^^Lokakuisten UUSI uljas viikko^^
Kommentit (32)
Ja Supermammalle jaksuja ja voimia!! Tosiaan alkaa täälläkin neljän kuukauden valvominen/vähäinen unimäärä tekemään tehtävänsä. Unohdan asioita yhtenään ja eilen oikein listasin paperille kaikki " jutut" mitkä pitäisi hoitaa. Suurin osa jollain tapaa liittyi rakenusprojektiimme.
Sitähän sanotaan ettei vauva ja rakentaminen oikein kulje käsikädessä. Minkäs sille teet kun vuoden yrittämisen jälkeen ei vauvaa kuulu, tehdään tonttikaupat ja hupsista, menkat ovatkin myöhässä=).
Viikonloppu vierähti koko perheellä talolla (yläkerta jo valmis) ja lapsetkin viihtyivät hyvin. Isompikin viihtyi hyvin kun tein pahvilaatikosta autotallin ja rampin, mittanauha viereen ja pari pikkuautoa liukuivat kilpaa =). Olisi tuonut virityksen jopa kotiin, rinnalla ihan kalpenee fisher pricen parkkitalo.
Aurinkoista päivää! J
Voi sunshine, toivon oikein kovasti sulle jaksamista tuossa tilanteessa. Ei varmaan nyt yhtään auta tai lohduta, mutta päivä päivältä se tulee helpottamaan kun vauva kasvaa. Muutaman kuukauden päästä nuo fiilikset on paha muisto vain. Tiedän ja muistan niin hyvin nuo tunteet edellisten vauvojen ajoilta. Onneksi tämä kolmonen on itse rauhallisuus.
Meille ei ole koskaan kukaan tarjonnut hoitoapua enkä ole vauvoja näin ollen hoitoon jättänyt. Esikoinen taisi olla lähemmäksi vuoden ikäinen, kun jäi mummulaan kaupassa käynnin ajaksi. Toinen taas oli sellainen tissitakiainen, että en voinut paljon jättää edes iskän hoiviin. Nyt tämän vauvan kanssa en edes koe, että tarvitsisin " lomaa" vauvasta enempää kuin kauppakäynnin ajaksi jolloin on iskän kanssa. On helppoa olla kiltin vauvan äiti, melkein tulee huono omatunto, kun täältä luen kuinka vaikeaa toisilla on.
Tänään poika kääntyi ekan kerran vatsalleen. Viikkoa ennen kuin tulee 4kk täyteen. Ihan poitsu itsekin hämmästyi kääntyessään, että miten tässä nyt näin kävi. Ja sitten piti kääntyä yhä uudelleen ja uudelleen.
Yöt on menneet suht hyvin. Joka toinen yö on " syöntien yö" , jolloin saattaa syödä jopa 6krt, mutta sitten joka toinen yö syödään vain 2krt ja saan itsekin ihan hyvät unet silloin. Päikkärit menee vähän miten sattuu, välillä saattaa nukkua jopa 2-3tuntia putkeen, mutta sitten on niitä 45min unipäiviä.
Vielä tuosta hoitoon jättämisestä. Jotenkin pidän nuo vauvat niin itsessäni kiinni, että en halua edes jättää pikkuisia muiden kuin isänsä hoiviin. Järki sanoo, että ihan hyvin voisi jättää(siis jos olisi joku jolle jättää) mutta jotenkin en vaan alle vuoden vanhaa pysty jättämään.
Onneksi on tuo mies, joka hoitelee lapsia melkein aina jos haluan esim. shoppailemassa käydä.
Tissikitänä näyttää yltyvän, pitää mennä.
Nezzie ja Otso
Aivan ensiksi VOIMIA Sunshinelle ja kaikille muillekin, joilla on vaativa vauva ja yöunet kateissa.
Meillä oli ihan horrorilta eilen. Tietenkin mies oli yötöissä ja minä yksin kotona. Laitoin tytön nukkumaan puoli kasi, kuten joka ilta. Hän itki vähän ja kävin vain laittamassa tutia. En siis laittanut huoneessa valoja päälle, vaan pimeässä vain laitoin tytölle tutin ja ihmettelin, miksi hän ei rauhoitu. Hän jatkoi itkemistään ja ajattelin, että hänellä on nälkä ja otin hänet syliin. Huomasin, että hänen naamansa on tosi punainen ja ajattelin, että hänellä on paha allergiareaktio. Laitoin valot päälle ja järkytyin tosi pahasti. Tytön naama oli veressä ja korvasta tuli verta. Menin aivan paniikkiin ja soitin tietenkin 112:n. Verta ei enää vuotanut ja sain ohjeeksi ambulanssia odotellessa pitää lasta niin, ettei veri valu korvan sisään.
Me asutaan tosi korvessa ja ambulanssia odotettiin sitten 45 minuuttia. Tyttö oli selkeästi jo rauhoittunut ja arvelin, ettei mitään kovin vakavaa voi olla, koska hän oli normaalin oloinen ja verta ei enää vuotanut. Ambulanssi löysi sitten lopulta tiensä perille ja tutkittuaan tytön hoitajat totesivat, että kyseessä oli ulkoinen verenvuoto. Eli tyttö oli raapaissut korvanlehteensä pahan haavan, joka vuoti yllättävän paljon verta. Veri ei siis onneksi tullut pään sisältä, niin kuin alussa näytti. Selvisimme siis säikähdyksellä.
Siinä ambulanssia odotellessa ennätti käydä kaikki mahdolliset kauhukuvat läpi ja vieläkin aivan sydämeen sattuu, kun mietin eilistä. Mutta onneksi kaikki on nyt hyvin.
