Lue keskustelun säännöt.
Eilen käyttäydyin postissa kusipäisesti. Tänään kävin pyytämässä anteeksi.
22.02.2008 |
Eilen tuli sellanen pieni perinteinen väsymyksen ja uupumuksen yhdistelmästä johtuva purkaus... Ei siinä tilassa kestäny mitään vastoinkäymistä eikä mitkään suorattimet noitten vajaatoimintaisten aivojen ja turpavärkin välillä tietty toiminu. (Ja mun omasta mokasta suurimmilta osin oli kyse.)
Mua jäi niin vaivaamaan toi mun ihmeellinen käytös. Mulle on kuitenkin aina ollu tärkeää maine. En halua, että mut muistetaan sinä vittuilevana asiakkaana. Mun lapsikin oli vielä mukana.
Tänään kävin kattomassa olisko sama työntekijä paikalla. Onneksi oli, pyysin anteeksi ja lapsi oli taas mukana. Oppi sekin, että aikuisetkin joskus mokaa ja tekee tyhmästi... Mutta jännä huomata, kuinka kova paikka minulle (ainakin juridistesti :P) aikuisena oli nöyrtyä ja mennä sinne.
Nyt kehtaan ehkä asioida siellä vielä joskus uudestaankin, ilman että toi kummittelis takaraivossa...
Kommentit (5)
Eilen oli niin paha mieli tästä. Nyt on päin vastoin. :) Oon itsestäni siinä mielessä ylpeä, kun tällainen nörtyminen ja oman mokien myöntäminen on mulle niiiiin vaikeeta. Noh, kiitokset äidille tästä... Jospa tästä oisaisi suhtautua ton uhmiksenkin kiukutteluihin taas paremmin. Näemmä sitä itse heittäytyy toisinaan ihan samanlaiseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sen myönnän, että todella luuserimaisesti toimin eilen. Jotain pitäs tehdä, ettei tollasia purkauksia ala useemmin tulemaan. En todella ole siitä ylpeä. Mut siinä anteeksi pyytämisessä ei kai ole mitään noloa. Vai?
ap
Pelastit varmaan sen työntekijän päivän. Itselleni postissa työssäollessani sattui tuollainen vittumainen asiakas joka huusi naama punaisena minulle asiasta, jolle en mahtanut yhtään mitään. Hän soitti myöhemmin ja pyysi anteeksi käytöstään. Olin vielä aika shokissa tapauksesta, mutta annoin tietysti anteeksi kun niin kauniisti pyydettiin. Pelasti tosiaan asiakas kasvonsa meidän työntekijöiden silmissä.
Mut sen sisllöt oli ilmeisesti menny vähä siellä ruttuun niin ettei mennykään ja jouduin maksamaan sen pakettihinnan. Ihan mun oma moka siis, mutta harmitus oli näemmä jotenkin aivan ylivoimanen.
Se postivirkailija sanoi tänään, että noh, tulihan sitä itsekin vähä huudettua ja oli häntäkin hävettänyt jälkeenpäin, kun oli muitakin asiakkaita paikalla. Ja sanoi, että sattuuhan niitä huonoja päiviä jokaiselle.
Mutta uskoisin, että asiakaspalvelijat muistavat tuollaiset sattumukset, joten voi olla, että jos en olisi käynyt tänään sanomassa, niin ensi kerralla olisi ollu molemminpuolisen nihkeä kauppatapahtuma.
Juridisella tarkoitan sitä, että olen virallisesti yli 18-vuotias, mutta eipä ton eilisen perusteella uskois, että ihan henkiseltäkin iältä. En edes tiedä, sopiiko koko sana tähän yhteyteen.
ap
ihan aikuinen ja kaytostavat osaava. Ei monelta suomalaiselta onnistuisi menna pyytamaan anteeksi. Tulin ihan hyvalle mielelle kirjoituksestasi, maineesi on levinnyt tanne USAan!