Kummitustarinoita
Tähän ketju kummitustarinoista ja muista oudoista ilmiöistä (sellaisia mitä tänne palstalle ei ole ennen kirjoitettu. Omia tai lähipiirin kokemuksia)
Kommentit (57)
Se oli ennen remontointia sellainen kummitustalo kuulemma. Kertokaa pliis, jos tiedätte asiasta!!!!
Eli siis kun heräsin siihen, että ulko-ovi kävi niin sen ehkä voisikin selittää uneksi, mutta sen jälkeen olin kunnolla hereillä ja jonkun aikaa jatkuneen hiljaisuuden jälkeen vasta kuulin keittiöstä ääniä...
18
Jos ei, niin ehkä naapurissa siivottiin...
Sitä paitsi tuskin kukaan siivoaa keskellä yötä.
18
Kerran olin kesällä aamuyöstä tietokoneella omakotitalossamme ja yläkerran makkarista (missä olen normaalisti siihen aikaa nukkumassa) kuului kamala pamahdus kuin jokin todella raskas olisi hypännyt jostain korkealta lattialle ja jalat olisivat tömähtäneet lattiaan (meillä ei ole eläimiä eikä ole naapurissakaan ja se ei todellakaan kuulostanut miltään talon rakenteiden normaalilta paukkumiselta. Myös lämmityshuone on ihan toisessa suunnassa)
Olin yksin kotona maalla isossa talossa, koska muu perhe oli ulkomailla. Sitten alkoi kuulumaan askelia ja liikkumista. Kun kukaan ei vastannut yläkerrasta huhuiluuni niin hiivin sinne kättä pidemmän kanssa, mutta en löytänyt ketään. Askeleet ja kolina vain jatkuivat, mutta talo vaikutti ihan tyhjältä. Etsin tunkeilijaa jokaisesta mahdollisesta sopesta ja kolosta. Lopulta annoin periksi ja juoksin alakerran ovesta ulos niin nopeasti kuin pääsin ja pysyttelin puutarhassa aamuun asti. Yläkerran ikkunat olivat lukossa ja niistä olisi todella vaikea päästä sisään (ei mitään tikkaita ikkunoiden vieressä), ketään muuta ei ollut paikalla ja mitään ei ollut kadonnut. Joten murtovaras se ei ainakaan ollut.
Vierailija:
Kerran olin kesällä aamuyöstä tietokoneella omakotitalossamme ja yläkerran makkarista (missä olen normaalisti siihen aikaa nukkumassa) kuului kamala pamahdus kuin jokin todella raskas olisi hypännyt jostain korkealta lattialle ja jalat olisivat tömähtäneet lattiaan (meillä ei ole eläimiä eikä ole naapurissakaan ja se ei todellakaan kuulostanut miltään talon rakenteiden normaalilta paukkumiselta. Myös lämmityshuone on ihan toisessa suunnassa)Olin yksin kotona maalla isossa talossa, koska muu perhe oli ulkomailla. Sitten alkoi kuulumaan askelia ja liikkumista. Kun kukaan ei vastannut yläkerrasta huhuiluuni niin hiivin sinne kättä pidemmän kanssa, mutta en löytänyt ketään. Askeleet ja kolina vain jatkuivat, mutta talo vaikutti ihan tyhjältä. Etsin tunkeilijaa jokaisesta mahdollisesta sopesta ja kolosta. Lopulta annoin periksi ja juoksin alakerran ovesta ulos niin nopeasti kuin pääsin ja pysyttelin puutarhassa aamuun asti. Yläkerran ikkunat olivat lukossa ja niistä olisi todella vaikea päästä sisään (ei mitään tikkaita ikkunoiden vieressä), ketään muuta ei ollut paikalla ja mitään ei ollut kadonnut. Joten murtovaras se ei ainakaan ollut.