En osaa nyt muuta kirjoittaa. Pakko oli purkaa tää juttu tänne.
t. Carmine ja Valma 4 kk
Väsyttää! Ikinä ei pitäisi edes etäisesti vihjata että meillä on nukuttu hyvin! Arvatkaa vaan oliko viimeyö yhtä käninää ilman mitään syytä... Olin ihan varma että sillä on taas korvatulehdus, mutta mitä vielä - koko päivän oli sitten ihan normaali! Ei vissiin vaan huvittanut enää nukkua neljän jälkeen, eikä kauheasti sitä ennenkään...
Että niin ne päivät vaihtelee. Tänään on sitten ollut ihan erilaista arjesta selviytymistä taas. Kunnialla kuitenkin selvittiin, ja käytiin vielä esikon kanssa kaksistaan pyöräilemässäkin illalla. Oli kyllä hänkin verrattain väsynyt (herättyään 5.30 leikkimään vauvan kanssa), ja nukahti kesken retken...
Taas nähtiin sekin että ollaan vielä aika kaukana tasavertaisesta vanhemmuudesta. Isäntä jäi tuon pyöräretken ajaksi (noin tunti) vauvan kanssa kaksin, ja oli ihan vaikeena kun palattiin: oli kuulemma ollut hankalaa. Kun sitten kyselin oliko tuo antanut vauvalle pulloa, tai yrittänyt sitä nukuttaa, niin ei tietenkään. Vaippaa olivat sentäs vaihtamassa kun palattiin... No, laitettiin vauvalle sitten yövermeet niskaan, tarjosin tissiä ja pistin sänkyynsä, ja harvoin on meillä syöty ja nukahdettu niin nätisti! Ja isäntä vaan mietti että mikähän sillä vauvalla voisi olla... Huoh. KAIKKI tässä maailmankaikkeudessa tietää että vauvan kitinää kannattaa lähestyä ruoan, vaipanvaihdon ja unen kautta...
Jahas. Jotenkin jos jaksaisi valvoa vielä tunnin, niin voisi mennä nukkumaan. Yhtään ei muka väsyttänyt päivälläkään, mutta kun hetkeksi istahdin kuuntelemaan radiota niin nukahdin heti...
Ensteeks Sunshinelle täältäkin virtuaalisesti voimahaleja! Ja yhdyn muiden mielipiteisiin siitä vauvan hoitoon laittamisesta. Aika oman itsensä ja omien ajatusten kanssa on todella kullanarvoista, kun päivät ja yöt pääsääntöisesti kuluvat vauvan tarpeisiin vastaamalla.
Ymmärrän kyllä ja tiiän iteki tämän meidän tylleröisen kanssa, miten vaikealta se hoitoon jättäminen tuntuu. Kynnys itkuisen ja temperamenttisen lapsen hoitoon antamiseen on todella korkealla ja itse ylitin tuon vasta reilu viikko sitten, kun appivanhemmat tulivat muksuja muutamaksi tunniksi hoitamaan. Ja yllätys, neiti oli nukkunut päiväunet loistavasti ja kuulema oli ollut oikea päivänsäde koko sen parin tunnin ajan, mitä oli sitten hereillä. Kitinä ja kätinä alkoikin vasta, kun miehen kanssa tultii kotiin, tottakai. ;)
(jos tarkkoja ollaan, niin onhan vanhempani, tai lähinnä äitini, tuota neitiä hoitanu jo pariin otteeseen aiemminkin, mutta se on jotenki ollu ihan ok, onhan hän minutkin kiukku-iitan aikoinaan kasvattanu.)
Carmine: huh, kyllä varmasti säikähdit ja pelästytti kamalasti tuommone lapsensa verissäpäin löytäminen! Oikein sydäntä kylmäs, kun kuvittelin tilannetta. Onneksi teillä ei ollut kuitenkaan kyse mistään vakavammasta.
Meillä oli tylleröisellä neuvola tänään. Likka on pieni kirppunen edelleen, 5kk-mitat on 7090g ja 61,5cm. Oikea minivauva, pullea sellainen. <3
Sanoin sitten kerranki ihan suoraan ja rehellisesti, kun terkka kysyi miten menee, että ei oikein hyvin mene, kun neiti on viimeiset reilu 2 kk herättäny lähes joka ikinen yö vähintää kahden tunnin välein. Terveydenhoitaja oli sitten sitä mieltä, ettei kyllä kuulu ihan asiaan enää tuossa iässä noin usein heräillä ja antoi siunauksensa kiinteitten aloitukselle. Hää oli sitä mieltä, että 5-kuisen ei tarvis enää herätä kuin 1-2 kertaa syömään yöllä. Näinhän se esikoisellakin aikoinaan meni, kunnes puolivuotiaana lopetti yösyömingit kokonaan.
Eli nyt sitten ihan reippaaseen tahtiin aletaan kiinteitä maistelemaan ja jos ei mitään vaikutusta kuukauden sisään tule, niin kuulema voisi sitten unikouluakin alkaa harkitsemaan.
Ajatus pätkiipätkii, joten kai se olis siirryttävä kyökin puolelle, iltapalan laittoon
s ja tylleröinen 5kk
Hengissä ollaan, hyvä niin.
Carminelle myötätuntoajatuksia, mahtaa olla pelottavaa tommonen verinen draama. Hui! Ja myötätuntoa muillekin joilla enempi vähempi hankalaa..
Meillä käytiin eilen illalla ihan vakava keskustelu aihepiirin ympäriltä: " äitee on oikeesti ny vähä väsähtäny" . En tiedä kuinka kauan opit muistetaan ja miten ne pelaa käytännössä, mutta yritetään sitä että pääsisin edes koiran kanssa tuulettumaan päivisin ilman rakasta vauvelia!! Mies vaan ei täysin muka tajua miten niin se on hänen omaa aikaa että on päivät pitkät opiskelemassa/töissä ym. Yritin saada tajuamaan miten juhlallista minulle olisi päästä edes bussimatkat yksin omien ajatusten kanssa eikä rattaita hytkyttäen ja koko ajan peläten että nyt kilahtaa pojalla... (hitsi, nyt se heräs--puolen tunnin tirsat vaan..)
