Yölliset raivarit
Huhheijaa, tähän on tultu ;) Tyttö on nyt 1v 3kk ikäinen ja sellaisia raivareita on jo alkanut ilmentymään... Ajankohta tuntuu aikaiselta, onko muilla vastaavan ikäisillä? Päiväsaikaan niitä on koettu muutama ja syy on jäänyt tältä äidiltä hämärän peittoon. Olettaisin, että liittyy jotenkin väsymykseen ja siihen, että tyttö yrittää tehdä jotain missä ei onnistukaan tms.
Sitten nämä yölliset.... Niitä nyt ollut muutamana yönä ja kylläpä tuntuuvat rankalta. Tyttö herää kesken uniensa siihen raivariin- yölliseltä kauhukohtaukselta ei kuitenkaan vaikuta, vaan enemmän semmoiselta " raivarilta" . Ei saa rauhoittumaan sylissä eikä muutenkaan, raivoaa kunnes väsähtää. Ainoa mitä pystyn tekemään, on se, että yritän suojata ettei satuttaisi itseään esim. sängyn laitoihin.
Kokemuksia kaipaileisin, mistä voisivat johtua, mikä auttaisi? Muutenkin tyttö on allergioidensa vuoksi tosi huno nukkuja ollut aina, joten nämä lisänä tuntuvat jo kohtuuttoman rankoilta.
Kommentit (3)
Nyt kun varsinaiset " 2-v uhmaraivarit" ovat alkaneet, niin yöraivareita ei enää olekaan. Ne yölliset olivat joskus 1,5vuoden tietämillä. En oikein muista. Meillä ei ollut kuin muutamia, mutta kyllä me vanhemmat olimme ihmeissämme. Lapsemme oli jo yökuiva ja potalla käyminen välillä auttoi, vaikka olikin vaikea saada siihen pottaan, mutta jos se onnistui, raivari loppui siihen. Paitsi että itkun kanssa tultiin potalta pois, mutta ei kuitenkaan raivoten. Otettiin viereen nukkumaan ja annettiin enemmän läheisyyttä, myös päiväsaikaan. Tv meni kokonaan pannaan, vaikka ei oltu paljoa katsottu ennen raivareitakaan. En tiedä auttoiko nämä, mutta raivarit loppuivat aika lyhyeen.
Beccy ja 2v3kk tytsy
tutulta kuullostaa. Esikoisella niitä oli muutamia, mutta nuorimmainen raivosi sitten senkin edestä...
Hänellä ne alkoivat n. 1v.5kk ikäisenä ja liittyivät selvästi tutista luopumiseen. Heräsi yöllä ja raivosi naama punaisena (peittoa-ei peittoa jne.), ei saanut koskea. Raivoa kesti muutamia minuutteja (tuntuivat tunneilta) ;0)
Raivoamista kesti lähes joka yö n. 3kk ja sitten yhtäkkiä vaan jäivät pois. Epätoivo oli suuri tuona aikana...mutta hengissä ollaan ja likkakin on aurinkoinen ja touhukas tapaus :0))
Yksi hyvä konsti oli istua sängyn vieressä, laittaa käsi lähelle (ei koskea) ja hyräillä. Joskus rauhoitti lasta, joskus ei. Mutta hyräily auttoi hallitsemaan omia avuttomuuden tunteita :0)
Jaksamista sinulle!!
yölliset raivokohtaukset. Poika oli silloin vajaa 2v. Huusi joka yö kuin syötävä, välillä lähti liikenteeseen, halusi lähteä ulos keskellä yötä tai huusi mitä kaikkea ei halua tehdä (ei syödä, ei saa tulla tänne..).
Oli vaikeaa rauhoitella, paras keino oli kun yritimme saada pojan hereille ja sitten rauhoittua takaisin nukkumaan. Meillä tätä aikaa kesti pari-kolme viikkoa ja meni itsekseen ohi. Poika on nyt 3v, ja ollut myös aina levoton nukkuja, mutta ne yölliset raivarit oli kyllä rasittavaa aikaa.
Toivottavasti teilläkin olisi vaan joku ohi menevä vaihe!