Ilonassa juttu 6 lapsen kotiäidistä, miten VOI ehtiä tehdä niin paljon?

Ja jos ei muuta tee kuin ole kotona, niin tokihan sitä ehtii.

suorittamista! Eihän ne pikku kullan nuput nyt ikinä saa mitään kaupan moskia, voi saada lisäainemyrkytyksen ;)

jos vääntää leivät ja pastat itse.

Täälläkin moni valittaa ettei ehdi tehdä ruokaa itse, pitää käyttää eineksiä. Mutta jos miettii peruskotiruuan tekemistä, ei siihen mene pitkää aikaa. Moni vain mieltää että sitä uunissa muhivaa kiusausta tai hellalla porisevaa kattilaa on pakko vahdata KOKO ajan vieressä------



Ja jos miettii leivän leipomista, niin ei siihen mene kun n. 10 minuuttia aikaa. (Mittaa aineet kulhoon, alustaa, muotoilee leivän pellille ja laittaa&ottaa uunista) Kohomisen ajan jne. voi vaikka hoitaa sitä heppaa...

Mun tuttavapiirissä on monen lapsen äitejä, jotka tekee kotityöt pääosin itse, leipoo, on luottamustoimia, paljon harrastuksia, eläimiä ym. Jos siihen lisättäisiin vaativa ura, niin ihmettelisin, mutta kotiäitinä ehtii kyllä. Niin minäkin ehdin, kun olen hoitovapaalla. Työpäivän jälkeen en kyllä enää leivo ja käytän jotain eineksiäkin.

aivan niinkun meijän naapuri. heittää juuri kävelemään oppineen naperon ulos ja isommat lapset sitten riepottavat tätä pientä nyyttiä. äitiä ei näy koskaan ulkona.

Kun piti vielä heinäkin niittää siinä sivussa.

asioita organisoimaan ja kaikkeen tekemiseen, ruuan laittoon ja leivontaan tulee rutiini, kun paljon tekee.



Toisaalta myös paljon mahdollista, että ei juurikaan lasten kanssa vietä muuta aikaa kuin välttämättömän hoidon ja lapet tulevat vain siinä " sivussa" .



Ja jos ei tosiaan mitään kodin ulkopuolista harrastusta ole, eikä tapaile ystäviä tms. niin varmaan aika riittääkin tuohon kaikkeen.



Itse en yksityiskohtia tiedä kun en ole juttua lukenut, joten tää perustuu osittain arvailuun.

Ja jos toimii monella foorumilla, aivan varmasti moni asia jää puolitihen ja sinne päin tehtyä - en nyt tarkoita välttämättä ap:n esimerkkiäitiä, sillä enhän tiedä hänen päivittäisistä toimistaan mitään.



Jos tekee hyvin jotain, toiset asiat jäävät vähemmälle. Jos harrastaa ja toimii luottamustoimissa, on se ajasta pois - onko se ajasta lasten kanssa tai ajasta kotitöissä vai mistä on sitten yksilöllinen valinta.



Lehdissä kerrotaan ihmisten elämästä romantisoidusti ja hehkuttaen, oikeasti monen on vaikea yhteensovittaa elämänsä eri osa-alueita yhteen siten, että tosiaan tuntisi itse toimivansa riittävällä intensiteetillä kaikessa. Kyllä niillä lehtijuttujenkin äideillä on usein (jotkut) asiat vähemmän haskassa kuin jutuissa annetaan ymmärtää. Ellei haluta tuoda juuri nimenomaan näitä riittämättömyyden tunteita ja arjen haasteita esille ja se on kirjoituksen johtava teema.



No, onhan sitä toki aikaansaavia ihmisiä ja jotkut jaksavat enemmän kuin toiset. Mutta ihmekoneita meistä tuskin on kukaan.

ole, jos ruuat tekee itse. Ja jostakinhan jokainen meistä luopuu jonkun muun eteen. Nukkuu vähemmän, on lastensa kanssa vähemmän, on itsekseen omine ajatuksineen vähemmän... jokainen satsaa johonkin ja luopuu jostakin.