Ton väsymiseni vakavuuden tajusin vasta kun huomasin olevani normiminästä poiketen tosi säälittävän itkuinen. Esim. srk:n kerhossa kun kerrottiin kuulumisia ja muilla meni niin maan mainiosti (oikeasti, hyvä heille!) kun oli reissattu Pariisissa, Lontoossa ja Thaikuissa ja vauvat viihtyi vaikka viikonkin hoidossa. EI itketty juuri lain ja isät hoisivat lapsiaan illat pitkät oma-aloitteisesti..sitten omalla vuorollani vaan nieleskelin kyyneliä ja sopersin jotain sekavaa. Ja kun tuttava soitti ja kysyi ekana miten menee, niin taas meni itkuksi. Great! Kai se pojan seura tekee kaltaisekseen..;)
Meilläkin oli nvla tänään. Ihan kohtuullisesti oli painoa tullut, nyt 7480 g ja pituuttakin reilut 66 cm. Muutenhan sieltä ei saanut lämmintä kättä kummempaa eikä meidän nvla-tädille ainakaan auta sydäntään purkaa.. kerran erehdyin jotain sanomaan ja meni ihan vaikeaksi: " niin..joo...onhan se toki semmostakin joo.."
Mites teillä ne kiinteiden syönnit sujuvat? Ja joko on uusia liikkumistapoja yritetty ottaa haltuun?
Päivä kerrallaan. (joskus muinoin nuorena inhosin tota sanontaa..ja nyt se on ihan faktaa! hah!)
Päivänpaistetta kaikille meille!
Huh, CARMINE, olipa säikäytys! Onneksi kaikki on kuitenkin kunnossa!
SUNSHINE: Ne miehet, ne miehet... Ei ne vaan tajua, ja vaikeaahan se tietty onkin kun eivät koskaan joudu (tai saa) olla lapsiensa kanssa yhtä läheisessä vuorovaikutuksessa. Ainakin tuo minun ukko on niiiin huono samaistumaan toisten tilanteisiin, että lekalla saa paukuttaa päähän ennen kuin edes hailakkaa valkenemista tapahtuu. En toisaalta olisi itsekään vielä pari vuotta sitten voinut käsittää miten sitä voikin kadehtia toiselta esim. sitä päivittäistä työmatkaa. Vähänkö olis upeeta istua bussissa / autossa 2 kertaa joka päivä ihan vaan omien ajatustensa kera! Tai syödä jossain ruokalassa jonkun muun valmistamaa ruokaa ihan istuallaan ja mahdollisesti jopa aikuisessa seurassa ilman että kukaan roikkuu tississä / lahkeessa / molemmissa... Että yritetään sitten muistaa nää jutut kun joskus mennään taas töihin!
Ja alkaa toi itkuisuutesi kuulostaa jo vähän samalta kuin omat fiilikseni esikon vauva-aikaan. Olihan se vauva ihana, mutta jotenkin oli vaan erittäin epämääräisesti kovin vaikeeta... Ei ole ollenkaan helppoa kasvaa äidiksi, vaikka se onkin niin kovin luonnollista. Ja tämä vauva-aika ON raskasta, erityisesti koska kaiken pitäisi olla tosi hyvin ja " pitäisi" tosiaan jaksaa ja jaksaa... No, kun mulla tipahti taivas niskaan esikon ollessa noin 8kk, pääsin onneksi aika pian neuvolan kautta psykiatrisen hoitajan puheille (jossa tajusin etten ole ihan hullu tai edes täysin arvoton), ja vielä suuremmaksi onneksi oli mahdollista ottaa äkkilähtö etelän aurinkoon koko perheen voimin (aurinko, lämpö ja miehen hoitovastuu esikosta auttoivat ihmeesti). En nyt sitten tiedä olisiko näistä jutuista apua sulle Sunshine, tai ovatko edes mahdollisia, mutta tahtoo sanoa että kannattaa tehdä jotain ettei ihan pala loppuun. Vaikka niinhän sä jo vissiin oletkin ryhtynyt tekemään. Hyvä niin. :)
Ööh, mitähän vielä..? Mietin tässä jo itsekin että onko kukaan lokakuinen vielä lähtenyt LIIKKEELLE? Mein tyttö peruuttaa tahtomattaan ja kiljuu kiukuissaan kun tavarat loittonee... ;) Muutenkin tuo likkuu ehkä neliömetrin alueella aika aktiivisesti, mutta ei varmaankaan kovin tahallaan. Odottelen kyllä innolla sitä ryömimisen alkamista, mutta ei nyt ehkä ihan vielä ole kovin kiire kun ei ikääkään ole kuin 4,5kk...
KIINTEITÄ vauva ei vielä syö. Istuu kyllä meidän kanssa ruokapöydässä (siis sylissä) ja tarttuisi mielellään ruokiimme... Rintaa tuo ei enää malta hereillä ollessaan syödä juuri lain, pää pyöriin kuin telkänpojalla... Onkin kehittänyt veikeän tavan herätä kesken päiväuniensa syömään - syö silmät ummessa suurella halulla ja jatkaa sitten vielä tovin uniaan. Tapansa kullakin... ;) Yösyöntejä tyttö on vihdoinkin vähentänyt, enää syö ehkä 2-3 kertaa yössä. Se ei toki tarkoita ettei heräilisi ja herättäisi äitiään useamminkin... Mutta jospa tuo ajan kanssa tajuaisi nukkua yönsä. Toivo elää...
Jospa sitä sitten vetäytyisi tonne sohvan puolelle. Jos malttaisi...
Kylläpäs on hurjia juttuja ollut täällä. Ensiksi Carminelle, olipa tosiaan kurja ilta teillä, onneksi ei sitten ollutkaan vakavampaa. Mitenkä nuo aina sattuukin niin että tosiaan on yksin kotona.
