lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta?

Ja onnea raskaudesta! Menee varmasti hetki tietoa sulatellessa, mutta varmasti kaikki menee hyvin. Voi olla, että vauva onkin ihan eri maata kuin veljensä/siskonsa (kumpikos teillä olikaan? Anteeksi kun en muista) ja kaikki menee kuin vettä vain! Tulehan kertomaan Pitkiksiin kuulumisiasi, joohan? Virtuaalikorvamme kyllä kuuntelevat huolesi ja ilosi.





Toivottavasti joku osaa antaa vastauksia myös sun kysymyksiin tuosta ikäerosta. Mulla on kokemusta vain näistä tasan kahden vuoden ikäeroista ;)





Halauksin, Mikaela

...meillä tulee nuoremmille lapsosille ikäeroa n. 1,2 vuotta. Välillä olen jo vähän niinku hätää kärsimässä, että mites tää tuleekaan menemään, mutta eiköhän sitä selviä :) Raskastahan alkuaika satavarmasti on...



AJ & natiainen 15+

Meidän lapsosilla on ikäeroa 1v4kk.



Raskausaika meni hujauksessa, tosin supisteli paljon ja jouduin olemaan " levossa" niin paljon kuin se pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Kuopus syntyi kuitenkin " vasta" 41+3 joten loppujen lopuksi raskausaika meni oikein hyvin.



Positiivista on se ettei mustasukkaisuutta ole ollut yhtään. Esikoinen, tyttö, oli alusta asti kiinnostunut vauvasta ja hänen hoidosta.



Mutta, epäonneksemme poika kärsi koliikista, sitten muuten vain nukkui todella huonosti.

Olimme äärimmäisen väsyneitä enkä muista pojan vauva ajasta juurikaan mitään.

Neuvo 1 kirjaa siis kaikki muistettavan arvoinen ylös vauva/päiväkirjaan ;)



Kuitenkin kaikki negatiiviset ja positiiviset asiat kun ynnää yhteen kyllä enemmän positiiviselle puolelle jäädään.

Ovat nyt 3,5v ja 2v kuin paita ja peppu, toistensa ylimmät kaverit, leikit sujuu enemmän tai vähäemmän mallikkaasti ja pärjäävät keskenään --> ei tarvitse olla joka hetki ihan läsnä leikeissä mukana.



Riitojakin on, mutta niitä varmasti on kaikkien sisarusten kesken joten varmasti ihan normaalia.



Hassua myös seurata miten ympäristö suhtautuu näihin meidän lapsukaisiin, tuntemattomat mammat kadulla tulee kysymään onko kaksoset kun ihan menisi kaksosista. Eihän noilla tosiaan ole pituuseroa kuin n. 6cm. Painavatkin saman verran.



Avoimin mielin eteenpäin, kun vauva täyttää vuoden helpottaa kummasti..

sen unohdin vielä sanoa että unohdin itseni täysin ainakin vuodeksi, mutta eipä sitä muistele katkerana.

Se kuului sen aikaiseen elämään ja lapset on kuitenkin tärkeimpiä, tärkeimpiä kuin itse jopa.



Tuonkin asian kun tiedostaa niin sekään ei tule yllätyksenä, pitää vaan nauttia niistä arjen pienistä kultakimpaleista.

Lasten naurusta ja uuden oppimisesta :)

Kaipasitte kokemuksia. Meillä ensimmäisten lasten ikäero 1,4v Olihan se ensimmäinen reppana pieni vielä kun vauva syntyi, mutta kaikesta selvittiin hengissä. Kyllähän se oli rankkaa välillä vaikka eivät itkuisia vauvoja olleetkaan, mutta kun sai joskus nukkua niin että mies hoiteli lapset yöllä,niin kyllä taas jaksoi. Nytkin... nelosen ja viitosen väliin tulee tuo sama 1,3 tai 1,4v ja...uskotaan että pärjätään.

Ne lapset jotka on nuin peräkkäin syntyneet on sitten todella hyviä leikkikavereita keskenään...ei tarvi olla ite kokoajan keksimässä niille juttuja:)



tuuteliluu 11+2

Meillä kahden ekan lapsen ikäero tosin vähän isompi, 1 v. ja 9 kk, mutta jos nyt vähän kerron kokemuksia. Kaikkiaan helpompaa on ollut, kuin mitä etukäteen pelkäsin. Tosin esikoinen meillä erityisen reipas, ei mikään takertuja, ja tykkää leikkiä omia leikkejään. Molemmat oli aluksi vaipoissa, mutta sitä en pitänyt raskaana. Isompi myös nukkui pitkät päikkärit, ja totutin lapset pian samaan ryhmiin, niin nukkuivat iltapäivällä samaan aikaan ja sain itse huilata.



Nuorempi lapsi jaksoi odottaa ateriaa pitempään kuin isompi, joten usein vauva odotti sitterissä, kun äiti ja isoveli söivät. Muutenkin lapset ovat olleet helpohkoja. Isällä oli myös alussa mahdollisuus olla sekä kesälomalla että isyyslomalla, niin pääsimme hyvin rytmiin, ennekuin iskä meni töihin. Isommalla lapsella ei ollut mitään vaikeuksia ottaa vauvaa perheeseen, tutti esim. oli jätetty pois jo aikaisessa vaiheessa, eikä enää muistanut koko juttua, kun vauva sitten syntyi.



