olen niin hajamielinen.

Unohdin eilen lapselle nokkamuvin suuhun ja samalla yritin pujottaa päästä ruokalappua kaulaan.. Mä teen koko ajan jotain tollasta ajattelematonta. Ja sitten lapseen koskee ja mie pyydän anteeksi ja säikähdän. En tarkoita. Olen jotenki niin väsynyt. Lapsen kanssa aina kaksin, vaikka rakastankin häntä yli kaiken ja olen hänen kanssaan mielelläni. Mies jatkuvaan töissä ja nykysin vapaatkin suunnittelee tekevän kaikkea muuta paitsi meidän kanssa.