Mitenkä oletteko muut äidit kuinka ensiaputaitoisia lasten kanssa, jos jotain sattuu ja olette yksin kotona? Vauva laittaa esikoisen pikkunappulan suuhunsa ja se meneekin väärään kurkkuun jne.
Voimalohtuja tosiaan edelleen mm. Sanna-P:lle ja Sunshinelle teidän vaativista pikkuneideistä ja pikkuherroista. Kyllä tulee niin elävästi mieleen vauva-aika meidän kakkosen kanssa, että selkäpiitä karmii. Muistan sen väsymyksen niin selvästi, ettei tosikaan, ja niinhän se on, että ihmisen hereilläpitäminen ja vuorokausirytmin sekoittaminen on yksi pahimmista kidutuskeinoista, joilla ihminen saadaan kokonaan murtumaan. Että siitä väsymyksen vaarallisuudesta..
Meidän vesselin kanssa oli tilanne juuri se, että neuvolasta ei kannattanut kysyä mitään, tai itkeä sinne mitään. Sukulaisilta, erityisesti miehen vanhemmilta, sai palautetta vain, että te ette selvästi osaa hoitaa lastanne, ei meidän lapset pienenä olleet tuollaisia sanoi anoppi. Vannoin etten enää ikinä puhu sille mitään. Enkä ikinä unohda niitä hänen juttujaan, enkä tule unohtamaan. Loukkasivat sikana. Kun vesselimme ei autossa viihtynyt ja huusi 2,5h mökkimatkan vajaa 6kk, oli anoppi sitä mieltä, että emme osaa vauvan tarpeista huolehtia, hällä on autossa kuuma tai kylmä tms.
Tsemppiä teille, onneksi on vertaistukea täällä ettei tartte kuunnella neuvolan tai sukulaisten typeriä kommentteja siitä miksi vauva ei nuku tai on ärtyisä.
Oltiin tänään neuvolassa, 4kk lääkärineuvola, ja kovasti tuo neiti näytti että liikkeelle on kiire, punnaa, kääntyy, vääntyy, ja sitteristäkin on vaarassa poistua itse. Nyt painoa 7100g ja pituutta 64cm.
Minäkin olen ollut huono jättämään vauvaa. Paitsi miehen kanssa. Omat vanhempani ovat vuodesta puoli vuotta ulkomailla, joten en koe heidän tuntevan riittävästi meidän lapsia voidakseen heitä hoitaa muutamaa tuntia pidempään silloin kun kotimaassa ovat, ja anoppiin ja appiukkoon liittyy heidän jankuttamisensa siitä, kuinka olisi mm.helpompaa jos vauva olisi korvikkeella, saisivat ottaa yökylään ja hoitaa kun haluaisivat ja eihän me osata edes hoitaa lapsiamme jne jne. Anopilla on myös tapana vauvaa sylitellessään viedä hänet pois minun läheltäni varsinkin jos vauva alkaa nälkäisenä ikisemään tai rupeaa vierastamaan. En ole ikinä kieltänyt sylittelyä ja mummille pikkuvauvan olen aina antanut ekaksi, mutta en tykkää että vauvan kanssa lähdetään " pakoon" , kun lapsenlapset ovat saaneet mummin kanssa olla muuten paljonkin. Anoppi ei siis kunnioita äiti-vauva -suhdetta, ei kunnioita imetystä, ja laittaa omat tarpeensa myös vauvan tarpeiden edelle = HÄN haluaa nyt pitää vauvaa, olipa sillä nälkä tai muuta.
Ääh tulipa sepustukset... (eli vaikeutensa kullakin)
Nyt loppu ajatuksenjuoksu..
Sunshine pidä pääsi ja järkkää omaa aikaa säännöllisesti päivittäin itsellesi! Täällä kans kokemusta ukkokullasta joka vasta kakkosen (sen vaativan) kohdalla tajus ettei ole mulla helppoo jos ei edes vessaan pääse päivänmittaan ilman riippakiveä, saati et pakko mun on päästä joka päivä vaikka vaan ulos tähyilemään tähtiä ihan itsekseni..
Lämpimät halit kaikille väsyneille äideille!
Sunshine, hienoa että olette jutelleet! Toivottavasti hommat sujuu myös käytännössä. Pidä puolesi!
Carmine, huih! Olipa kunnon säikähdys, onneksi ilman vakavampaa vammaa kuitenkin.
Hallelujaa, meillä on tänään nukuttu päiväunet ulkona 2,5 h ILMAN KITINÖITÄ! Tää on jo jonkin sortin ennätys. Kohta sais poju heräillä niin voitais ottaa pienet välipalat ennen esikoisen tarhasta hakemista.
Meillä vedetään kiinteitä jo ihan kybällä. Aamulla lasten riisipuuroa hedelmä/marjasoseella, lounas puolen päivän aikaan kasvissosetta ja hedelmä/marjasosetta jälkkäriksi. Päiväunien jälkeen välipalaa, hedelmä/marjasosetta, päivällinen viiden-kuuden maissa samanlainen kuin lounas ja illalla vielä riisipuuroa hedelmä/marjasoseella. Jokaisen aterian yhteydessä myös maitoa 50-150 milliä. Poitsu on siis syönyt jo perunaa, porkkanaa, maissia, bataattia, banaania, persikkaa, vadelmaa, puolukkaa, mangoa, luumua, päärynää ja omenaa. Lisäksi tuo riisipuuro aloitettiin n. viikko sitten. Viikonloppuna kun tulee 5 kuukautta alamme kokeilla lihaa ja viljoja. Kamalaa miten nopeasti aika on kulunut!!!
Pojun unentarve/vrk on yöunet 10-11 h, päiväunet tähän asti 3 kertaa 45 min tai 3 h yhteensä eli kaikenkaikkiaan n. 14 h per vuorokausi. Aamupäiväunet on jääneet pois eli selkeästi enemmän ollaan hereillä.
