Menen huomenna palaveriin jossa käsitellään erityislapseni koulun käyntiä.

Ei asiat sillä tavalla yleensä mene eteenpäin että lähdet siitä asenteesta että kaikki muut ovat sinun lastasi vastaan

Vierailija:

Jännittää älyttömästi. Paikalla on rehtori, opettaja, erityisopettaja ja psykologi. Pitäisi varmaan kirjoittaa ylös asiat joista haluaisin puhua. Ja jostain löytää voimia, etten itkeä pillittäisi kun kun käsiteltävät asiat ovat kipeitä. Koko koulu on ihan kypsänä minuun, viikottain olen sinne yhteydessä kun sovitut asiat eivät toteude. Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun keskenään puhuvat minusta tai lapsestani. En halua olla hankala mutta puolustan viimeiseen asti lapseni oikeuksia.

Onko oikeasti " koko koulu ihan kypsänä" ? Kuulostaa kamalalta :-( Pitäähän sun saada puhua/kysyä mitä vain mieleen tulee. Itkemisenkin pitäisi olla ihan sallittua/hyväksyttävää! Voimia sinulle!

Kerro oma kantasi rauhallisesti, ja muista, että lapsessasi on muitakin puolia kuin ne pulmat, joista palaverissa puhutaan.



Välttämättä jatkuva kouluun soittelu ei helpota tilannetta ja edistä asioita.



ope

Jos mahdollista pyydä toinen aikuinen mukaan koska neljä korvaa kuulee paremmin kuin kaksi, toinen voi keskustelun aikana kirjata ylös asioita, tulee vähemmän väärinkäsityksiä puolin ja toisin ym. Ja HOJKSIN pitäisi tosiaan toteutua. Ano kirjallisesti ja pyydä kaikki päätökset perusteluineen kirjallisesti. Voimia sinulle!

Ongelma onkin juuri se, että ne kirjatut asiat eivät toteudu. Sovimme asiat ja hetken kaikki näyttää hyvältä. Sitten lapselta alkaa tulla palautetta, että avustaja ei ole tunnilla tai oma opettaja ei ole paikalla (oppilaat ovat yksin). Minut on uuvuttanut juuri se, että joudun samoista asioista olemaan toistuvasti yhteydessä kouluun. ap