Ei ollut. Tiedän kyllä miltä elikot välikatossa kuulostaa ja sellaista tömähdystä makuuhuoneen lattiaan mikään niistä ei olisi saanut aikaan, koska se kuulosti siltä kuin about 80 kiloinen mies olisi hypännyt lautalattialle. Tietokonehuone on makkarin alapuolella. Joten tiesin selvästi mistä se ääni tuli. Eivätkä elikot myöskään aiheuta jumalatonta kolinaa ja askelia huoneissa.
En ole normaalisti hermoheikko vaikka maalla kyllä usein kuuluu kaikenlaisia ääniä putkien sihinästä ja stokerin pamauksista lähtien ja eläimet tosiaan voivat aiheuttaa erilaisia ääniä.
En tiedä jos joku on keksinyt keinon päästä huomaamatta yläkerrasta sisään vaikka se olisikin todella vaikeaa. Sen takia lähdin yläkertaan, koska sieltä kuului selvää kengillä kävelemisen ääntä. Ajattelin, että joku tuttu mahdollisesti yrittää säikytellä, mutta ketään ei löytynyt.
voin kuvitella tunteen.. meillä on joskus kans kuulunut vintistä ääniä (siis asumaton vintti joka on rojua täynnä)
askeleita, tavaroiden penkomista... ja vinttiin ei pääse kuin sisä kautta ja vintin ovikin on lukollinen. monet tuttumme meinasi et se on joku orava tai jokin eläin... tuskin...
oon niin monesti kuullut kun mieheni käy vintissä, tiedän miltä ihmis askeleet kuulostaa siellä, ja ne oli ihmis askeleet jotka kulki päästä päähän vinttiä. käytiin tarkistaan aina äänten kuuluessa tilanne vintissä mut mitään ei näkyny..
äänet saattoi kuulua aamulla, päivällä, illalla tai yöllä......
Ostakaa Noidan Käsikirja! Se on yliveto. Täynnä kummitustarinoita ym.
Meillä kans se ylin asumaton ullakko on lukossa, mutta se tässä nyt oli yllättävää, että äänet tulivat sieltä kokonaan asuttavasta kerroksesta.
Täytyy sanoa, että olen muutaman kerran säikäyttänyt mummoni kun olen mennyt hakemaan vara-avaimia todella pienen kellarin ikkunan kautta kuvitellen, että hän ei ole kotona koska olen hakannut ikkunoihin ja pimputtanut ovikelloa n. puoli tuntia (olemme sopineet asiasta). Hän ei ilmeisesti vain kuule tai kerkeä tulla puolessa tunnissa avaamaan. Muutaman kerran on ollut mummeli odottanut aseistautuneena portaiden yläpäässä.
Olihan mulla mummolaan oma avainkin, mutta ei se paljoa auta jos sekin on kotona lukkojen takana.
Mummo sanoo, että se on erään joskus 1930-luvulla eläneen piian avioton lapsi joka kuoli aittaan epäselvissä olosuhteissa. Olen kuullut monesti iltaisin, kun se huutelee " Äitii, äitiii..."
Joskus myös keinu keinuu tyhjänä vaikka ei edes tuule.
Mulla menee selkää pitkin väreet. Mummo jättää tytölle karkkeja yhdelle kivelle eikä pelkää.
Kiva lukea näitä. Oikein " kunnollisia" kokemuksia minulla ei ole, mutta jotenkin uskon, että maailmassa on paljon selittämättömiä asioita, juttuja joita yleensä emme voi/meidän ei anneta aistia mutta joskus kuitenkin.
Ihmetyttääkin ihmisten tarve koittaa selittää toisten kokemuksia. Onhan se hyvä huomioida mikä ilmiön on voinut aiheuttaa, mutta jos toinen on sitä mieltä että kokemus on ollut " yliluonnollinen" , niin antaa olla... Vai saako se meissä aikaan turvattomuuden tunteen, jos jotain jää selittämättä? Siksikö on pakko koittaa keksiä, mikä oudot äänet on voinut saada aikaan?
mieheni näkee hahmoja ja tuntee välillä jotain, mitä minä en todellakaan tunne. Seurustelumme alkumetreillä mies kertoi eteisessä olevan jonkun tumman hahmon, miehen, aika pitkän sellaisen siis. Miestäni hieman jopa pelotti tuo mies, sillä hän ei tunnistanut omaksi tutukseen hahmoa.