Viikoksi, ja ihan isollekin perheelle.

ihana ihminen kyl on..

Mä tykkään hengailla netissä ja tehdä kaikkea ' ' turhaa' ' , kyllä mäkin pystyisin pitämään kodin tiptop ja itse tehdä kaiken sapuskan alusta alkaen, jos haluaisin.

Kyllä ihminen saa vaikka mitä aikaan, jos koko ajan raataa niska limassa. Toinen kysymys on, haluaako sitä ja kannattaako se.



Minulle tasapaino on tärkeintä.

Mulla on esimerkiksi ystävä, joka on hyvässä uraputkessa. Ehtii huolehtia kunnostaan, perheestään, harrastaa, lapset harrastaa, ystäviä on ja on todella vieraanvarainen, kotikin pysyy siistinä. Ystävä priorisoi eli ei hanki turhaa tavaraa, ei katso televisiota, harrastukset ja työt aikataulutettu, mies osallistuu kotielämään, ei ehdi lukea kirjoja eikä notku kaupungilla kahviloissa eikä netissä... Asiat on priorisoitu.

Toinen ystävä ehtii huolehtia suuresta perheestä, leipoo, tekee ruuat itse, askartelee lasten kanssa, lukee heidän kanssaan, vie harrastuksiin, tekee kaikki kotityöt lasten kanssa, harrastaa itse ja lapset harrastaa monenlaista, pitää yhteyttä ystäviin, perheeseen, miehellä työ, harrastukset ja luottamustoimet... Koti ei ole ihan tiptop, mutta ei kaaos, ei katso televisiota eikä makoile sohvalla, lapset oma-aloitteisia, ei juokse kaupungilla, ostoksillakäynnit keskitetty...

se on kaupassa niin kallista, mutta minkä vuoksi pitää pastakin tehdä itse? Silkkaa brassailua sanon minä!

tarvitse päivähoitoa sen virikkyydellisen takia. Kotona voi tarjota ihan tarpeeksi. Tavallinen arkinen elämä riittää lapselle. Ymmärtäisivätpä nämä av-mammatkin sen. Lasten kanssa voi tehdä ne kaikki kotityöt ja lapsi saattaa jopa nauttia siitä.

Osin on myös henkilökohtaisista ominaisuuksista kiinni. Joku ei saa itse syötyä tai tehtyä ruokaa eikä pääse eikä ehdi mihinkään yhden lapsen kanssa (syö eineksiä, koti mullin mallin vaikka päivät kotona ja mies osallistuu, ei voi harrastaa ym.), toinen suoriutuu vaativasta työstä, monesta lapsista, harrastuksista, kotitöistä ym. ilman ongelmia.

empiä (vaippatouhuja ja syöttämistä ym. jatkuvaa " huoltotyötä" ), kaikki perheenjäsenet tekevät kotitöistä oman osansa, ja sitten vielä se, että LAPSET OTETAAN MUKAAN niihin leipomisiin ja pastan vääntämisiin.



Minulla on vain yksi lapsi, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata ko. äidin arkeen, mutta itsestäni tiedän sen, että on nimenomaan hauskaa ja kivaa leipoa tai tehdä sitä pastaa koko perheen voimin! Meillä käydään kokopäiväisessä työssä, ja viikonloput ovat juuri siitä ihania, että vietämme aikaa, mm. kokkaamme ja leivomme, yhdessä. Se ruuan valmistus, esim. pastan vääntäminen pastakoneella, on itsessään kivaa yhdessä oloa. Pistämme musiikin soimaan, juttelemme viikon juttuja ja lapsi (eskarilainen) on ihan kybällä mukana pyörittämässä pastataikinaa.

En ole koskaan edes miettinyt, että se olisi jotain suorittamista!

Jos sama, niin erittäin organisointikykyinen ja taitava ihminen. On siis mahdollista.