Voi vitsi, miten yksi sukulaislapsi voikin ärsyttää!

Eikö tälle lapselle voi laittaa lautaselle ihan pienen määrän sitä ruokaa?Onko sille pakko isoa annosta laittaa kun tietää ettei kuitenkaan syö.

" ihan hetkeksi" hoitoon kun käy asioilla. Syövät meillä



se hetki on usein 6h tai enemmän. ei edes vaivaudu soittaman ja ilmottamaan. lapsilla ei kännyä (ehkä juuri siksi) naureskelee vaan kun hakee, kylläpäs aika taas riensi

Mutta jos meillä tarjotaan pihviä, tortilloja tmv., jossa jokaiselle on tietty määrä ruokaa, niin silloinhan se on meiltä muilta pois ja se raivostuttaa.



Mutta eipä näytä muillakaan olevan helppoa, koitahan jaksaa nr. 3 vai oliko se nr.4.



t.ap

Tee soppaa, pataa tai laatikkoa ja pane pieni annos.

haluatteko te vaikka voileipää"



Ei kai ne muuten voi tietää, että teillä joku jää ilman tuon takia. Esim meillä taas on aina yksi tai kaksi ylimääräistä pihviä ihan sen takia, että pakkauskoot on kaupassaliian isoja. Niistä tehdään sitten seuraavana päivänä salaattia tai pastakastiketta, jos kukaan ei syö tänään, mutta ei ole ylivoimaista antaa kyläilijälle yksi. Itse olettaisin, että meille sanottaisiin ihan suoraan jos ruokaa ei ole.

Vierailija:

" ihan hetkeksi" hoitoon kun käy asioilla. Syövät meillä

se hetki on usein 6h tai enemmän. ei edes vaivaudu soittaman ja ilmottamaan. lapsilla ei kännyä (ehkä juuri siksi) naureskelee vaan kun hakee, kylläpäs aika taas riensi

Hölmöjä hyväksikäytettäviä ja höynäytettäviä on surullisen paljon tässä maassa.

Minä sanoisin suoraan, että nyt ei olla varauduttu ylimääräisiin ruokailijoihin kun tulitte niin yllättäen.

että te syötte nyt, ja he voivat sillä aikaa käydä myös vaikka syömässä jossakin (vaikka mäkkärissä). Sitten kun kaikki ovat syöneet, keitetään vaikka kahvit. Sano suoraan, että teillä ei ole heille ruokaa, että ilmoittavat seuraavan kerran tulostaan, niin osaatte varata heillekin.

Ongelma ei ehkä näin kirjoitettuna saa oikeaa kuvaa. Ehkä suurin syy ärsyyntymiselleni on kuitenkin kasvatuserot tämän lasten vanhempien kanssa. Olen opettanut omat lapseni siihen, ettei ruokaa kerjätä ja jos joku sitä tarjoaa, niin siitä kiitetään ja syödään tietysti kaikki. Tämän lapsen isä muutenkin ronkkii jääkaapillamme kuin kotonaan ja tarjoaa lapselleen sieltä ruokaa meiltä kysymättä.



Tämä lapsi on muuten ihana tapaus, mutta on tottunut saamaan kaiken tahtonsa läpi ja se alkaa näkyä käytöksessä. Huomion kipeä ja koko ajan pitäisi tapahtua jotain, ettei tule tylsää. Turha varmaan sanoa, että on perheen ainokainen.

Miksi pitää syödä kaikki? Sillä vain lihoo ja menettää nälän sääntelykyvyn.



Ja jos alun perin varaisit järkevästi tarpeita, niin niistä riittäisi myös yllätysvieraille.

Olen kuitenkin ihminen, joka antaa ensin vanhemmille mahdollisuuden huomata tiettyjä asioita ennenkuin puutun. On aika vaikeaa sanoa lapselle suoraan, että sinulle ei tarjota ruokaa, varsinkaan kun vanhemmat eivät puutu asiaan edes " kerjäämisvaiheessa" .

sano niille VANHEMMILLE, ettei teillä ole ruokaa. Ja voithan sä tarjota lapselle vaikka leipää.



