♥ ♠ ♥ KESÄNUPUT to-su ♥ ♠ ♥

Eilenhän kirjoitin kun töissä alkoi jo tuntua aika tiiviisti supistuksia. Tänään tuon kaupunkireissun jälkeen supistuksia alkoi tuntumaan aika tiiviisti. Menin lepäämään, mutta silti niitä tuli jatkuvalla syötöllä. Ei kerennyt edes olla kahta minuuttia väliä kun tuli jo uutta supistusta. Rupes tietty mietityttämään, että eihän se ihan normaalia ole.



Soittelin äippäpolille ja kysyin neuvoa. Kehottivat menemään sinne. Sain heti kankkuun supistuksia estävän piikin. Se rupeskin vaikuttamaan nopsaan ja supistukset laantuivat. Siitä vaan tulee ikävänä sivuvaikutuksena aivan järetön tärinä + sydämen tykytys. Kohdunkaula oli lyhentynyt, mutta vielä kiinteä ja kiinni.



Olin tarkkailussa muutaman tunnin. Kun lääkkeen vaikutus loppui, niin supistuksia tuli taas hieman enemmän, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin aamupäivällä. Sain lähteä kotiin, vaikka ois ollut kuulemma hyvä jäädä yöks. Mulla vaan tulee aina niin ikävä lasta jos joutuu äkisti sairaalaan, että menee itkuks koko reissu. Ja sehän se vasta aiheuttaiskin niitä suppareita. Ja illan ja yön esikonen nukkuu täysiään, joten saan kyllä kotonakin levättyä.



Nyt oon kaksi viikkoa saikulla ja sitten on kontrolli. Pitää olla tää viikonloppu lähinnä pötkälleen ja sen jälkeen voinnin mukaan voi tehdä asioita. Onneks on esikoinen hoidossa arkisin, joten saan ihan oikeasti levätä.



Enköhän mie ens viikolla roiku sitten tylsyyksissäni aika paljon linjoilla.



Tytteli-83

Tytteli, otahan nyt rauhallisesti! Kuulostaa vakavalta. :(



Minullakin särki ristiselkää tänään ja se tuntui vatsan puolella myös. En osaa sanoa, onko kyseessä jo muutenkin sökö selkäni vai onko se kipu supistuksia. Blaah. Muutenkin tuo vatsa kiristelee jo pelkästään hengityksen voimasta...inhottaa olla tällainen valaskala. :( Tunnen olevani todella iso, eikä tässä olla vielä edes viimeisillä viikoilla. Kaiken lisäksi iskiashermoon oikeassa pakarassa pistää joka askeleella :((



Tänään oli kyllä hieno keli ulkona. Kävimme kaupassa, mutta muuten koko päivä meni kotona siivoillessa ja pestessä pyykkiä. Homma jatkuu huomenna. Onneksi ensi viikko on koko perheellä lomaa, joten kouluaamurumba on hetkeksi ohi.



Pahoitteluni Alcatrazille koiran kuoleman johdosta :( Meillä ei ole tällä hetkellä lemmikkejä, mutta pojan astman vuoksi jouduimme luopumaan kissoistamme. Toinen niistä sentään sai uuden kodin, mutta vanhempi jouduttiin lopettamaan. Sitkeä sissi oli tuo meidän narttukissa, vaikka sai rauhoittavaa ja kuolettavan piikin, ei sydän meinannut lopettaa toimintaansa millään. Kyynelet silmissä hautasin oman kullannuppuni mökin kukkapenkkiin. Sydän oli raskas, vaikka minulla oli aikaa prosessoida asiaa. Sinun kohdallasi tilanne on todella hirveä, kun jouduit luopumaan koirastasi ilman valmistautumista :((( En osaa edes kuvitella miltä se tuntuu. *Halaus, koetahan jaksella.



Nyt pitää lopetella. Jaksuja kaikille, näitä viikkoja vielä piisaa...



Kanelisokeri 25+1

Voi että Tytteli, kuulosti tosiaan aika hurjalta. Nyt otat levon kannalta vaan!!!



La alkais olemaan pian pulkassa..

Päivä mennyt nopsaan.



Aamupäivällä saatiin miehen kanssa siivottua ja sitten sain nukuttua reilun tunnin päikkärit! Ihan hyvä koska herätys oli tosiaan jo 5:ltä..



Appivanhempani tuli sitten iltapäivän puolella. Kyllä oli pojat intona, ottivat tosi kovasti. Nuorin 4,5v edelleen vaan kipeenä. Maha kipeenä vaikkei enää oksenna mutta kuume alko nousemaan..

Myös minun äiti tuli käymään kylässä (isäni ei päässyt kun on työreissussa..). Oli mukava ja säpinäntäyteinen ilta. Porukalla tehtiin tortilloja ja saunottiin myös.



Nyt pojat nukkuu ja me aikuiset valvotaan vielä jonkun aikaa.



Mulla meinaa taas alkaa särkemään päätä. Voi itku!!! :(

Olen venytellyt hyvin eilen uinnin jälkeen, myös tänään.. mutta nyt tässä alkaa tuntua inhottavalta päässä. Niskat ne vaan jumittaa :(

Kauratyyny taas kaivettava esiin..



Masussa muistutellaan itsestään tosi ahkeraan :) Potkuja satelee ja aika voimakkaitakin osa.



Hyvää yötä,



a_j + pötkis taasen..

