Taisin ylireagoida, mutta helvetti, että vituttaa... :o(
Kuulostan teistä varmasti naurettavalta, mutta ei voi mitään...
Kyse on/oli MUN lempparilasista, jota käytin päivittäin, ja jota ei enää löydä mistään kaupoista. Mä sanoin äsken mun miehelle, kun sen oli pitänyt viedä mun lasi kaapista ja juoda siitä omiaan, että vie sen sitten takas keittiöön, eikä jätä lojumaan olkkariin ja kysyin myös, että eikö hemmetti se olisi toista lasia voinut ottaa, kun vaihtoehtoja siellä olisi ollut. No, poika sitten tuli ja tiputti toisen mukin sen päälle ja hajotti täten sen ainoan lasin, joka oli mulle tärkeä... Jumaliste, kun räjähdin niille molemmille - heitin kaukosäätimen tuhannen p*llun päreiksi ja hyvä, etten vetänyt molempia turpaan - oikeesti, vittusaatanahelvetti! Mua suututtaa yhä niin paljon, ettei tosikaan.. Miks kaikki menee aina säpäleiksi, mistä mä pidän.. AINA! No, itkin tuolla makkarissakin äsken 15 minuuttia ja vieläkin mua raivostuttaa ja itkettää yhtä aikaa.. Miks saatana ton piti alunperinkään koskea mun lasiin ja se oli vielä aika hemmetin kallis silloin kun sen ostin... Eikä ne edes tajua pyytää anteeksi..mutta en kai mä ole senkään arvoinen... :o(
Kommentit (31)
Se tunnelataus on vain juuri _siinä_ esineessä, täysin samanlainen vastaava on yhdentekevä.
Tais olla kyse tosiaankin jostain muusta kuin lasista.. Toivottavasti!
Nyt ainakin sille lapselle pitää selittää oikea syy.. Kamalaa jos joskus vahingossa särjet jonkun lapselle tärkeän.. Tiedät mikä reaktio sitten voi olla?
Ei auta sinun odotella anteeksipyyntöjä.. Kyllä sen joka pinnan menettää ja rupeaa riehumaan ja heittelemään tavaroita pitää tunnistaa oman käytöksensä syyt ja aloittaa anteeksipyytäminen!
Ei kai kukaan uskalla lähestyä, varsinkaan 4 vuotias, noin raivoavaa aikuista, omaa vanhempaansa, jota kunnioittaa ja katsoo ylöspäin?
Luulen, että AP oli vaan väsynyt välinpitämättömään mieheensä, joka jättää tavaroita levälleen ja nyt se sitten meni miehen vuoksi rikki, koska hän ei vienyt sitä käytettyään oikeaan paikkaan.
Mutta kyllä varmaan piristäis saada samanlainen lasi tilalle, vaikka se ei rikkoutunutta täysin korvaa.
Esineisiin on turha sitoutua, eiköhän ne muistot ole pääkopassa, eikä jossain tavarassa.
Pointtihan tuossa on se, että mies käveli tunteidesi yli. Olisi jättänyt lasin ottamatta ja särkemättä.
Mullakin mies kerran särki minun nimikoidun mukini. Kolautti hanaan. Miksi se ei ottanut omaansa juuri samanlaista itselleen nimikoitua mukia. Otti minun. Miksi? Siksi kun sille on ihan se ja sama mitkään tunnearvot. Se ostaa rahalla kaiken.
Vitutti muakin niiiin rankasti tempun jälkeen. Kysehän ei ole materiasta, aina nyt jokin kuppi löytyy, josta juoda voi, mutta tuo välinpitämättömyys on idioottimaista. Samasta on kyse siis laajemmassakin mittakaavassa kuin vain kuppien käsittelyssä.
Oikeinko nimikkomukin oli mies menny ottamaan.. Teillä on varmaan eri karkkipussitkin karkkipäivänä?
Lapselliselta käytökseltä kuulostaa ihmiselle jolla on oikeastikin niitä lapsia!
täytyyhän taustalla olla jotain muuta kuin tuo lasi. Patoumat purkautuivat sitten siitä.
Lapsi mua säälittää. Pelottavaa kun aikuinen ei hallitse tunteitaan ja reaktio tuli vielä lapsen tahattoman kömmähdyksen vuoksi, joka ei ollut ollenkaan lapsen syytä ja voi olettaa että muki saattaa tippua kädestä.
Ja se vielä, että ap ei tunnu ollenkaan katuvat räjähtämistään vaan pitää sitä oikeutettuna:0 Kyllä aikuisen pitäisi osata katua, pyytää anteeksi ja selittää lapselle rauhallisena, miksi äiti käyttäytyi noin eikä se ollut ollenkaan lapen syy. Mitä jos kaukosäädin olisikin vahingossa mennyt lasta päin? Käyttäytyminen kuulostaa ihan 2vuotiaamme uhmakohtaukselta, kun asiat eivät mene niin kuin olisi halunnut. Tuon ikäinen vasta harjoittelee tunteidensa hallitsemista, aikuisen pitäisi se jo osata.
Isäni oli tuollainen räiskähtelevä, vaikkei sentään mitään koskaan rikkonut. Saattoi kuitenkin ärjäistä tai huutaa tilassa josta lapsi näki, että ei pysty tunteitaan hallitsemaan. Vieläkin olen toisinaan vaistomaisesti varuillani isäni läsnäollessa ja tunnen häivähdyksen sen pienen lapsen pelosta. Itselläni huomaan olevan sama temperamentti, mutta olen tietoisesti ja hyvin tuloksin päässyt siitä vähitellen eroon. Lapsen läsnäollessa en ole kertaakaan räjähtänyt. Toivottavasti pystyn siihen myös jatkossa. En halua että lapseni jotuuu minua pelkäämään.
lempilasi?!? Onko teillä jotain lempitavaroita niinkuin lapsilla? Mä ymmärtäisin viel jos ois joku lapsuuden aikanen kuppi tai jotain, mut se ois sit varmaan jossain kaapissa jemmassa.
Ei vaan ymmärrä ett pitää itkee jonkun lasin perään...
yritä löytää sellainen lasi... olis kiva jos olis jokin kuva siittä niin me kaikki voitaisiin tarkistaa kaappimme ja jos sellainen löytyy tarpeettomana, niin voisimme lähettää sulle sellaisen samanlaisen.
Kyllä, mun mielestäni perheen äidillä, täytyy olla jotain omaa. Ja mielestäni hyvä, kun näytit tunteesi muille perheesi jäsenille.
Miten ihminen voi kiintyä juomalasiin?
mutta eipä tuo kaukosäätimen hajoittaminen kuulosta kovinkaan fiksulle. itse en koskaan hajota tavaroita noin, koska joudun ne itse siivoamaan=)