En voi enää muuta, kuin kurittaa ruumiillisesti, apua!
Eli otsikossa lohduton totuus meidän perheen tilanteesta.
Tyttöni on nyt 5v ja hän on aina ollut todella kiukkupussi ja tosi voimakastahtoinen, mutta nykyään meno on mennyt niin mahdottomaksi, että tyttöä ei saa enää ojennukseen muulla tavoin kuin esim. tukistamalla, sitä olen nyt tehnyt.
Olen aina ollut sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on väärin ja en ikinä tekisi sitä lapsilleni. Mutta nyt en voi enää mitään sille, että sitä on toteutettava.! Mitä pitäsi tehdä? Pitäisikö minun antaa tyttöni pois, jollekkin joka osaa kasvattaa kurittomia lapsia ilman ruumiillista kuristusta? Johonkin sijaiskotiin? Kun itse en enää pärjää tytön kanssa!!
(Yksi esimerkki mitä tyttö tekee: kun ylitämme suojatietä, hän voi jäädä ihan hyvin keskelle tietä, kun minä olen jo toisella puolella. Siellä hän seisoo ja kattelee ja huutaa, että en tuu, en tuu. ) Tässä näkyy, kuinka tuhma tyttö on, mutta näitä tilanteita on koko ajan, kotona ja ulkona!
Mitä teen? Mun mielestä tähän tyttöön ei voi enää muuta tehdä, kuin tukistella, aresti ja puhe ei tehoa!!
Vai pitäisikö tyttö antaa sijaiskotiin?
Kommentit (6)
Meillä oli noin vuosi sitten aika mahdotonta menoa esikoisemme kanssa (oli tuolloin reilu 4). Kun jatkuva toruminen ja kieltäminen, eikä jäähypenkit enää toimineet, otimme käyttöön positiiviset menetelmät (meillä ei missään vaiheessa kokeiltu ruumiillista kuritusta, mielestäni sillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi). Meillä oli käytössä erilaisia kiltteskampanjoita viime keväänä ja kesänä. Homma toimi siten, että hyvin menneestä päivästä sai tarran kalenteriin (askartelimme yhdessä ison kalenterin, johon kirjoitimme kampanjan säännöt) ja 7 tarran jälkeen poika sai jonkun pienen yllätyksen. Alkuun meni pari viikkoa siten, ettei iltaisin niitä tarroja tullut, mutta sitten kun niitä joskus tulikin, oli poika niistä tosi ylpeä ja innoissaan. Ja sitten kun väliin tuli taas yksi huono päivä, oli poika illalla selvästi katuvainen ja harmistunut siitä, että käyttäytyi huonosti. Kampanjan lisäksi panostimme siihen, että kehuimme poikaa todella paljon, annoimme hänelle kaksinkeskistä aikaa isän tai äidin kanssa ja teimme kaikkea kivaa yhdessä. Ja kylläpä tepsi!
Meillä ainakin tuollainen jatkuva kieltäminen sai aikaan ikävän kierteen. Olimme kaikki koko ajan huonolla tuulella ja poikakin varmasti voi silloin huonosti. Nyt hänestä näkee, miten iloinen ja vapautunut kaveri onkaan (ikäkin varmaan on rauhoittanut tätä tulisieluamme). Nykyisin aika monet jutut vedetään huumorille. Eli jos tekee jotain typerää, niin usein koko homma laukeaa positiivisin keinoin.
Kannattaa yrittää!!
Minua ainakin helpotti jo pelkästään se että kerroin pk:ssa että MINULLA on vaikeaa esikoisen kanssa kun on niin rajua 6v uhmaa että minulta loppuvat sanat. Tarkoitan siis että purkaisit ikään kuin ne päälimmäiset kuohunnat ja raivot puhumalla jonkun aikuisen kanssa.
Väkivalta ei tehoa! Olen itsekin 2 kertaa ottanut pojasta todella kovakouraisesti kiinni ja potenut järjetöntä syyllisyyttä (aiheesta!). Lisäksi kovakouraiuuteni johti siihen että poika juoksi ulos ja huusi ja itki , eli se tilanne karkasi aivan täysin käsistä.
Minusta tuhma on kummallinen sana. Lapsi voi käyttäytyä ja tehdä tyhmästi tai rumasti mutta tuskin vanhemman uhmaaminen on tuhmuutta, uhma on normaalia ja kehitykseen kuuluvaa. Ja olen ymmärtänyt että 5-6 -vuotiaiden uhma on jokseenkin raskasta.
Mun mielestä tuossa, että jää seisomaan keskelle tietä ja huutaa en tuu, en tuu... ei ole mitään tuhmaa?!? Ihan normaalia uhmaikäisen käytöstä. Tuossa tilanteessa minä marssin sinne ja nappaan lapsen kainalooni ja tien ylitse.
Jos ei osata käyttäytyä niin sitten pannaan käyttäytymään. Eli kuten tässä tilanteessa, jos ei tulla nätisti tien yli niin sitten pidän koko ajan kädestä kiinni ja yli mennään. Ja jos ei muutoin niin kannan tien yli. Tosin tämä taisto on meillä käyty neidin ollessa pienempi ja se oli silloin fyysisesti helpompaa toteuttaa (neiti painoi vähemmän).
Ja jos ei jokin homma toimi (ei esim. pyydettäessä siivota leluja) niin sitten kerron mitä taptuu jos lelut eivät siivoudu. Ja seuraavaksi sitten toteutan uhkaukseni. Meillä on ollut usein leluja arestissa, mutta nykyään ne osataan jo siivota.