Päivä meni ostoksilla ihan kivasti ja sain nukuttuakin viime yönä ihan hyvin - siis kunnes sain nukahdettua, piti laittaa telkkari takaisin päälle että oli jotain häiriötä enkä vain ajatellut koiraa.



Ostin kolmet äitiyshousut (minun budjetille sikakalliit 60 euron farkut! + kahdet ohuemmat halvemmat housut), kesäisemmän paidan ja hihattoman paidan. Vessassa piti hypätä vähän väliä, hankaloitti kovasti shoppailua, ja ei sitä kovin kauaa jaksanut kauppoja kierrellä. Meillä olikin pentukoira mukana - en pystynyt jättämään sitä tänne yksin - se jäi sitten siskon miehen luokse kauppakierroksen ajaksi leikkimään heidän koiransa kanssa.



Mutta niinkuin arvelinkin niin illalla " koiraa-ajattelematon-päivä" on kostautunut enkä ole paljon muuta tehnyt tässä viimeiseen 3 tuntiin kuin itkenyt ja katsellut koiran kuvia.



Maha on ihan " solmussa" ja kipeä kovasti, ja se johtuu selvästi tästä suremisesta, koska jos pystyn olemaan ajattelematta jonkin aikaa (esim. jotain muuta tehdessä), niin puristus helpottaa jonkin verran.



Yksi tuttava mulle ehdotti että kannattaisi käydä pyytämässä jotain lievää rauhoittavaa tai muuta vastaavaa, että pääsisin tämän pahimman vaiheen ohi. Pitäisiköhän minun tosiaan maanantaina pistäytyä neuvolassa ainakin kysymässä asiasta (ja onko edes mitään mitä raskaana voisi ottaa)? Saikku ei välttämättä tässä tilanteessa auta koska sitten märisen kotona, mutta töissä olokin ON raskasta.



Alcatraz 24+2

Tyttelin supistelukuulumiset kuulostaa kamalalta, samoin koiraansa surevan (anteeksi unohdin nimimerkin)!

Supisteluja on ollut mullakin- muutaman kerran töissä sellaista menkkamaistakin joka tuntunut selän puolella - mutta useimmin kuitenkin pelkkää inhottavan tuntuista vatsan kiristelyä. Välillä ei voi olla varma, työntääkö vauva itseään niin pienkeästi vatsaa vasten, vai onko kyse supistuksesta... Vauva nimittäin liikehtii välillä niin reippaasti, että navan vierestä erottaa joko pyllyn tai pään pahkuran, ja se välillä sattuu. Ja tietysti myös ilahduttaa :)

Eilen olin hädässä, kun en muistanut olinko työpäivän aikana tuntenut yhtään liikkeitä, eikä mahassa sohvalle kaaduttuanikaan tuntunut mitään jylläystä pitkään aikaan. Ehti huoleni nousta jo melkoisiin sfääreihin, kun tökkimisestä huolimatta mitään ei tapahtunut. Mutta sitten se mylläys yhtäkkiä alkoi, ja jatkuikin vaikka kuinka kauan - taas mukelsi yksiössään niin että maha oli ihan muodoton :) Huh, että helpotti!



Työssäolo on alkanut maistua TOSISSAAN puulle. Varsinkin kyykistelyt ja maasta noukkimiset ahdistaa, ja mietinkin, pitäiskö itsekin ottaa supistelu asia esille seuraavassa neuvolassa 3,pvä. Tekisi NIIN kovin mieli olla kotosalla jokunen päivä....



Nyt muutaman viikon ajan oon ollut tosi herkkäitkuinen. Liekö saanut alkunsa siitä, kun pitkäaikainen tuttavani kuoli yllättäen - tuntuu että olen tiedon saatuani pillahtanut itkuun äärettömän herkästi mistä tahansa pienestä vastoinkäymisestä.

Stressaavat asuntoasiat eivät ole edenneet, töissä on hulabaloota ja vielä esikoinenkin aiheuttaa huolta mahakipuilullaan.. Kannattaisikohan oikeasti käydä kysymässä saikkua itselle, saako sitä vaikka fyysisiä kipuja ei niin olisikaan (jos supistelukin on ollut vaaratonta)?





Hyvää vointia KAIKILLE!



Sakariini 26+

Minä ainakin aion huomenna käydä neuvolassa juttelemassa ainakin jos ei muuta tuon suremis-stressin takia ja mahakivun. Kipu muuttui tänään enempi menkkamaiseksi. Koira on nyt haudattu - onneksi tämä ei tästä voi kuin muuttua helpommaksi.



sitä minun piti niistä nappulan (menikö oikein?) mahakivuista - minulla ei ole ummetusta ollut eikä mitään muitakaan semmoisia vaivoja joten sillä ei tullut mieleen että mulla vois semmoisesta olla kyse. Suoli pelaa ihan normaalisti, joten voiko minun ne aiemmat kivut sitten johtua samasta asiasta ollenkaan? Noh, huomenna käyn kyselemässä. Olen niin epätietoinen noista kivuista että miten niitä tulkitaan, ei tämä maha kivikovaksi mene mutta sitä puristaa/ puristelee melkein koko ajan. Liikkeitä kyllä tuntuu kivasti.



Täällä on kauhea lumimyräkkä, isoja hiutaleita tulee ja tuulee paljon.

Olen istunut tietokoneella koko päivän hautaamista lukuunottamatta, pitäis jo ruveta yrittämään päästä tästä irti...

[color=red]Tänään onkin ollut ihan rauhallinen päivä suppareiden suhteen. Aamulla sain nukkua kahdeksaan asti. