Mies haluaisi viedä mut Budapestiin 30-v synttärilahjaksi

Oliskohan sunkin aika taas elää hieman omaa elämää, ei ne lapset voi olla noin maailman keskipiste!

Ja saat itse rentoutua ja sitten taas jaksat paremmin lasten kanssa kotona. Ja voittehan te viedä lapsia tässä ennen matkaa harjoitusmielessä vaikka pariksi yöksi hoitoon, jos eivät ole paljoa yökylässä olleet.



Me käytiin 4 päivän häämatkalla miehen kanssa lasten ollessa 3,5v ja 10kk. Hyvin pärjäsivät miehen vanhempien luona, olivathan olleet siellä jo paljon muutenkin hoidossa. Matkaa ennen vielä puhuimme paljon lapsille matkasta ja olivat paljon yökylässä.



Mukavaa reissua teille kahdelle! Ole onnellinen, että miehesi viitsii tuollaisia järjestää! :) Monella eivät edes muista koko syntymäpäivää.

Tämän on pakko olla vitsi.

Käymme heillä ehkä n joka toinen kk kylässä ja olemme pari yötä kerrallaan (he asuvat 350km päässä). Lapset tykkäävät heistä ja jäävät varmasti mielellään. Äitini on vaan hirveä höösääjä eikä yhtään osaa rentoutua kun lapset ovat heillä. Mietin, miten äitini jaksaa hössöttää 4 päivää aamusta iltaan, kun isäni ei yleensä hirveästi ole mukana lastenhoidossa.



ap

Mutta mieti vähän parisuhteen tärkeyttä perheessänne.

Samanikäiset lapset, ja mitä isovanhemmista krijoitit täsmää myös. Oman kokemuksen mukaan sitten kun oikeasti olet siellä reissussa, niin kummasti ne kotiasiat unohtuu. Itsekin mietin lähinnä tuota mummon jaksamista, kun meillä sanmanikäiset lapset jää keväällä 3 yöksi isovanhempien kanssa, mutta kaipa ne pärjää. Lähde vaan matkaan, vaikka etukäteen huolettaa niin kyllä kaikki menee hyvin.

Lapset eivät todennäköisesti kaipaa teitä matkan aikana. Ja itsellä ikävä laantuu kun kone nousee ilmaan. On todella tärkeää irrottautua hetkeksi!

Kyllä viestistäsi päätellen olet aivan liian kiinni lapsissasi. Oletko miettinyt miksi? Luotatko vanhempiisi hoitajina? Pelkäätkö (alituajuisesti), että lapsilla voisi olla kivaa mummolassa? Kivempaa, kuin kotona? (tiedän, että lapsellinen ajattelutapa, mutta monesti äideille ihan todellinen).



Mietipä myös sitä, milloin olet miehesi kanssa kahdestaan tehnyt mitään mukavaa? Eikö mieskin ole ansainnut aikaasi kahdenkesken? Parisuhteissa usein ongelmana on lasten synnyttyä juuri tuo kahdenkeskisen ajan puute. Ajattele asiaa siltä kantilta, että on molempien tehtävä perheessä vanhemmuuden lisäksi panostaa parisuhteeseen. Miehesi yrittää aivan selvästi ja mielestäni sinun tulisi tulla häntä vastaan siinä.



Lähde reissuun. Tee periaatepäätös, että soitat reissusta vain kahdesti lapsille ja keskityt mieheesi. Ollapa muillakin tuollainen mies, joka haluaa huomioida sinua perheessänne muutoinkin, kuin äitinä! Arvosta miestäsi ja anna hänelle aikaa. Lapset eivät mene neljässä päivässä (joista osa vajaita) rikki. Nauti!

meillä ei ole ollut koskaan mahdollisuutta viettää kahdenkeskisiä vapaita. Viime syksynä sellainen sitten järjestyi, peräti kaksi yötä. Kyllä oli vaikea lähteä, kyyneleitä nieleskelin lähtiessä ja matkalla sitten vollotin ihan tosissani. Reissu oli mukava, tosin lapset olivat ikävöineet sillävälin, kun eivät ole tottuneet yhtään siihen, että oltaisiin pois kotoa. Harmittavaa oli ehkä se, että en osannut nauttia reissusta täysin siemauksin, nyt jos lähtisin, niin osaisin jo kyllä, se ei vain nyt ole vuosiin mahdollista.

minusta se on ihanaa :) JA luotan vanhempiini hoitajina. Pelottaa vaan, että lapsille tapahtuu jotain kamalaa, enkä ole paikalla.



ap

Ehkä asenteeni johtuu siitä, että olen itse samanlainen, enkä silti koe olevani liian kiinni lapsissamme ;) Parisuhdekin voi loistavasti, koska meillä on kahdenkeskistä aikaa joka ilta lasten nukahdettua. Ja myös seksielämä on mahtavaa ja aktiivista! Meillä tuota matkan siirtämistä on helpottanut se, että isovanhemmat asuvat melkein naapurissa. Me voimme esim. käydä viikottain kävelyllä kahdestaankin ja viedä lapset siksi aikaa mummolaan leikkimään. He ottavat lapset mielellään myös yökylään, jotta pääsemme leffaan tai viettämään koti-iltaa kahdestaan välillä aamusta aamuunkin.