Tukistaminen ei auta mitään vaan kasvattaa lapsen uhmaa!
ja nämä kaksi sitten ruokkivat toisiaan ja noidankehä on valmis. Eli lapsi uhmaa / kiukuttelee, aikuinen suuttuu ja uhkailee / tukistaa, lapsi suuttuu aikuiselle ja pettyy tämän käytökseen ja uhmaa yhä enemmän, jolloin aikuinen suuttuu yhä enemmän.... jne.
Meillä on 5.5v poika joten tiedän mistä puhut. Joskus pojan käyttäytyminen suututtaa niin kauheasti että päässä kiehuu. Olen saanut estettyä itseäni käyttämästä ruumiillisia keinoja. Huudan ja karjun sitäkin enemmän :( Toden totta, suuttumalla ei saa mitään parannusta tilanteeseen aikaiseksi, päin vastoin. Aina sitä vaan itsekin sortuu käyttämään sitä " suuttumiskeinoa" vaikka se on moneen kertaan huonoksi havaittu, aivan samoin kuin lapsi sortuu käyttämään uhmauskeinoa, vaikka se niin ikään on huonoksi todettu. Eli oppia ikä kaikki, tässäkin asiassa.
Tässä itse käyttämiäni keinoja, jotka olen todennut toimiviksi:
- Aivan ensimmäiseksi on tehtävä itselle selväksi että ruumiillinen kuritus ei auta sitäkään vähää mitä positiiviset keinot auttavat. Itselle on vedettävä selvä raja jota EI SAA ylittää, ja se menee siinä kohtaa kun tekisi mieli käydä käsiksi.
- 5v ymmärtää jo todella hyvin syy- seuraussuhteita ja hänelle voi antaa jonkin verran vastuuta omasta käyttäytymisestään.
Tuo tielle seisomaan jääminen on hyvä esimerkki: 4v:n vielä kävisin nappaamassa tieltä kainaloon, mutta 5v:n kanssa jäisin tien reunaan katsomaan miten auto ajaa ohi ja selittäisin tähän tapaan: " Kun jäät tielle seisomaan, auto voi tulla millon vaan. Autoilija ei näe lasta tiellä koska lapsi on pieni. Jos auto ajaa päällesi, niin mitä luulet että silloin tapahtuu? Äiti ei halua että jäät auton alle. Etkä halua itsekään, kun vähän tarkemmin mietit. Siksi on tärkeää että ylitetään tie yhdessä."
Vastuun ottaminen omasta käyttäytymisestä: Meillä joskus poika kieltäytyy pesemästä hampaita. Perusvastaukseni tähän on: " Ne ovat sinun hampaasi jotka jäävät pesemättä, eivät minun. Pesemättömiin hampaisiin tulee hammaspeikkoja ja hampaat tulevat kipeäksi. On kysymys omista hampaistasi. Pyydän pesemään hampaat, koska en halua että hampaasi tulevat kipeiksi." (Joskus kun turhauttaa, niin versio on " varataan sitten hammaslääkäriaika jos hampaisiin tulee hammaspeikkoja" )
Tai pukemisessa: " No sitten kai lähdet tarhaan pyjama päällä. Minulla on jo päivävaatteet päällä, en lähtisi ulos pyjamassa. Laitahan vaatteet äkkiä päälle ettei tarvitse lähetä pyjama päällä." (ja jatkan aamutoimia ihan tavalliseen tapaan)
- Kannattaa miettiä joku positiivinen keino. Esim tarrojen kerääminen taulukkoon on hyvä. Meillä 5v j 4v veljeksillä on kausittain ruokapöydässä kauhea meno päällä. Silloin tehdään tarrataulukko, jossa on viikon joka lounaalle ja päivälliselle lokero. Jos saa lokerikon täyteen tarroja lauantaihin mennessä, saa lauantaina valita mitä ruokaa teen. Se on meillä hyvä palkinto.
- Rangaistuksena käytetään meillä vain jäähyä ja sitäkin mahdollisimman harvoin.Rangaistukset kärsivät inflaation jos niitä käyttää liian usein ja sitten ne eivät enää tehoa. Ja sitten rangaistuksilla on tapana koventua.
- Koita puhua asiasta ja tunteistasi jonkun kanssa, se auttaa.
Katso netistä www.alalyolasta.fi
Jos kokeilisitte vielä sitä kurittamatonta linjaa ja oikein tarkasti mietitte oletteko johdonmukaisia kielloissa ja " uhkauksissa" . Jos lapsi junttaantuu jonnekin niin sitten raahaat pois. Kun uhkaat poistaa jonkun kivan jutun jos ei tottele, toteuta se oikeasti etkä anna takaisin vaikka korvissa tuntuis itku ym. Takaisin saisi vasta kun on ollut viikon ilman ja kilttinä. Ota käyttöön kannustustarrat tai muuta. Saa kivan heppatarran kun ollut tosi kiltti ja jos tuhma niin tulee myrskypilven kuva tms. Niitä sitten illalla laskette että saako katsoa lastenohjelman tai jotain.
Jos ei osaa itse kävellä temppuilematta... pitääkö taas siirtyä rattaisiin (se ois noloa tytöstä) mutta et lähde kauppaan ilman että istuu niissä. Muutaman kerran jälkeen kokeilette yhdessä sopien että nyt onnistuu ilman rattaita ym.
Tsemppiä ja lopeta heti tukistelu!