Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksestä - Miksei kaikille tule tarvetta ponnistaa?
25.02.2008 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen... Aikanaan kun kaksoset syntyi, minulla ei missään vaiheessa synnytystä ollut tarvetta ponnistaa. Synnytys oli aika nopea, kahden tunnin supistusten jälkeen lapset syntyivät. Kätilö tuli loppuvaiheessa kysymään että ponnistuttaako? Sanoin että ei mutta lapsi syntyy silti nyt! Pää oli jo tulossa...
Ennen synnytystä moni pelotteli, että se on kaikkein kauheinta kun ponnistuttaa hirveästi mutta siihen ei saa lupaa. No ei ollut tätä ongelmaa...
Kommentit (10)
Koko synnytyksen ajan supistukset olivat suhteellisen heikot (tajusin tämän vasta toista kertaa synnyttäessäni) mutta synnytys eteni silti. Ponnistamisen tarvetta ei tullut ollenkaan vaan ponnistin kun kätilö käski. Onneksi olin tuohon aikaan vielä liikunnallinen ja hyväkuntoinen, joten jaksoin ponnistaa ilman ponnistussupistuksiakin lapsen ulos kohtuullisen lyhyessä ajassa. Toisessa synnytyksessä sitten sain oksitosiinitipan voimistamaan laiskoja supistuksiani ja opin tietämään, mitä ponnistamisen tarve tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ponnistin silloin, kun mahassa tuntui pieni nippaisu, jonka tulkitsin supistukseksi. Toista synnyttäessä sain spinaalin, ja silloin kyllä ponnistutti ihan kunnolla, mutta onneksi vasta sitten kun paikat oli jo auenneet.
Oli kamalaa pidätellä. Sitten, kun sain luvan ponnistaa, ei enää ponnistuttanut. Koko synnytys kesti hiukan yli 20 h ja sain 2 kertaa epiduraalin.
ja toisella kertaa spinaalipuudutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 9½ senttiä auki ja sanoin, että nyt en kykene enää pidättämään vauvaa, tulee väkisin. Olin koko synnytyksen ajan pidätellyt ponnistamista, aivan järkkyä touhua!
Kätilö yritti sormillaan poistaa viimeistä kielekettä mutta silti repesin aika hurjasti, synnytys oli kuitenkin erittäin hyvä kokemus eikä kammoa jäänyt. Toivuin erittäin nopeasti eikä vammojakaan jäänyt, onneksi.
Minulla takana kaksi normaalisti edennyttä alatiesynnytystä. Molemmailla kerroilla olen mennyt sairaalaan kun olen ollut 8 cm auki. Kummallakaan kerralla ei ole ollut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta. Kummallakin kerralla kätilö sanonut, että aletaanpa hommiin. Sitten siinä ähelletty supistuksen aikana, jä kieltämättä kyllä välissäkin. Varsinkin toisen lapsen kohdalla ponnistusvaihe tuntu ikuisuudelta vaikka ei kestänytkään, kuin 7 min.
Jonkun mielestä ponnistamisentarve tulisi, jos odottaisi pidempään. Molemmilla kerrolilla olen alkanut ponnistamaan " heti" kun olin 10 cm auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sitä ei ehditty antamaan. Olisiko syy ollut sitten kohdun venymisessä kun lapsia oli kaksi. Supistuksetkin loppuivat kuin seinään kun A oli syntynyt. Ap
eka syntyi spinaalilla, toinen ja kolmas ilman mitään puudutuksia.
sitten kun ponnistusvaihe alkoi, niin supistukset oli ihan hirveän kipeitä ja kun aloin kehotuksesta ponnistamaan niin kipu helpotti. Eli tavallaan ponnistutti kai, mutta ei mulle todellakaan tullut minkäänlaista tunnetta että nyt olis pakko ponnistaa tms.