Ex-poikaystävä, arvoltaan tohtori, käytti sitten lounastuntinsa minun, maisteriparan, masentamiseen.
En tiedä, pitäisikö hänen dissaukselleen itkeä vai nauraa. Osuttiin samaan lounaspaikkaan ja hän änkesi samaan pöytään. Normaalit kuulumiset vaihdettuamme hän alkoi kovasti surkutella minua, koska olin joutunut jättämään opinnot kesken (en siis tehnyt jatko-opintoja!), asumme niin kaukana kantakaupungista (mielestämme kivassa ja rauhallisessa lähiössä hyvien kulkuyhteyksien varralla - itse asuu vaimonsa perimässä miljoonakämpässä) ja koska työni on varmaan tylsää (ei siis hienoa ja akateemista). Muutenkin ilkeili jotenkin koko ajan.
Kommentit (5)
Hän oli varakkaasta kulttuurisuvusta, joka palvoi oppiarvoja. Olivat olevinaan suvaitsevaisia, mutta tavallisia töitä tekeville ihmisille, lähiöille ym. naureskeltiin.
Munkin ex on korkeasti koulutettu menestyjä, mulla jäi opiskelut kun mies sanoi että ei mun tarvitse muuta kun olla kotirouvana ja matkustella hänen kanssaan ympäri maailmaa. Sitten kävi niin, että mies löysi toisen ja jätti mut. Nyt hoidan työkseni pienellä palkalla vanhuksia...
Mutta vaikka tää exäni tulisi vastaan ja vaikka sen uuden naisensa kanssa haukkuisivat mua miksi juntiksi niin enpä usko että siitä kovin paha mieli tulisi. Oon oppinu että tässä maailmassa voi nainen pärjätä ihan omillaan, eikä tarvii asua hienosti jne. Vähempikin riittää mulle.
Ajattele, että sulla on sentäs kaikki ohjat käsissä. ;) Se tykkää susta yhä!