Liikkeellelähtö, masulleen käännytään ja todella ahkeraan, muuten ei vielä liikuta. Luulen ettei kauaa mene kun ryömii, mutta saa nähdä.
Jaaha nyt herättiin, mentävä!
George ja Veikka kohta 5 kk
Terveiset kevään keskeltä (+15- +18 C). Helpottaa kummasti vauvankin kanssa kun aurinko paistaa ja vaatetta ei tarvitse pukea niin paljon päälle.
Mitähän sitä raportoisi? On niin vaihtelevat päivät ja touhut, varmaa on tällä hetkellä " rytmittömyys" ... ;)
YÖT JA ITKUT Tsemppiä sunshinelle (tuo nimimerkkisi on muuten hieman ironinen... ;) Mutta eiköhän se jossain vaiheessa muutu auringonpaisteeksi teilläkin perhe-elämä!). Kannustaisin muiden lailla radikaalisti vaan raivaamaan omaa aikaa. Mullahan on täällä mualimalla myös aika " yksinhuoltajaolo" välillä, mutta onneksi vauva ei ole niin vaativa.
Meillä yöt jo meni yhden viikon ajan 1930/2000-0500/0600 syömättä! Nooo... Siitä kun pääsi iloitseen niin on ollut paljon katkonaisempia öitä, en tiedä mikä vaivaa, ehkä hampaat, kun kaksi ekaa pukkaa alaleuasta jo ylös. Ostin tänään sellaistaa salvaa, jota laitetaan hampaisiin, sen nimi on täällä " OSA" , on kuulemma ihan toimivaa. Pitäisi helpottaa vaivoja ja jopa tehdä vauvaa unisemmaksi (täällä sitä vaan huumaillaan vaavia... heeheh). Päiväunet on iihan pielessä nykyisin, en jaksa enää stressata siitä, Vaavi nukkuu lähinnä 40-50 min kerralla 3-4 krt päivässä. Ei enää pitkiä päikkyjä ollenkaan.
KIITEÄT Minähän ne jo aloitin kun korviketta meni niin paljon. Ehdin antaa riisivelliä/puuroa (ok), päärynää (namnam) ja porkkanaa (yök, 1 tl meni), kun iski sellainen kokovartaloihottuma. Täällä siis ei oikein saa " yhden lajin" vauvasoseita, paitsi tuota päärynää, niin aloitin siitä. Sitten alkoi pähkäily, että onko vika pesuaineessa, vauvaöljyssä (manteliöljy tai shea butter eli karitevoi myös, kun isänsä on pähkinäallergikko), päärynässä vai missä. Jätin pois päärynän ja vaihdoin " pähkinättömään" vartalorasvaan ja nyt ihottuma paranee. Luin netistä, että on sellaista cross reaction ruoka-allergiaa, joka ei ole varsinaisesti ruoka-allergia vaan siitepölyallergia, mutta RAAKA hedelmä/pähkinä on molekyylirakenteeltaa siitepölyn kaltaista ja siksi keho luulee saavansa siitepölyä. Ajattelin omatoimisesti, etä tämä se saattaisi olla, isällään on koivuallergia ja allergia RAAOILLE omenoille, kirsikoille ja pähkinöille. Keitetyt/paahdetut käy. Ajattelin, että vaavilla olisi tämä juttu. Nähtäväksi jää.
LÄHDE:
http://www.allergyclinic.co.nz/guides/26.html
Tällä hetkellä annan siis vaan riisivelliä/puuroa.
LIIKKUMINEN Jokin aika sitten yritti vielä kääntyä selältä mahalleen. Mahalta selälleen kaatuu vahingossa. Nyt ei enää edes yritä. Tarttuu tietoisesti esineisiin ja laittaa suuhun. Yrittää ryömiä jos laittaa mahalleen, suuttuu, kun ei onnistu. Selällään potkii itseään jaloilla " eteenpäin" tai ympäri. Yöllä kun laittaa lastensängyn alapäähän, niin kohta jo pää kolkuttaa yläpäätä... TÄmä voi myös olla levottomien öiden syy.
Mukavaa viikkoa kaikille, meillä on ensi viikolla edessä muutto Suomeen!
AJL
Veikan kiinteiden listaan lisään vielä kesäkurpitsan :-)
DorisDay, onpa sulla mukava anoppi! Herranjestas sentään, päätäni täällä pyörittelen kuinka jotkut ihmiset voi olla uskomattomia ja oman perseen ympärillä pyöriviä ja kaikentietäviä. Mun anoppi on kaikentietäväinen, ainaki omasta mielestään, mutta ei ole vielä ruvennut syyllistämään meitä miehen kanssa vanhempina. Toivottavasti ei koskaan rupeakaan.
Olen itse äitinä aika itsekeskeinen ja vaadin sitä omaa aikaa, varmaan joidenkin mielestä liikaakin. Mies on kuitenkin suhteellisen suvereeni ipanoiden kanssa joten uskallan hänelle heidät jättää, toki hirveän ohjemäärän kera. Omaa aikaa otan esim. liikkumiseen ja treenaamiseen, kavereiden tapailuun, shoppailuun ja olen baarissakin käynyt muutaman kerran.
No nyt kitinä alkoi...
G
Mies on Lontoossa työmatkalla, olen kade! Oispa makeeta syödä hyvin ja keskustella aikuisten kanssa ja käydä seminaaripäivän päätteeksi pubissa! On tää yksin vauvan kanssa oleminen kyllä raskasta, mulla tuppaa pinna kiristyyn ilman syytäkin kun ei ole miestä illalla jakamassa hoitovastuuta.