Ehkä rankinta oli se, että kahden pienen kanssa pitää aika lailla elää aikataulussa, eli syömiset ja nukkumiset ja ulkoilut ajallaan. Niinpä välillä tuntui, että päivän aikana ei kotoa pääse lähtemään yhtään mihinkään, kun aina on joku " aika" jo niin lähellä. Liikkuminen on myös vähän haasteellista, meillä ainakin isompi oli jo kova menijä ja esim. kauppareissuilla kannoit kaukaloa, kannoit isompaa lasta ja kannoit vielä kauppakassia. No, hommia kannattaa tehdä järkevämmin kuin minä, eli kauppaan koko perhe tai delegoit homman isälle. Välillä vaan sitä haluaa itsekin ihmisten ilmoille, ja silloin saa näitä extreme-kuvioita harrastaa. Me hankittiin kaksostenrattaat yhdellä makuupussilla, ja niiden kanssa pääsin mukavasti esim. lenkille. Autoon niiden nostaminen on pienelle ihmiselle vähän hankalaa, mutta sisulla siitäkin selvitään. Ohikulkijathan ei auta - ei vahingossakaan.



Nyt kun isompi on 4,5 -vuotias, kakkonen 2 v. ja 9 kk ja kolmas tulossa, jo vähän haikeana katsoo, kuinka isoja nuo kaksi jo ovatkaan. Ilman vuosi sitten tapahtunutta keskenmenoa meidän kolmas olisi syntynyt 2 vuoden ja 3 kk:n erolla kakkoseen. Nyt vähän pitempi ikäero. Sisaruksista on kovasti seuraa toisilleen, leikkivät paljon yhdessä, mutta myös riitelevät.



Ei muuta kuin valoisin mielin eteenpäin!



popz (rv 37 +2)

Kaikki sujui hyvin. Mustasukkaisuutta ei tullut, en tiedä ymmärsikö isosisko sitä silloin vielä...



Neuvona antaisin, että ota isompi aina juttuun mukaan kuin vain mahdollista - siis vie vauvan vaipan roskiin, leikitte/luette samalla kun imetät (meillä onnistui tyynyn avulla ja sit sängyssä imettäessä) - usein neiti toi jo valmiiksi vauvansa tai kirjan, kun sanoin antavani vauvalle evästä. Myös muutoin voi yhteistä aikaa viettää - kun isomman ottaa mukaan, niin hänkään ei koe itseään ulkopuoliseksi, eikä jää aikaa " tihutöihin" , minkä olen kuullut olevan joillain ongelmana...



Toki se aika vierähtää nopsaan ohi, mutta kyllä tuota yhteistä toimintaa nyt (4½ ja 6v ) on kiva katsoa. Meille onkin tulossa kolmannen ja neljännen lapsosen väliin hieman lyhyempi väli, mut nyt voi hyvillä mielin senkin ottaa vastaan, kun tietää, et ei se ole sen kummempi - usein tuntuu, et muutaman vuoden pidempi ikäero on paljon pahempi (muutamalla tutulla huomannut näin)...



--Mirpa rv 34--

Moi Myttö,



En tiedä muistatko minua, mutta kirjoittelimme pitkiksissä :)

Onnittelut raskauden johdosta, vaikka se varmasti oli yllättävä asia ja pienen kriisin paikka, varsinkin jos lisää lapsia ei ollut suunnitteilla.



Meillä on esikoisen ja keskimmäisen välissä 1v 3kk ja muistan olleeni aivan purjeissa esikoisen kanssa. En siksi, että hän oli mustasukkainen, vaan siksi, että hän oli itsekin niin kovin pieni vielä silloin. Muistan miten huojentunut olin, kun esikoisella oli ikää 1,6v, je elämä muuttui kaikin puolin helpommaksi. Ne 3kk olivat melkoisen ratkaisevat siinä alussa. Jos siis esikoisemme olisi ollut edes 3kk vanhempi ennen kuin kakkonen syntyi, olisi elämä suorastaan hymyillyt :) Uskon, että teillä menee ihan hyvin.



Nyt meille odotetaan neljättä lasta 1v7kk ikäerolla edelliseen ja luotan aiempaan kokemukseeni siitä, että se on sopiva ikäero :) Sehän on suorastaan ylellistä verrattuna tuohon 1v3kk ikäeroon :P



Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!



Kanelisokeri 26+0

Esikoispoikani ja tyttäreni ikäero on 1 v. 4 kk. Vaikka vaippa-aika olikin aika rankkaa (varsinkin kun hoidin lapset yksin ilman isän apua), voin näin jälkikäteen ajatella aikaa kaikella lämmöllä. Nyt lapset ovat 11 ja pian 10, ovat olleet muuten pienestä pitäen kuin paita ja peppu. Pikkusisko opetteli isoveljeltään pienenä jopa ärrävian, niin naureskelivat asiantuntijat :) Päivääkään en vaihtaisi pois!

t. massumamma rv:lla 12+2.