Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi akateemisesti koulutettua, vapaaehtoisesti kotirouvaksi jättäytyvää naista pidetään kummajaisena Suomessa?

23.02.2008 |

Usein törmään tähän... Olen akateemisesti koulutettu (lis.) nainen, jättäytynyt omasta tahdostani pois työelämästä, jonka koin itselleni liian raskaaksi. Nyt yli kolmekymppisenä olen vihdoin (viisi vuotta on yritetty) raskaana ja toivon mukaan meille suodaan tämän esikoisen jälkeen vielä toinen lapsi.



Minulle on itsestäänselvää, että tästä eteenpäin omistaudun kodille ja perheelle. Työelämään tuskin koskaan tulen menemään. Tätä valintaani joudun yllättävän usein puolustelemaan ihmisille. Ulkomailla asuessani taas olen huomannut, että minun tilanteeni (se että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia, mies tekee uraa) on perus- lähtökohta josta poikkeus on se, että perheellinen nainen tekee uraa siinä missä mieskin.



On tietysti hienoa, että perheen ja uran voi yhdistää, enkä tietenkään sano että naisten paikka on vain ja ainoastaan kotona ja että kaikkien pitäisi tehdä kuten minä. Toivoisin vain, että muunkinlaisia ratkaisuja voitaisiin pitää yhtä lailla hyväksyttävinä - hieman suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta siis toivoisin...



Olisi mukava saada näihin ajatuksiin liittyen kommenttejanne.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
08.03.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

LiiniLii:


Usein kyllä tuntuu, että meidän (luterilaisessa) maassamme mikään ei ole koskaan hyvä. Jos menet töihin aikaisin (lapsi vielä pieni) niin sitä kauhistellaan. Jos olet koulutettu ja jäät kotiin lasten kanssa niin sitä kauhistellaan (miksei se mene töihin jo kun on koulutuskin hankittu). Aina on huonosti ja aina jollain on valittamista. Ja se vasta kumma on, että (Suomessa) ihmisillä on mielestään oikeus kommentoida toisten perheiden asioita. Mitä se muille kuuluu, miten kukin perhe järjestää asiansa??? Meillä tuntuu olevan oikeus jopa arvostella vauvojen syöttötapoja (imettääkö/eikö imetä/imettääkö liian pitkään/imettääkö liian vähän aikaa), mikä on minusta tosi outoa. Perheen sisäisiä asioita kaikki nämä ovat, mitä ne muille kuuluvat....

Eiköhän se luterilaisuus ole enemmänkin sivuseikka tässä arvostelussa- tai ainakaan kovin moni arvosteleva suomalainen ei ole kovin uskonnollinen (vai pitäisikö asiaa ajatella pidemmän aikavälin uskonnon vaikutuksen muovausta ihmiskunnan käytökseen, tosin sitä on vaikea suoraan todistaa). Olisiko pikemminkin kyse yhteiskunnallisesta vastuusta ja hyvinvointiyhteiskunnasta? Se että tietoa on saatavilla ja perheiden valintojen yhteiskunnan kuormittamisesta palveluilla ja kustannuksilla. Esim. sen imetyksen vaikutus tiedetään positiivisena lapsen terveyteen ja tiedetään taas terveysongelmien kustannukset yhteiskunnalle. Tässä varmaan tuskin muita hirveästi kiinnostaisikaan, jos jokainen maksaisi itse aiheuttamansa kustannukset, mutta kun yhteiskunta osallistuu näihin kustannuksiin. -Eli lähtisikö se ajatusmalli tästä miksi se muille kuuluu?

AP:lle tsemppiä: Hyvin valittu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla