Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuore diagnoosi: syvä kehitysvamma
28.06.2014 |
Olemme nuori pariskunta (20 ja 21). Saimme tietää vähän aikaa sitten, että pojallamme on syvä kehitysvamma F73.1. Haluaisin tietää kuinka paljon ikäisiään jäljessä tälläiset erityislapset oppivat asioita? Millaista arki tulee todennäköisesti olemaan? Mitä nämä lapset tulevat oppimaan ja mitä eivät? Kaikki tieto on tervetullutta :)
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kyse oli syvästi kehitysvammaisesta. Syvästi kehitysvammainen tarvitsee koko elämänsä ympärivuorokautista hoitoa, hän ei opi noista mitään koskaan, paitsi ehkä leikkimään omalla tavallaan. No, hyvällä tuurilla oppii tuen kanssa ottamaan muutaman askeleen jos jalat ja kädet on siinä kunnossa, ja jos puheeksi lasketaan mölinä ja huutaminen niin se vielä. Yksikään syvästi kehitysvammainen ei tee ruokaa tai töitä. Häntä joudutaan syöttämään koko elämänsä, hän tuskin ymmärtää kavereista yhtään mitään, saati sitten rakkaussuhteista. Hän on vaipoissa koko elämänsä eikä kontrolloi rakkoa tai ulostetta. Hän ei kykene hallitsemaan tai ymmärtämään tunteitaan. Hän on alle vuotiaan vauvan tasolla vielä 80 kiloisena aikuisena. Hän on väkivaltainen ja äkkipikainen niin kuin vauvat voivat olla, mutta myöhemmin vaan aikuisen voimilla. Vanhemmille suurin ilon aihe on, kun lapsi joskus hymyilee ja antaa väsyneenä tehdä iltatoimet ilman suurempaa väkivaltaa heitä kohtaan. Kukaan tuttu ei lasta uskalla ottaa hoitoon. Hyvällä tuurilla oppii jotenkin käyttämään esim. kuvakortteja joilla näyttää mitä haluaa, mutta ei välttämättä sitäkään.
Lainatun viestin kirjoittaja puhuu lievästi-keskivaikeasti vammaisista, jotka ovat täysin erilaisia kuin vaikeimmin eli syvästi vammaiset. Kyllähän omaa lastaan varmasti rakastaa, mutta ei ole mitään järkeä valehdella että syvästi vammaisen kanssa voisi oppia ja tehdä vaikka mitä. Sen kanssa hienoimmat saavutukset ovat muiden silmiin hyvin pieniä, ja vaikka se eläisi vuosikymmeniä, niin taidot eivät paljoakaan lisäänny. Se on jo hieno tavoite jos lapsi 5-vuotiaana huutaa vähemmän kuin 3-vuotiaana ja osaa sanoa "ääää" tarkoittaen äitiä.
Se ei auta ketään, että aiheesta tietämättömät hymistelee että ihana lapsi siitä tulee ja oppii lukemaan ja menee mäkkäriin töihin. Alle vuotiaan vauvan tasolla oleva henkilö ei tule koskaan tekemään yhtään minkäänlaista työtä, saati lukemaan. Elämä on lähinnä päivästä toiseen selviämistä ja vanhempien suurin onni on nähdä kun vauva joskus hymyilee.