Vähän naurunsekaisin tuntemuksin suhtauduin aina siihen saakka, kunnes esikoiseni (tuolloin 5 v.) kysyi minulta syömässä ollessamme, että kuka on tuo setä, joka tuossa eteisessä kulkee ja tänne keittiöön katselee.
Sen jälkeen tupisin eteisessä aina ääneen, että älä sinä kummajainen minun lähimmäisiäni pelottele. Minua ei tuo hahmo kyllä ikinä mitenkään pelottanut.
Nyt vuosia myöhemmin mieheni näki sattumalta jo ajat sitten edesmenneen rakkaan ukkini kuvan ja hän aivan säikähten puistatteli, että tuossahan se eteisessä oleva mies on!!!!!! :D
Ukkini se siellä vaan katseli peräämme, minulla oli tuolloin elämässä aika suuria murheita ja itkua. Enää ei ole hahmoa kuulema luonamme näkynyt.
myös sisällä oli todella lämmin. Yhtäkkiä kylmä viima alkoi liikkumaan jalkaani pitkin ylöspäin... mistään ei vetänyt tai tuulenut...pyysin ystäväänikin tunnustelemaan tunteeko kylmyyttä..hän ei tuntenut sitä.. Todella erikoinen tunne kun kylmä pilvi leijailee päälläsi :) kyllä siinä hätkähti :)
On ollut muutaman kerran yöllä orbin tai pallosalaman kaltainen kirkas valaiseva pallomainen valoilmiö. Suurempi kuin pesäpallo. Se ilmestyi harvoin 2-3 aikaan aamuyöllä. Muutaman öisen tapaamisen jälkeen se onneksi katosi lopullisesti. Vaikka olisi pitänyt silmät jatkuvasti kiinni niin pystyi tietämään, että se on taas saapunut huoneeseen koska se toi aika erikoisen tunnelman mukanaan. Yleensä heräsin keskellä yötä kylmyyteen ja huoneen tunnelma oli jotenkin kummallinen... mutta ei kuitenkaan hirvittävän pelottava. Normaalisti en herää öisin ollenkaan.
Kun käänsin kylkeä katsoakseni huoneen puolelle seinän sijasta niin näin sen pallukan. Olen ihan varma, että olen ollut joka kerta hereillä, koska nipistelin itseäni, potkaisin jalkani pöytään ja etsin kummallisen ilmiön valon lähdettä asunnostani sotkien kaikki paikat. Menin jopa ihan lähelle sitä ja pidin käsiäni melko lähellä sen ympärillä ja se olevinaan säteili sitä valoa sisältäpäin. Se katosi aina kun laittoi valot päälle huoneeseen. Ei tullut takaisin jos laittaa valot uudestaan pois.
Ilmiö ei ole kuitenkaan samanlainen kuin pallosalama. Joskus hankausenergista voi syntyä sellaisia sinisiä valoilmiöitä, mutta tuo on joku muu juttu. Nykyään en ole enää herännyt siihen, mutta silloin kun se välillä ilmestyi niin jatkoin vaan nukkumista, koska se vaikutti olevan ihan harmiton. Kameraa minulla ei silloin ollut. Enkä toisaalta edes halunnut kuvaa, koska se olisi ollut entistä pelottavampaa jos se olisi näkynyt kuvassa. Ei myöskään voinut olla näköhäiriö joita on joskus kun katsoo kirkkaaseen valoon, koska se oli ihan liian selkeä ja todellinen ollakseen sellainen.
En ole koskaan nähnyt mitään harhoja ja minulla ei ole ollut valveunia.
herätään johonkin outoon. Taatusti 100 prossaa näistä tarinoista on unta. Mä kävin kerran niin aidosti unessa vessassa, että sänkyyn " palattuani" olin ihan äimänä että miten mua voi taas näin kusettaa.