Käsitin, että ap:n lasten isovanhemmat asuvat aika kaukana? Sikäli tilanne on kahdenkeskisen ajan kannalta vähän hankalampi. Voisitko ajatella, että menisitte kokeeksi jo piakkoin vaikka kylpylään jonnekin vanhempiesi lähelle miehesi kanssa kahdestaan? Lapset voisivat näin totutella mummolassa yökyläilemiseen vähän etukäteen - ja sinä myös :D



Meidän lapset on aika saman ikäisiä (5,5v ja 2v), joten ymmärrän hyvin ajatuksesi... Isompi mennä viuhottaa jo innoissaan yökylässä, mutta pienemmästä on vielä vähän vaikeaa olla öitä erossa. Hänkin kyllä viihtyy mummolassa tosi hyvin, mutta silti jotenkin olen vähän jumiutunut tuohon " niin monta yötä kuin ikävuosia" -mantraan. Silti olen vakuuttunut, ettei kuopuskaan taatusti rikki menisi noin lyhyestä lomasta, kun hänhän olisi mummolassa isosisaruksensa kanssa yhdessä. Eli lähtekää ihmeessä, jos ajatus yhtään kiehtoo! Väkisin tietenkään ei ole järkeä lähteä, mutta kyllä minusta miehenkin takia kannattaa yrittää tehdä kompromisseja. Kyse on vain kolmesta yöstä, lapsenne pärjäävät sen ajan varmasti hyvin. Ja heti kun psyykkaat itsesi olemaan sinut reissuun lähtemisen kanssa, on teillä siellä ihan varmasti ikimuistoisen ihanaa :)



Välillä on oikeasti tosi tervettä muistaa olla puolisolleen se samainen oma itsensä, johon hän on tutustunut. Ja samalla nähdä se oma Mies muunakin kuin lastensa isänä. Vaikka se onnistuu arjenkin keskellä ihan ok, on se etäällä ja kahdestaan erilaista. Eikä siihen fiilikseen tarvita välttämättä kuin pari yötä, tuo reissunne pituus kuulostaa sikäli ihan loistavalta idealta!

lla kaksin oman miehen kanssa. Kotona arjen pyöritys ja jatkuva vastuu kotona ja töissä imee molemmista niin mehut, että toisen hellimiselle ei jää tarpeeksi aikaa eikä jaksamista. Kahden kesken jaksaa innostua toisen läsnäolosta ihan eri tavalla, myös makuuhuoneessa ;) Että menoksi vaan, jos vain lapsilla on luotettava hoitopaikka!

Itse olimme 3pvän reissussa Italiassa, lapset tuolloin 1,4kk ja 3v ja murehdin samalla lailla, no lapseni olivat vielä nuorempia ja mietin että uskallanko, mutta sitten rohkenin lähteä. Kyllähän se hyvää tekee, toki ne lapset ainakin minulla oli mielessä ja iltaisin soitinkin kuulumisia. hyvin heillä meni. No nyt syksyllä otimme lapsukaiset ulkomaille mukaan ja nyt ajatuksena on että ehdottomasti kaksistaa jos vain mahdollista. Saa rentoutua kahdestaa, vähän niin kuin tutustua uudelleen, syödä rauhassa ym. MInä suosittelen lähtemään kun voitte, itsellemme tulossa lisää lapsia joten emme varmaan enää voi käyttää tilaisuutta hyväksemme, joten lähtekää ja nauttikaa. Mutta ymmärrän murheesi ja huolesi, mutta täytyy kuitenkin välillä lähteä johonkin pois arjesta.

t. nimim. omakohtaista kokemusta ja kannatti :)

olemme lähdössä miehen kanssa kaupunkilomalle (3yötä) Dubliniin keväällä, lapsi 2v4kk. Mummo tulee kotiin hoitamaan. Vaihtoehtonani oli joko lähteä kahdestaan miehen kanssa tai olla lähtemättä ollenkaan. Itse olen nyt raskaana ja täytyy sanoa, etten ole paljon nauttinut matkustamisesta lapsen kanssa (mm. portugali ja bulgaria) joka on aika vilpertti ja aina menossa, lisäksi temperamenttinen. Ehkä olen vaan liian hössöttäjä, mutta ilman lasta osaan olla lomalla vähän rennommin..