Kaksosraskaudesta palautuminen

Synnytin kaksoset vajaa kolme viikkoa sitten ja tietysti massu on vielä melkoinen. Aiemmin olin tosi pienikokoinen ja nyt mietityttää, että mahtuuko niihin 32 farkkuihin enää ikinä. Tietysti tämä kokoasia on vain sivu seikka ja olen onnellinen, että vauvat ovat terveitä ja hyvinvoivia.



Mutta olisi kiva, jos joku kokeneempi valaisisi tätäkin asiaa!

Mulla tuplaraskaus oli kolmas raskaus ja ikääkin oli jo lähes 40v. Ajattelin, että masu tulee olemaan ihan hirvä ja varoittelin miestä jo laittamaan roposia talteen korjausleikkausta varten :-). Nyt kaksoset ovat 14kk ja masu on ihan ok. Napa jäi vähän ulos, mutta iho on palautunut hyvin ja lihastreenit auttoivat, että vyötärökin on taas löytynyt. Mulla on n 3kg vielä " ylimääräistä" ja jos ne olis pois, niin ihan timmi olisi masu. MUTTA kaikillahan ei valitettavasti ole näin hyvin asiat, toisilla jää roikkumaan ja iho ei palaudu, Mulla oli ennen raskautta lihakset tosi kovassa kunnossa ja koko raskauden voitelin ihoa joka päivä että iho pysyisi joustavana, ehkä se auttoi lopputuloksessa. Anna aikaa, kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa taas palautuu!

Mä synnytin kaksoset 10kk sitten ja maha on nyt ihan ok. Napa kait jää tuommoiseski " kraateriksi" ja navan ympärillä iho hieman ryppyiseksi, mutta oltiin tuossa lomamatkalla ja ihan hyvillä mielin vedin bikinit päälle ;-)



T: Mette

meillä tuplat 1v5kk, ja hyvin on myös mun maha palautunut. ekan puoli vuotta kyllä löllötti, mutta nyt parempaan päin. raskauskiloja, hehheh, jos niitä voi enää niiksi kutsua, on jäljellä 5. en ole kyllä hoikka tosiaankaan ollut mutta siis lähtötilanteesta maha on aika samoissa nyt. syvät vatsalihakset on edelleenkin hakusessa, vaikka niitä olen yrittänyt löytää jumpan avulla.

Pakko valoittaa toistakin vaihtoehtoa. ;)



Synnytyksestä on jo 2,5-vuotta, ja minusta kyllä näkee, että on tullut kaksoset pyöräytettyä. Paino on täysin sama kuin ennen raskautta, mutta vatsassa on raskausarvin koristettu nahkareppu. Ja olen sen verran hoikka, että sen kyllä huomaa. Bonuksena vielä pystyyn tehty sektioarpi. ;)



Geenejä voi kai aika paljon syyttää/ kiittää näistä asioisa, toiset palautuvat paremmin kuin toiset. Ikää minulla on edelleen alle 30.

Tosiaan, meidän kaksoset kohta 2 vuotta eli palautua olisi pitänyt ehtiä vaan eipä masusta tule entistä. Itse olen tosi hoikka vaikkakin pitkä ja vatsalihakset olivat ennen raskautta tosi timmit, mutta masuni jäi todella pömpöksi, arpia tuli ja suorien vatsalihasten välinen jännesauma ei ole palautunut " kiinni" . Treenannut olen tosi paljon, mutta senttiäkään ei ole vyötärö pienentynyt, kiloja ei todellakaan ole. Mun mahaani ei tepsi kuin kirurgin veitsi eli näinkin voi käydä.

En ole koskaan ollut keijukainen vaan normaalipainoinen ja pitkä. Vatsa on löysä, en tosin ole ihmeemmin sen eteen mitään tehnyt, oli se tosin löysä jo ennen odotusta (keskoskaksoset) eli pömppö ei sinänsä ole uusi juttu, ruokavaliokin vaikuttaa kun on kulinaristi. Ei palaudu koskaan, mutta tottunut olen. Paino laski poikien jälkeen kyllä 3 kg alle ennen odotuksen alkamisen (jolloin sukulaiset heti epäilivät syömishäiriötä), nyt varmaan +4kg odotuksen alkuun nähden, mutta sehän ei raskauteen liity ja taitaa olla normipainoni. Makkaroita on, mitäs ne, kunniamerkkejähän ne on vaikka joskus ottaa päähän :)

Ihan kohtuulliselta näyttää tämä maha. Mulla kaksoset syntyi hyvän kokoisina rv37+2, siitä jo 1v4kk. Ei tullut yhtään raskausarpia, eikä maha roiku mitenkään. Vatsalihakset ei kai enää koskaan palaudu täysin yhteen, eli pömpöttää hieman, mutta muuten ihan jees. Nahka on menee tietyissä asennoissa myös pienelle rypylle. Mielestäni selvisin kyllä vähällä, olin ihan yllättynyt, miten maha hurahti takaisin pieneksi muhkuraksi heti synnytyksen jälkeen, jopa pienemmäksi kuin esikoisesta!

Palautuminen on yksilöllistä. Siihen vaikuttaa geeniperimä, ikä ja edelliset raskaudet.

