Viitsiikö 33-vuotias kahden pienen lapsen yh hakea teatterikorkeaan ja opiskella siellä?

Nytkin paljon hoidossa, ainakin 2-3 yötä viikossa tai 3-4 päivänä. Eli työajat nykyäänkin aika kamalat.



Mutta eivätpä nuo ole valittaneet...



ap

Suosittelen lämpimästi mieluummin elämäntapahallinnan kurssia ja empaattinen äitiys koulutusta.



Äitiys hukassa.

Ja elämäkin kaikin puolin kunnossa.



Olen vaan kahden lapsen yh, joka tekee kolmivuorotyötä. Yövuoroja on ajoittain ja pakko viedä lapset hoitoon. Haluan käydä töissä, en vain olla lasten kanssa kotona. Tykkään työstäni ja lapsilla kiva hoitopaikka.



ap

Kun aloin yh:ksi otin 8 - 16 työpaikan. Palkka on isompi ja työpaikka tylsempi kuin edellinen, mutta turha narista - lapsen mielenterveys on sen arvoista.

Mutta en tee niitä nyt! Minulla on hyvä, vakituinen virka ja haluan antaa lapsilleni turvatun lapsuuden. Omien (hurjempien) haaveiden aika tulee taas myöhemmin, kun lapset on aikuisia. Tällä välin toteuttelen pienempiä haaveitani.

Minä olen haaveillut vähän vastaavasta uranvaihdoksesta, vaikka olen jo melkein nelikymppinen. En tosin mihinkään esiintyvään ammattiin vaan johonkin " puoliluovaan" , käsikirjoittamista, työpajoja yms. Mulla on sikäli helpompi tilanne että en ole yh (ainakana vielä - mies tosin ei ole kovin innoissaan mun haaveista) ja lapsetkin on koululaisia. Silti kauhistuttaa yhtä paljon kuin houkuttaa... Järki ja sydän sanoo, että kannattaisi ainakin pyrkiä ja kokeilla, mutta sisu meinaa mennä kaulaan.



Mun tämänhetkinen ammattai on lisäksi sellainen, että jos tästä lähden, uuden vakipaikan saaminen on kiven takana. Freen hommia toki varmana saisi, mutta yhtä tasaisen leivän ääreen tuskin olisi paluuta. Toisaalta, mitä järkeä on kitkuttaa vielä 20 vuotta työssä joka ei enää niin huvita, jos voisi etsiä muutakin ja innostua jostain toden teolla?

Ootko miettynyt esim lentoemäntiä tms... Toi on ihan typerää ja turhaa syyttelyä. Mun työajat on mitä on... Kuitenkin mulla on pitkät vapaat, usein olen viikon kotona ja sitten esim kolme yövuoroa. Mun mielestä ei ole kamalaa.



Mutta keskustelimme mun TEAKiin hakemisesta, ei nykyisen duunin työajoista...



ap

kun tulee lapsia.



Teatterin työajat on kaksijakoiset eli siinä on muutama vapaatunti iltapäivällä.

Turha syyllistää, yh:na vähän vaikeaa olla viemättä lapsia yöhoitoon, jos yövuoro...



ap

Kuten myös 2 hoitsuystävääni, 2 sossun tätiä, 1 kokki, 1 diakoni, 1 kontoroller, 1 myyntipäälikkö, 1 toimittaja ja minä ent. ohjaaja, nyk. toimistoduunari.



Jokainen meistä jouduttuaan yh:ksi vaihtoi joko työpaikkaa tai asemaa samassa talossa. Niin se vaan menee. Hoitsut molemmat etsivät päivätyön samantien kun ukon perävalot vilkkuivat, samoin kokki.



Lasten mielenterveys ensin, sitten yövuorot ja taiteilu. Nyt kun olet yksin vastuussa, vastuu on vielä isompi ja se pitää kantaa vielä paremmin.



nimim. ylpeä ja varakas, mutta vähän työhönsä tylsistynyt yh

näyttelijäksi olet kyllä jo vähän vanha, sori vaan ;-)) Toki kandee yrittää, ehkä olet tosi lahjakas ja sinut huomataan, mutta kuten joku jo aiemmin sanoi, 40-vuotiailla naisnäyttelijöillä on pulaa töistä, vaikka olisivat olleet alalla pitkäänkin. Vastavalmistuneella on vielä vaikeampaa. Näyttelijän hommia voi myös joutua etsimään kauempaa, maakuntateattereista jne, joten aika hankalalta tuo ajatus kuulostaa.



Oletko ollut mukana harrastajateattereissa? Onko sulla kontakteja teatteri- tai tv/elokuvamaailmassa? Voisiko näiden kautta löytyä jotain ovea, josta puikahtaa siihen maailmaan, jos Teakin ovet ei aukene? Päätoimiseksi näyttelijäksi ei tietenkään nykyään tulla ilman koulutusta, mutt alkuu voisi päästä muutenkin ja sitten kouluun pääsy ja työllistyminenkin ehkä helpottuisi.



29

ja teatteriin ja mainoksiin ihan tuskaksi asti. Ovet ei aukene välttämättä TEAKin jälkeenkään. Tai sitten Kemin kaupunginteatteri kutsuu. Rahat loppu, kävijöitä ei ole. Hohdokasta?

Kahdessa vuodessa olet tunnettu " näyttelijä" . Niinhän sille yhdellekin mimmille kävi... Onks se nyt siis Salla tai joku.

Ihan niin kuin jokaikinen yh koulutuksesta, elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta voisi vain tyynesti ilman mitään ongelmaa vaihtaa työpaikkaa sellaiseen, jossa on päivävuoro ja vielä hyvä palkkakin.



Ja ne jotka ei niin ymmärrä heti tehdä, ovat vain huonoja äitejä! Voi hyvää päivää taas...



Sori aiheesta poikkeaminen.

Niin olen tehnyt minä ja ystäväni. Mitäs sitten kun lapsi on ekalla. Tarha ei ota ja kotiin ei voi jättää.