Hoitoon jättämisestä: Jättäisin enemmänkin, jos ois kelle jättää. Isällä vaavi on pari kertaa viikossa max, koska haluaisin nimenomaan yhteistä aikaa mieheni kanssa. Kuntosalin lapsiparkissa tyttö on 2 kertaa viikossa. Mun äidillä tyttö oli hoidossa monta tuntia jo pariviikkoisena ja anopillakin ollut muutaman kerran. (mun äiti ei asu suomessa, joten siitä ei ole kovin usein hoitoavuksi, appivanhemmat asuu reilu 200 km päässä). Nyt kun siirrytään takas kotipaikkakunnalle niin aion selvittää MLL:n hoitajia, jos sais vaikka kahden viikon välein hoitajan tytölle että päästäis miehen kanssa yhdessä vaikka ulos syömään.
Kauhee tilanne Carminella! Hui!
Sunshine, hyvä juttu että olette miettineet järjestelyjä että pääset vähän irti vauvasta välillä.
Dorisdaylla karmeet appivanhemmat! Onneksi mun appivanhemmat ei puutu mihinkään, oma äitini sit kylläkin:)
Kiinteistä: Me aloitettiin 3kk 2 vkoikäisenä, mutta kun ei ole ollut pidentävää vaikutusta yöuniin niin en ole ihan joka päivä jaksanut antaa (sen sotkun takia, kaikki paikat on porkkanamössössä). M eillä on syöty porkkana-perunaa, mangoa, aprikoosia, näistä tykkää ja syö jo purkin kerralla kun syö. Syötän tytön iltaisin pitkien yöunien toivossa (joopa joo, turha toive). Banaania ei syönyt, eikä peruna-parsakaalia.
Liikkuminen: Tyttö on kääntynyt jo 2 kk mahaltaan selälleen, mut ei osaa tehdä sitä tietoisesti vaan tapahtuu välillä vahingossa. Mutta liikehtii noin neliömetrin alueella, peruuttaa ja kääntyilee ja saattaa löytyä puuhamatolta ihan eripäin kun miten sen on siihen jättänyt.
Oma aika: Mulle on oma aika tosi tärkeää. En tiedä miten jaksaisin ilman sitä että saan jättää babyn lapsiparkkiin kuntosalilla. Nyt on ollut tosi rasittavaa, kun tytölle tulee hampaita ja ne vaivaa. 2 hammasta on jo esille, alaleuan kulmahammas ja toinen etuhammas alhaalta (outo hampaidentulo järjestys). Tosiaan yöunet on olleet levottomia ja päivät kiukkusia. Nyt on yöt olleet vähän parempia, päivät vaihtelee. Esim tänään tyttö oli johonkin klo 15 saakka tosi aurinkoinen mutta iltaa kohti alkoi taas ikenet juilimaan vissiin. Laitoin supon, ja se tuntui helpottavan. Tää meni taas jo aiheen vierestä¿ niin siitä omasta ajasta, ei sitä tosiaan etukäteen käsitä miten joku työmatka täysin rauhassa omien ajatusten kanssa voi olla luxusta! ja miehet ei tajua sitä koska niillä on monia luksusjuttua (tajuamattaan) joka päivä. Ne saa rauhassa käydä vessassa, kahvilla, syömässä ja puhua aikuisten kanssa.
Unen määrä: Yöuni on nyt ollut kun tilanne hampaiden kanssa on toisataiseksi vähän rauhoittunut niin 10-11h, ja päivällä nukutaan 4-5 h. Vuorokaudessa siis 14-15 h. Meillä kanssa päiviö jolloin nukutaan 45 min pätkissä, mutta se ei selvästikään riitä vaan pitäisi olla yhdet pitkät unet. Toissapäivänä nukkui 2 h itekseen pinniksesssa aamupäivällä, tänään ei nukkunut millään kuin just noita 45 min pätkiä, joten menin sit tytön kanssa yhdessä nukkumaan ja sitten nukkuikin melkein 3 h yhtä päätä (mäkin sain nukuttua1,5h)
Tuntemuksista: nyt kun hampaat on rikkoneet yöunia ja kiukuttaneet tyttöä, niin mä ajattelen joka päivä että hitto kun tuli lapsi hankittua :( Masentavaa kun en tykkää kauheesti tästä äidin roolista vieläkään, toki mä tytöstä tykkään mutta musta mun elämä oli parempaa ennnen. Ja sitten m ietin, että mitä jos nää tuntemukset ei ikin ä muutu, jos mä tulen aina ajatelemaan että ennen lasta elämä oli parempaa? Ahdistavaa.
Me muuten ostettiin isompi vene, nyt on tilaa vauvallekin:)
Niin, ja mä olen laihtunut! paino 54 kg enää 2 kg tarvii saada pois tällä erää. Olen tosi tyytyväinen.
riza ja tyttö 4 kk 9 päivää
Täällä aloiteltu kanssa kiinteitä bataatilla sekä porkkanalla. Hedelmääkin saanut muutamaa sorttia. Ummetus vaivaa vaan niin helposti olenkin antanut nyt luumua lähes joka päivä muutaman teelusikallisen siitä määrästä ei ainakaan paljoa ole ollut apua...huomenna saa enemmän.
Poika on saanut nyt kerran lämpimän soseen ja pari kertaa hedelmää, missä iässä kandee alkaa antamaan kaksi lämmintä ateriaa...ummetuksen pelossa ei ole paljoa viitsinyt antaa kerralla.
Perunasta pojalla meni vatsa täysin tukkoon bataatilla pysyy paremmin kunnossa...joten sillä jatketaan.
Koittakaa jaksaa huonosti nukkuvien vaavien kanssa. Meillä nukkuu hyvin ekan pätkän, mutta syö noin kolmen maissa yöllä ja sen jälkeen saa jatkuvasti korjailla tuttia ja kitisee jotai...
Sitten herätään ainakin jo kuuden maissa ja äiti on iloinen..