Mun maha oli raskausaikana aivan valtaisa, mittoja en muista, mutta se oli suorastaan PELOTTAVA. Lääkärikin loppuaikoina sanoi että kappas vaan, sieltä tulee iso vatsa johon on kiinnittyneenä pieni äiti ;-) Viimeisinä viikkoina maha rupesi roikkumaan, osoitti alaspäin kuin Concorden nokka ja raskausarpia oli enemmän kuin normaalinväristä ihoa. Ikää oli jo melkein 35 ja 2 raskautta alla ja varmaan kaikki elastinen geeniperimä puuttui :-)

Vuoden katselin sitä mun hirveää IHAN HIRVEÄÄ roikkuvaa ryppytaikinaa, joka kääntyi kaksinkerroin sectiohaavan päälle. Napaa ei ollut, vaan outo valuva soikionmuotoinen painauma taikinan keskellä. Raskausarpia oli rintojen alta alas asti. Vatsalihakset olivat irronneet keskilinjaltaan pallean korkeudelta alas asti, joten vatsalihasliikkeiden tekemisestäkään ei ollut liiemmälti hyötyä.

En pidä itseäni mitenkään ulkonäkökriittisenä ihmisenä, mutta se löpsöttävä reppu oli tosi rankka pala mun kokonais-itsetunnolleni, ja varsinkin seksuaaliselle itsetunnolle. Maha valui sekstaillessa puolelta toiselle ja läpsyi tahdissa (huh-huh!!!). Häpesin uimahallissa, neuvolassa, kauppojen sovituskopissa (" meillä on nauhoittava kameravalvonta" ) ja lopulta jopa mieheni edessä, vaikka meillä on ihana suhde ja hän yritti aina vähätellä ja lohdutella taikinavatsa-vuodatuksiani.

Lopulta otin asian puheeksi lääkärissä. Lääkäri totesi että ensinnäkin keskilinjaltaan irronneet vatsalihakset voivat olla tulevaisuudessa ongelma (selän puolen lihaksisto ylikuormittuu, ja tyrän mahdollisuus), ja toiseksikin, minun nahkani ei luonnollisia teitä tule koskaan kutistumaan kokoon vaikka kuinka jumppaisin ja käyttäisin kiinteyttäviä voiteita.

Kun kaksoset oli 2 kävin yksityisellä leikkauttamassa ylimääräiset löysät pois ja samalla korjattiin hajonneet vatsalihakset.



Ehkä nyt joku tuomitsee minut turhamaiseksi, ja niin olisin saattanut joskus itsekin tehdä. Minun kohdallani nyt vaan kävi niin että fyysinen ongelma alkoi vaikuttaa psyykkiselle puolelle. Omasta mielestäni mulla oli oikeus vielä olla suht normaalivartaloinen ja seksuaalinen olento, vaikka olenkin jo miljoonavuotias ja neljän lapsen äiti :-)



Ja totta tosiaan olen pahus soikoon aivan käsittämättömän kade teille jotka palauduitte luonnonmukaisin keinoin!!!

Sinnamonilta haluaisin kysyä että minkälainen tuo korjausleikkaus oli? Miten siitä toipuu, onko yhtä kipeä kuin sektion jäljiltä esimerkiksi? Ja missä hinnoissa tuollainen operaatio on?



Pahoin pelkään että minäkään en kuulu niihin onnellisiin jotka normaalisti palautuvat...

Operaatio on nimeltään Abdominoplastia ja sillä sanalla googlaamalla saat varmaan paljon perustietoa netistä.

Pari vuotta sitten mun operaatio maksoi noin 5000, tosin siihen kuului myös se vatsalihasten kokoon kursiminen. Pelkkä ihon kiristys olisi muistaakseni ollut jossain 3000 paikkeilla. Pienet venymät voidaan tehdä kai jotenkin päiväkirurgisesti halvemmallakin.

En tehnyt hintavertailuja eri firmojen kesken.

Operaatiossa oma iho ikäänkuin irrotetaan vatsapeitteistä (kuin paita :-D), kiristetään venyttämällä alaspäin ja ylimääräiset nipsaistaan pois. Alavatsalle jää pitkä arpi, mutta mulla se on häipynyt näkyvistä lähes kokonaan ja jää jokatapauksessa pikkareiden tai bikinien alle.

Toipuminen normaalikuntoon kesti mulla vatsalihasten korjaamisen kanssa kuukauden verran. Ekan viikon aikana ei saa nostella tai tehdä mitään raskasta. Kolme viikkoa pidetään sellaista paksun idealsiteen näköistä tukiliiviä, joka on rintojen alta lantiolle. Se oli ihan miellyttävä ja huomaamaton vaatteiden alla. Sairaslomaa suositellaan 4-6vk.

Toipumisaikana (varsinkin eka viikko) kipu on sectiosta toipumisen tyyppistä. Lisäksi melko ärsyttävä kiristävä kipu ylävatsalla jos lihaksiin on kajottu. Ekan viikon nukuin puoli-istuvassa asennossa ja kävelin vähän kyyryssä ja sängystä ylösnousu/sänkyyn meno vaativat pikku kikkailuja kuten sectiohaavan kanssa.



Siis täytyy nyt vielä tähdentää, että mun mahassa oli kyse paljon muustakin kuin pienestä ihon ryppyisyydestä. ¿Normaalien¿ venymisien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä, että jumppa ja aika auttavat varmasti asiaan. (Työskentelen itsekin liikunta-alalla). Nämä jututhan ovat tosi yksilöllisiä, toiset ovat elastisempia kuin toiset ja se liittyy pitkälti myös geeniperimään. Samoin varmasti vaikuttaa ikä ja edelliset raskaudet.

Aurinkoista kevättä kaikille!