Herranjumala, mulla on käly joka on just sun kaltainen ääliö, ei tosin ruoan suhteen vaan muissa asioissa. Aina pitäisi etukäteen telepaattisesti osata arvata, mikä juuri heidän kummallisen savolaissukunsa traditio on ollut ja kun ei osaa, vaan käyttäytyy normaalien ihmiseten tavoin niin se vetää herneen nenään...

Vierailija:

Ongelma ei ehkä näin kirjoitettuna saa oikeaa kuvaa. Ehkä suurin syy ärsyyntymiselleni on kuitenkin kasvatuserot tämän lasten vanhempien kanssa. Olen opettanut omat lapseni siihen, ettei ruokaa kerjätä ja jos joku sitä tarjoaa, niin siitä kiitetään ja syödään tietysti kaikki. Tämän lapsen isä muutenkin ronkkii jääkaapillamme kuin kotonaan ja tarjoaa lapselleen sieltä ruokaa meiltä kysymättä.

Tämä lapsi on muuten ihana tapaus, mutta on tottunut saamaan kaiken tahtonsa läpi ja se alkaa näkyä käytöksessä. Huomion kipeä ja koko ajan pitäisi tapahtua jotain, ettei tule tylsää. Turha varmaan sanoa, että on perheen ainokainen.

Jos on niin idiootti ihminen että menee kylässä toisten jääkaapille, sellainen ihminen ei taatusti mitään hienovaraisia vihjailuja ymmärrä, vaan ihan suoraan pitää sanoa, että täällä te ETTE voi toimia kuin olisitte kotonanne, tämä on MEIDÄN koti...

Itseäni lähinnä huvittaa moinen käytös, kun ensimmäisenä kylään tullessa kysellään leipää tai mennään penkomaan jääkaappia, että mitä voisi lapselle antaa välipalaksi. Joka tapauksessa kysyisin itse hetken päästä, kun vieraita tulee, että oletteko syöneet ja haluaisitteko leipää tai kahvia. Ja taaperoikäisen välipalat kuljetetaan mielestäni mukana eikä mennä kyläpaikan jääkaapille. Moukkamaista, mutta eipä ole minun häpeäni ;)

tulisi mieleenikään esim. veljeni perheessä sitä tehdä. Eikä äitinikään käy meillä ollessaan jääkaapilla.

Teille näyttää suoraan puhuminen olevan ainakin teoriassa helppoa. Minusta on hirveän alentavaa " ojentaa" aikuista ihmistä, jonka pitäisi jo periaatteessa tietää käytöstavat. Varsinkin, kun tämä on suhteessa aika pieni asia. Asia on kuitenkin vaikea esittää korrektisti ilman toisen osapuolen loukkaantumista.



Mutta otanpa neuvosta vaarin, ja ostan tästä lähtien jääkaapin täydeltä ruokaa yllätysvierailujen varalle ja teen kaiken varalta ruokaa kattilat tursuten ja paukkuen ;)

minusta jo kutsumatta menee toisen kotiin, ei voi olettaa yhtään mitään. Ja vaikka olisi kutsuttukin, niin on kyllä syytä vieraan itsensä kysyä etukäteen, varsinkin jos on lapsia, että syödäänkö me etukäteen vai syödäänkö teillä.

siis nythän tilanne on se, että ap kattaa lapselle paikan pöytään ja sanoo että käy istumaan ja ota tästä pihvi, ja olettaa sitten, että vanhempien pitäisi tajuta kieltäytyä siitä.



Kyllä se minusta telepatiaa vaatii.

Olen ilmeisesti (?) liian kiltti, kun en rohkene sanoa lapselle, että meillä ei ole hänelle ruokaa vaikka omat lapset istuvat pöytään syömään. Kyse on siis käytöstavoista, sillä odotan lapsen vanhempien opettavan hänelle, että ruokaa ei kerjätä vaan sitä saa, jos tarjotaan. Mutta mitenpä sitä voi odottaa, kun lapsen isäkään ei ymmärrä, että toisen kodissa ei mennä jääkaapille kuin kotonaan.



Menipä sekavaksi. Mutta minä ainakin ojennan omia lapsiani kyläpaikassa ilman telepaattisia kykyjä, jos he kerjäävät syötävää.