Jäis vaan nuo yösyötöt pois kokonaan meillä ainakin poika piristyy vaan kun syö, vaikka juoksen heti alakertaan kun alkaa ääntelee ettei kunnolla heräisi. Toivossa on hyvä elää..
Ja imee pullosta usein vaan lutkuttamisen ilosta eikä nälästä. Paremminkin on ruokaa mennyt alas joku ihme kausi menossa vai jäikö sitten sairastelusta päälle nuo levottomat yöt.
Olen kyllä välttänyt ottamasta omaan viereen ja syötän lähes pimeässä. kai niillä on joku kasvukausi menossa sekä hampaat alkaa vaivaamaan. Toivotaan, että on ohimenevää..
Frans 4kk
Rizalle. Ajatuksesi äitiyden tunteista kosketti todella läheltä. Äitiyshän on ihan henkilökohtainen juttu ja kokemus ja kehittyy kaikilla erilailla ja eritahtia. Älä vaivaa päätäsi sillä, että ajattelet nyt että elämäsi oli parempaa ennen vauvaa. Olemme luonnostaan velvollisuudentuntoisia ja se on se joka saa meidät hoitamaan vauvaamme ennen kuin ne kaikenkestävät äidinrakkauden tunteet herää. Meidänkään nako ei vieläkään (4,5 kk) ole antanut tälle äidille niitä ihania vauva-ajan kokemuksia tai sydäntäpakahduttavia ilon tunteita. Minä odotan kärsimättömästi ajan kulumista ja sitä että vauva kasvaa, lähtee kävelemään, sanoo ensimmäisiä sanojaan ja ennen kaikkea alkaa nukkua paremmin! Uskon täysillä, että kyllä ne äitituntemukset sieltä sitten ajan kanssa ja kunnon unien kanssa alkaa nousta. Toivottavasti sinäkin odotat vauvasi kasvua yhtä innolla - jo se pelkästään on merkki siitä että pikkuhiljaa alkaa voitta ne ajatukset, että omat lapset tekee elämisestä ehdottomasti elämisen arvoista. Ja lapsen kanssa liikkuminen helpottuu, hoitoon jättäminen helpottuu, kaikki helpottuu.
Ymmärrän kyllä sua riza.
Mulla ei ole tullut sellaista ajatusta, että " miksi tuli hankittua lapsi" , koska oltiin niin kauan kaksistaan linjalla töitä, töitä, töitä- ulkomaita- matkoja- ravintolaa useampi kerta viikossa- punaviiniä ja leffaa kotisohvalla- (10 vuotta tätä). Kaikki tämä on tietty tosi hauskaa (itseasiassa!), mutta meille tuli sellainen tunne, että ei enää seuraavaa kymmentä vuotta sitä samaa. Jotenkin vakuuttuneisuus tästä päätöksestä kuitenkin pitää huonojenkin päivien läpi nyt vauvaiässä.
Minusta on siis ihan jees, että on lapsi, MUTTA - en viihdy kotona. Voihan näet äiti (ja isä) olla tässä maailmassa ilman 100% kotonaoloakin (meidänkin kaikkien miehet taitaa isinä olla töissä parhaillaan....). Luulen siis, että elämä muuttuu paljon valosammaksi, kun pääsen taas töihin aikuisten pariin, lapsi juttelee, kasvaa ja on enemmän oma persoonansa, " ihminen" . Itse tarvitsen kyllä vastapainoa töistä. Toisaalta olen myös vakuuttunut, että kun nyt vauvan olemme pukanneet tähän maailmaan, niin " hampaat irvessä" aion (hieman huumoria tuossa kommentissa) tämän noin vuoden olla kotona, vaikka töihin on kaipuu, olen kai sen vaaville jotenkin velkaa. Kaikkien ei tarvitse ajatella tällä tapaa. Voisi se mieskin tietty olla kotona (meillä kun minä tienaan enemmän), mutta toisaalta on ihanaa kun saa rakentaa suhdetta pieneen ihan alusta saakka, enemmän kuin mies. Ja naisethan myös imettää, eikä miehet. Paitsi minä en imetä. No, se oli kuitenkin suunnitelmissa ;) Ja siksi minä jäin kotiin.
Toisaalta, joku sanoi lapsen saatuaan, että enää ei tarvitse miettiä elämän tarkoitusta, senkun vilkaisee lastenhuoneeseen. Minusta se on hyvä tunne se.
Sanoisin kuitenkin, että en koe (vieläkään) olevani ÄITI. En jotenkin ajattele itsestäni ensi- enkä toissijaisesti äitinä. Olen vaan minä. Mutta on minulla lapsi. Ja se lapsi on kuitenkin ihan hauska tapaus.
Tsemppiä kaikille lokaäideille!
AJL
vettä sataa eikä se ainakaan piristä kun ei viitsi lähteä lasten kanssa uloskaan.
Musta tuntuu ettei mulla ole ollut pahemmin " omaa aikaa" kolmeen vuoteen. Ei sen puoleen, nautin täysillä kotona olosta lasten kanssa eikä mulla ole kiirettä töihin. Ehtiihän sitä duunia vielä painamaan monen monta vuotta ilman breikkiä ja meidän lapsilukukin on täynnä.
Mutta oishan se ihanaa kun voisi välillä rentoutua niinkuin miehen tekevät. Tai ainakin mun mies. Tosiaan ois luksusta vaikka nauttia lounas ihan rauhassa ilman että yksi roikkuu tississä ja toinen sotkee muuten vaan..
Ihanaa Riza kun olet päässyt mittoihisi. Mä aina vannotin etten halua jäädä ulkoisesti mammaksi ja kolme vuotta sitten näihin samoihin aikoihin esikoisen jälkeen paino tippui jopa alle viidenkympin ja pituutta kuitenkin on 168cm. Urheilin ja imetin ja söin. Nyt syön ja imetän ja se kyllä näkyy vielä (ja varmaan ikuisesti). Ensi kuussa aloitan urheilun, käyn sitten vaikka iltojen viimeisissä jumpissa kunhan kuntoni vain kohentuisi. Mutta en sentään ala lenkkeilemään aamu kuudelta kuin ystäväni, pienten lasten äiti. Se vaatii jo todella asennetta.
