muutto takaisin suomeen??
kyselisin neuvoja kun olemme ajatelleet jospa lahtisimme takaisin suomeen taalta enklantista!
Ja tyhjasta taas pitaisi aloittaa tuo elo suomessa pain?
jos jollakin olisi neuvoja mita pitaisi tehda ja kuinka voisi helpoimmin saaha asunnon ja huonekaluja suomesta.
olisin enemman kuin kiitollinen neuvoista!
kaikki neuvot on tervetulleita??
Kommentit (6)
takaisin Suomeen, enkä vielä ole katunut päivääkään...Mikäli olette hakemassa vuokra-asuntoa ja isompaa kuin kaksiota en uskoisi sen olevan ongelman. Voit käydä jo etukäteen laittamassa nettiin hakemuksia, me saimme PK-seudulta VVO:n asunnon 2 päivässä. Toinen joka tarjoaa uusia asuntoja on yh.fi, sieltäkin sain nopeasti pari asuntotarjousta. Nyt on oma sauna ja parveke etelään ja asumiskustannukset huomattavasti pienemmät kuin Britanniassa. Meillä on 1v4kk tyttö ja toinen lapsi syntyy elokuussa. Muutimme itse pakettiautolla, joka lähti Suomesta matkaan, ja tuli kyllä ihan saman hintaiseksi kuin olisi käytetty esim. Puljulan tai Kähärin muuttopalveluja. Voi antaa tarkempia neuvoja/yksityiskohtia sähköpostilla: jonnariikka@hotmail.com
Heippa,
auttaa en osaa mutta olemme mieheni kanssa suunnitelleet samaa, ja olen nyt aika varma etta muutto tulee ajankohtaiseksi lapsen syntyman jalkeen, eli loppuvuodesta. Tiedan etta finn-guildin palstalla tasta on usein keskusteltu ja sielta saa paljon apua muuttofirmojen ym kanssa.
Itsella askarruttaa eniten minne alueelle (Helsingissa) muuttaa ja miten siella sitten parjaa, kun olen koko aikuisikani asunut taalla briteissa. Enka oikeen tieda miten se systeemi siella kotosuomessa sitten pyorii. Mutta eikohan siina paase karryille kun sinne menee. Kelan kanssa moni on sanonut olevan ongelmia kun siella byrokratia jyraa, mutta siellakin pitaa vaan osata olla tiukkana.
Mista pain Englantia olette muuttamassa?
perhe muuttaa ensi viikolla takaisin Suomeen, kahden maan ja viiden vuoden jälkeen. Can' t wait!!! Minun työn perässä lähdettiin ja kovasti viihdyttiin, mutta - sitten tuli lapsi ja minä kypsyin/tiesin kypsyväni kotonaoloon, lapsenhoito olisi ollut hankalaa ja kallista järjestää, työpäivät pitkiä ja sukulaiset kaukana. Saatamme vielä oikein hyvinkin lähteä joskus uudestaan, mutta: Nyt tuntuu TAIVAALLISELTA päästä kotiin, siis KOTIIN. Apujoukot on lähellä, saa hoitaa asioita äidinkielellä ja pääsee katsomaan dubbaamattomia telkkuohjelmia. Ei tarvitse kesälomalla juosta sukulaiselta toiselle vaan voi viettää aikaa oman perheen kanssa - lähteä vaikka Kanarialle tai Thaimaaseen. Nyt lomat on aina suuntautuneet Suomeen ja ohjelma on ollut tiivis. Ei enää öitä anoppilassa, vain sunnuntaikahvilla käynti... ;)
Minusta tämä muutto tuntuu ylivoimaisesti helpoimmalta kaikista ulkomaanmuutoista. Minulla ei ole edes työtä, mutta en jaksa stressata siitä. Asunto odottaa (vanha), mutta uutta on alettava etsimään. Sehän on vaan hauskaa ja netin avulla helppoa. Netistä googlasin " ulkomaanmuutot" ja lähetin viiteen firmaan muuttotarjouksen. Kelan sivulta (ja Kelan ulkomaanyksiköstä) sain tietoa niistä asioista ja liput ja laput on jo valmiiksi täytettynä netistä tulostettuna - heti ekana arkipäivänä lähikelaan vaan. Sitten olen netistä katsonut lähimmän neuvolan jne. Aika helpostihan tuo menee. Tullia varten on tulosteltu papereita muuttoautoa varten.
Pilvellä nro seiska - AJL
Lontoosta ollaan!
Toisaalta tuntuu kauhean haikealta tama,kun juuri on saanut kaiken taalla kuntoon!
Mutta tavaraahan tuo vain on!
Tarkein kuitenkin on lasten elama ja suomessa heilla kuitenkin parempi!
Kylla meillakin on haikea mieli, ja nyt olemmekin paattaneet ottaa ilon irti tasta kaupungista ja maasta kun taalla viela olemme. Emmeka kuitenkaan ole menossa ihan heti viela, vaan vasta vuoden lopulla. Mutta odotan tosiaan minakin sita muuttoa kuin kuuta nousevaa, jotenkin taman odotuksen myota haluaisin niin kovasti etta sukulaiset ja vanhat ystavat olisivat lahella. Tietty taallakin on ystavia ihan yhtalailla, mutta nama tuttavuudet eivat minulle korvaa vanhoja ystavia kymmenien vuosien takaa. Myos taalla olleet muutama laheisin ystava ovat muuttaneen viimeisen vuoden aikana pois, pari Suomeen ja pari muualle maailmalle, joten on vahan sellainen pom08-no-mates-olo.
Ja niin, Lontoossa mekin:-)
AJL.n teksti kuulosti tutulta ja fiilikset samoilta ja yhtä toivorikkaalta. En tahdo mitenkään ketään lannistaa mutta paluumuutto suomeen on ollut kaikista pahin kriisi elämässäni.
Työssäkäynti ja perhe-elämän yhdistäminen on rankkaa kun miehen työ vaatii välillä paljon järjestelyitä. Ns. tukiverkostoa ei ole yhtään vaikka omaiset pyhästi lupasivat olla auttamassa ja suomi ei ole arjessa yhtään sitä mitä muisteli. Toki aika kuluu ja kuudessa vuodessa asiat oppii näkemään erilailla kuin ennen. Sosiaalinen elämä ei ole läheskään niin rikasta kun ulkomailla ollessa. Perheen laatuajasta ei ole tietoakaan, arjesta selviäminen vie niin paljon aikaa ettei viikonloppuisin jaksa muuta kun kerätä voimia uuteen työviikkoon.
Ulkomailla ollessani valittelin asioista ja olemisesta mutta kun sairauteni napattiin kiinni ja elämänlaatu sen puolesta parani 100 % huomasin paluumuuton olevan virhe. 1,5 vuotta ollaan suomessa oltu ja toivon todellakin ettei tämän asian kanssa syvemmälle suohon menisi. Paljon olisi puhuttavaa muttei ketään ihmistä joka ymmärtäisi kun eivät ole kokeneet ulkomailla oloa ja paluumuuttoa.