? Lapsenlapsille on tärkeää tuntea isovanhempansa, käyttäytyivät nämä miten tahansa! Lapsenlapsien tärkeää nähdä juoppoisovanhempansa joka huorittelee omia lapsiaan ja selittää uskomattomia seikkailujaan.. Lasten korvia säästelemättä?



Tän ketjun juoppoja puolustelevat eivät oikeasti tiedä mitä on olla juopon lapsi tai LAPSENLAPSI!



Ja helppoa on olla vastaamatta! No eihän se sitten ole ollenkaan sitä ketjun peräänkuuluttamaa välittämistä?



Miten pääset pakoon sitä tunnetta kun se puhelin soi ja tiedät, että juoppo vanhempi taas soittaa.. Sitä tunnetta joka tulee vaikka et siihen puheluun edes vastaa? Kun tiedät mitä sieltä olisi tullut, tiedät kuulemattakin..



Ainoa keino on laittaa kokonaan välit poikki.. Ja se ei taas ole helppoa!

Ja elää kitkuttaa kiusallaankin vielä 20 vuotta ainakin juopotellen välillä ja taas katkolla, ja sitten vielä se että jossain vaiheessa ainoana lapsena sinun on tehtävä ratkaisu, ryhdytkö omaishoitajaksi, tai juopon huoltajaksi, edunvalvojaksi. Siinäpä on sit ne rahatkin männeet.

Ei kannata toivoa kuolemaa, juopot on yllättävän sitkeitä.

Kun pikkukaupungissa toinen vanhempi on pahemmanluokan paskat housuissa keskellä toria makaava juoppo ja toinen vakavasti mielenterveysongelmainen, saa sitä leimaa kantaa aikuiseksi asti. Mm. toisten lasten vanhemmat eivät halunneet minua lastensa ystäväksi taustani vuoksi, sain kuulla todella paljon v*ttuilua ja nähdä ystävällisten kasvojen synkkenevän kerta toisensa jälkeen kun heille selvisi keitä vanhempani ovat.



Nyt olen ns. aloittanut uuden elämän kaukana kotoa - juopon ja hullun lapsesta tulikin yliopisto-opiskelija ja sivistynyt hyvin tienaava akateeminen uranainen, joka sopeutuu hyvin keskiluokkaiseen kaveripiiriinsä, mutta vaikenee visusti kun tulee perhesuhteista puhe. Virallisesti vanhempani ovat eronneet ja valeammatitkin olen heille keksinyt, vain lähimmät kaverini tietävät edes osan totuudesta, koko totuutta ei kukaan.

Turha yrittää selittää alkoholistivanhemman/vanhempien vaikutuksesta elämään sellaisille ketkä eivät ole asiaa omakohtaisesti kokeneet.

T: Alkoholisti-isän tytär



Asuuko ap sattumoisin pk-seudulla?

itsestäänkään varmasti ole niin hyvää. En tiedä, kuinka raskaana he elämänsä kokevat, mutta olen jonkin aikaa seurannut yhden alkoholistimiehen kamppailua viinaa vastaan ja rankkaa se on. Kärsii tilanteesta siis itsekin.



Muistan isäni itkeneen, että hän ei pääse eroon alkoholista. Vaikka hän lupaisi, niin ei hän niitä lupauksia pysty pitämään.

isäpuoleni on alkoholisti ja oma isäni on hylännyt minut.

en oo koskaan toivonut kummankaan kuolemaa.

ymmärrän niitä, jotka elävät alkoholistin kanssa. se elämä on kauheaa. alkoholisti on kauhea, mutta ap asuu eri taloudessa isänsä kanssa.

mikset ap yksinkertaisesti ja kauniisti sano isällesi, että lapselle ei voi soittaa juopuneena ja sikset voi antaa lapsen numeroa. niin yksinkertaista se on.

kuule kyllä sä siitä isästäs pääset muutenkin eroon, kuin toivomalla toisen kuolemaa. häpeisit!

Entä jollei puhe auta, juopunut soittaa vaan lapselle, mitä sitten pitäisi tehdä. Pyytää sata kertaa lopettamaan vai rukoilla... vai mitä? Eiköhän parempi ole muuttaa numero salaiseksi.

Kaikille alkoholisteille voisi antaa edellisen vastaajan puhelinnumeron, pyytäköön hän ystävällisesti lopettamaan soittelut.

Vierailija:

Tekispä mieli sanoa että kiitti vitusti mahtavasta otsikosta.

Oma isäni kuoli kun olin 17-vuotias, ei ollut ylioppilasjuhlissani, ei häissäni, ei nähnyt lapsenlapsiaan.

Millainen ihminen toivoo oman vanhempansa kuolemaa ja vielä paljastaa kylmyytensä laukomalla jotain noin idioottimaista julkisesti?

Toivon että sun miehes tai lapses kuolee niin tiedät mitä suru oikeesti on.

ne jotma eivät ole ikinä kokeneet miltä tuntuu ku vanhempi juo, ni ei ole mitään sanottavaa tähän asiaa ja turha alkaa arvostelemaan..

Vierailija:

laitat puhelimen kiinne kun kännissä soittelee ja soittaisit joskus itse. Isäsi saattaa olla yksinäinen mutta ei selvinpäin saa soitettua.

Lapsesi numeroa en antaisi, ennen kuin isäsi oppisi tavoille, lastasi sinun pitääkin suojella.

koska olisi siellä kuitenkin kännissä..

Kertomuksistanne luen miten kurjaa myös teidän elämänne on ollut lapsena ja on edelleen. Juopottelun syyksi ei riitä että ainahan juoppo syitä keksii.



Miksi läheisenne voivat niin pahoin että juovat ja juovat.



Uskon että monet rapajuopot ovat herkkiä ihmisiä alkujaan ja ei kestä elämän mukanaan tuomia kolhuja ja mentyksiä. En halua paapoa juoppoja ja en hyväksy alkoholismia mutta voin kuitenkin ymmärtää jotain siitä elämäntuskasta jota he potevat.



Heille on kenties omassa lapsuudessaan tehty jotain pahaa, ehkä taustalla on seksuaalista hyväksikäyttöä, hylkäämistä, väkivaltaa ja haluavat turruttaa alkoholilla päätään ettei muistot tuntuisi niin pahoilta, ehkä eivät pysty käsittelemään menneisyyttään.



Jonkinlaista armoa ja kristillistä rakkautta ja lähimmäisen rakkautta koetan peräänkuuluuttaa. Ehkä te kuoleman toivojat saadessanne ikää lisää tulette ymmärtämään elämää enemmän. Toivon että pystytte anteeksiantoon mitä tulee menneisyyteenne sillä se on ainoa tie omaan sisäiseen mielenrauhaanne ja kokonaisvaltaiseen hyvään oloon.

joskus todella rasittava sellainen. Välillä kuivilla, välillä meni vähän huonommin. Elin lapsuuteni niukkuudessa, koska rahaa ei ollut ja jos oli, se meni velkoihin, viinaan ja tupakkaan.



Silti tänä päivänä toivon, että isäni olisi nähnyt lapseni; oppinut tuntemaan heidät ja he papan, sairaudesta huolimatta. Mutta sitä ei meille suotu, sillä isäni kuoli syöpään ennen esikoiseni syntymää.



Mietinkin, kadutko, ap, joskus näitä sanojasi. Todennäköisesti. Ukko arkkuun ja fyrkat sulle.

Mitä kuuluu ap?

ymmärrän