Heh, kävin aamupäivällä lasten kanssa ravintolassa lounaalla ja nyt napostelin jo pätkispussin sekä muutaman lakun... Mä oon niin heikkona herkkuihin. Varsinkin taas kun viime yö oli mitä oli =(.
Mutta nyt pakkaamaan kamoja tai oikeastaan karsimaan niitä pieniä vaatteita joita en aio enää siirtää uuteen kämppään (siis omiani!!)
J
Kiitos myötätunnosta appivanhempien suhteen:D
Nyt 15 vuoden jälkeen sitä antaa osan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta sanottua ei unohda. Yhdestä asiasta olen anopille kiitollinen, ja se on mun mies:D joka näkee asiat samalla tavalla kuin minäkin. Vaikeiden ihmisten määrä kunkin elämässä taitaa olla vakio, toisella se on anoppi, toisella hankala työkaveri, omat vanhemmat, jne.. Onneksi niitä kivojakin voi kerätä ympärilleen ja vaalia!
Joachim, tunnustan, että yksi pätkispussi ja muutama sukulaku menee ihan hetkessä! En voi välttää herkkuja, vaikka painonpudotus olisi varmaan helpointa aloittaa siitä. Mietin jo kromi-lisää, jottei makeita tekis mieli. Me taidetaan olla samankokoisia pituuden ja " oman" painon suhteen, tosin mulla on vielä vajaa 8kg liikaa kyydissä ja se ketuttaa. Ja väsyneenä tulen vihaiseksi jos en saa kaffetta ja niitä pätkiksiä (salaa lapsilta, niille kun on määrätty karkkipäivä).
Muutkin on täällä kertoneet, että penskat nukkuu nyt tosi lyhyitä pätkiä. NIIN MEILLÄKIN. Juuri vedin vankkurit sisälle vajaan tunnin ulkopäikkyjen jäljiltä. Hyvä jos päivän mittaan nukutaan sitä tuntia pidempään. Vaikka yöt meneekin kunnon unilla, päivät on tosi risaisia nyt ja väsymyksestä kiukkuisia. Valveilla pitäisi kaikkea tarkkailla, rinnalla pitää olla hipihiljaa ja mielellään maitoharso kasvoilla, muuten tempaisee tissistä irti just kunmaitosuihku on kovimmillaan ja alkaa katsella ketä muita täällä on tai minkäväriset verhot keittiössä on.. Valveilla pitäisi olla myös sylissä koko ajan..
Jaaha, on se lähdettävä taas harmauteen ja vesikeliin lasten kanssa, ei muuta kuin niitä kurapukuja taas kiskomaan päälle...
Hei! Voiskohan joku nostaa sen lokakuisten kasvun esille, lisäisin uusia neuvolatietoja sinne. En itse löytänyt tai vaan osannut. Kiitos jos joku viitsii etsiä!
Kirjoittelen lisää kuulumisia myöhemmin. Tänään on ollut mukava päivä, poika ollut mummulla hoidossa kolme tuntia ja olen päässyt shoppailemaan ja nukuin päikkäritkin. Pian menen vielä lastenvaatekutsuille naapuriin ja aion viipyä niin kauan, että isä laittaa pojan nukkumaan :) Vihdoin sitä paljon puhuttua omaa aikaa, suorastaan luksusta!
Tintti ja Eeli reilu 4kk
Hei vaan hei,
Ajattelin pistää uutta pinoa uuden viikon kunniaksi kun viime viikko jäi niin mollivoittoiseksi, ainakin meitsien osalta.
Aurinko paistaa, elämä voittaa ja jota kuinkin nukuttu yö auttaa taas jaksamaan. Suurensuuret myötähalit kaikille lokakuisille lutuisille mammeroille. Teidän kirjoittelunne tekee ison eron päivittäisen taapertamisen jaksamisessa. Kiitos x 1000! :)
Suhni on NIIIN oikeassa. Kyllä äideillä pitää (pitäisi pätee omalla kohdalla...hmhp!) olla omaa aikaa ja muutakin kuin se niin rakas oma pikku räkänokka! Levännyt ja tyytyväinen äiti jaksaa olla se kannustava, johdonmukainen ja ymmärtävä äitihahmo. Väsyneenä on ihan kuin huumeessa, kilahtaa pienestä ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Yksikin huonosti nukuttu yö voi kaataa koko lasin...kokemusta on!
Koitamme siis yrittää saada perheeseemme hieman enemmän järjestelyitä aikaiseksi ja homman skulaamaan paremmin. Hienoa jos muut ovat sen tärkeyden jo hoksanneet. Muistan nimittäin ennen lasta aina miettineeni että oma hyvinvointi ennen kaikkea, koska siihen kaikki perustuu. Mistään ei osaa nauttia ja kukaan ei varmasti nauti itsesi seurasta jos on ihan loppuunpalanut ja nääntynyt kuin nyljetty nauta! Yritetään muistaa, vaikka helposti lipsahtaa martyyrimoodiin: " ei tätä penskaa kukaan handlaa kun se on näin hankala tapaus" . Taidankin antaa sen hoitoon jollekin puolitutulle ja sanon hoitoon viedessäni että poika on vallan aurinkoinen ja ihana tapaus, niin eipähän ennakkoluulot nujerra. Ja jos sitten huutaa huulet rullalla 2 tuntia putkeen niin olen ihan että " Hä, itkikö se? eihän se ikinä....." ;)
Nyt ne kuuluisat huulet on rullalla, joten pitää juosta.
Kiitos vielä ja palaillaan uuden viikon myötä!
Mukavat maanantait!!
vähän kohentuneet S+poika