Itkettää :( Ulkomaalainen mieheni painostaa minua muuttamaan kotimaahansa.

asuimme ruotsissa ennen, sanoin aina etten tänn ejää vaan muutan takaisin suomeen kun koulu loppuu. sanoi muuttavansa kanssani, ei mitään ongelmaa. halusi lapsen, sanoin ettei meidän ehkä kannattaisi yhdessä lasta tehdä, kun kuitenkin varmaan mieluummin asuisit täällä, ja minä suomessa. vannoi haluavansa muuttaa suomeen kanssamme. teimme lapsen. kieltäytyi muuttamasta suomeen. muutin lapsen kanssa kahdestaan. nyt katkera siitä ja syyttää minua minkä ehtii. mielestäni en ole tehnyt mitään väärää, koska pelisäännöt oli jo alusta alkaen selvät, sanoin aina että palaan suomeen. puhuimme vakavasti asiasta ennen lapsen hankkimista. ja hänen mielestään vika on tietenkin minussa.



tsemppiä, vaikea tilanne teillä.

on minusta aina velvollinen tutustumaan tuohon maahan ja suhtautumaan tällaiseen avoimesti.



Naurettavaa sanoa, että jotenkin luulee toisen haluavan aina asua täällä. Miksi muka?

käsittääkseni teidän tilanteessa ei ole sovittu viroon muuttamisesta, vaan sinulla on ollut syytä olettaa että asutte suomessa. jos on 7 vuotta sitten kerran maininnut haluavansa remontoida jonkun talon virossa, ei sinun olisi siitä pitänyt mitenkään päätellä että tulette asumaan virossa. mielestäni sinun ei pitäisi muuttaa, eikä lasten.

Vierailija:

Lapsia en antaisi repiä juuriltaan koska täällä ovat kasvaneet.

Onko perintötalon remontointi todellakin miehellesi tärkeämpää kuin oma perhe/lasten hyvinvointi? Miksi tosiaan puolustelet miestäsi? Toimiiko hän mielestäsi oikein?

T. 19&23

siis näitä eihän Viro ole edes ulkomaa, sinne hurauttaa hetkessä, kaikki puhuvat suomea Virossa jne. Ette ole tainneet Virossa käydäkään jos tuota mieltä olette, maa on paljon muutakin kuin Tallinna. Nykyään erittäin harva osaa suomea, varsinkin nuorista. Ja kaikki eivät tosiaan asu Helsingin lähellä eikä Virossa Tallinnassa joten matka-aikaa usein tulee kuten ap:nkin tapauksessa.

Huh huh, taas tässä ketjussa ne kuuluisat suomalaiset alfanaaraat vauhdissa! Ulkomaalainen mies ja hänen maansa on automaattisesti se mustikka, ja suomalaiset ja Suomi tietysti mansikka!! Argh! Onneksi on tullut häivyttyä sieltä ajoissa.



Jos menee ulkomaalaisen kanssa naimisiin, niin on todella itsekästä olettaa, että puoliso jaksaisi vuodesta toiseen asua ahdasmielisessä Suomessa. Tietenkin lasten hyvinvointi tulee ottaa huomioon, mutta kyllä se on kumma kun noissa " kehitysmaissa" kuitenmin kasvaa ihan fiksuja ja huom. onnellisia ihmisiä. Virossakin on insinöörejä, opettajia yms. koulutettuja ihmisiä.



Itse tutustuisin alueen kouluihin yms. hieman etukäteen, ja erilaisuuksista huolimatta ottaisin avoimen suhtautumisen asioihin. Itse asun Keski - Euroopassa, jossa välillä " säälin" lapsiani kun koulussa on valtavasti matematiikkaa, puurtamista, pitkät koulupäivät (paitsi keskiviikkoisin klo:12 asti) ja eväätkin on pakattava mukaan. Monissa asioissa täällä on vanhanaikaisempaa kuin Suomessa, mutta ihmiset ovat paljon elämänhaluisempia kuin yleisilme Suomessa, jossa mm. laitapuolen kulkijat saavat vapaasti häiritä naisia ja lapsia; muualla maailmassa täysin mahdoton ajatus!

Muutto ulkomaille voi olla aivan ihanakin kokemus! Toki isojen muutosten tekeminen aina ahdistaa, mutta lopulta ne yleensä kääntyvät voitoksi. Erityisesti lapsille muutto on luultavasti jopa positiivinen kokemus. He oppivat tuntemaan sekä isänsä että äitinsä kulttturit ihan oikeasti. Lisäksi he sopeutuvat uuteen paikkaan tosi nopeasti, kun ovat vielä noin nuoriakin. Murrosikäisiä en lähtisi muuttamaan, mutta alle kouluikäisiä/ala-asteikäisiä kylläkin. Lapsille (ja toki aikuisillekin) on suuri rikkaus nähdä muutakin kuiin vain oma kylänsä, se tekee heistä paljon avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia.



Menkää ensin tutustumisreissulle mahdollisesti tulevaan kotikaupunkiinne. Käykää tutustumassa kouluun ja päiväkotiin tms. Jutelkaa paikallisten kanssa. Etsi muita suomalaisia samalta seudulta ja vaihda heidän kanssaan ajatuksia ja jaa huoliasi. Vain siten saat oikean kuvan paikasta, johon mahdollisesti muuttaisitte. Samalla saisit ensimmäiset kontaktit paikallisiin (muihin kuin miehesi sukulaisiin). Samalla voit sulatella asiaa, ja todeta ettei muutto olisi sittenkään mikään katastrofi.



Ja miksette kokeilisi ulkomailla asumista vaikka ensin yhden kesän ajan, puoli vuotta tai vuoden? Älä lupaa muuttaa pysyvästi, mutta kokeile. Sinäkin saat hieman avaramman kuvan maailmasta, ja samalla opit lisää miehesi kulttuurista. Näe tämä mahdollisuutena, älä uhkana.



Mikä teitä pitää Suomessa muu kuin sinun sukusi ja ystäväsi? Oletko aina asunut samalla paikkakunnalla? Millainen työ miehelläsi on ja oletko itse työelämässä? Tällaiset asiat vaikuttavat paljon, ja tuntematta taustojasi on vaikea neuvoa asiassa.



Mutta usko pois, että jokaisessa maassa on PALJON asioita, jotka ovat paremmin kuin Suomessa.

Eli kummassa maassa nettoatte enemmän pakollisten menojen jälkeen. Eskari-ikäinen kyllä sopeutuu uuteen ympäristöön. Onhan se aluksi rankkaakin, mutta lapsuudessa ulkomailla vietetyt vuodet ja karttunut kielitaito on valttia myöhemmin aikuisiällä.

Tietysti täytyy huomioida, että tulette kivasti toimeen jos muutatte, mutta mitään nettolaskelmia ei tosiaan kannata tehdä. Elämän onnellisuus on aivan muusta kiinni kuin rahasta.

Vierailija:

Eli kummassa maassa nettoatte enemmän pakollisten menojen

Ei ole kaikkia lähellä! Ja tiesitkö muuten että matka jo muualta Virosta Tallinnaan kestää jos satut esim. asumaan Länsi-Viron rannikon pienellä saarella. Lisäksi kaikki eivät todellakaan asu esim. Helsingissä vaan vaikkapa Rovaniemellä joten matkaa Virosta tulee.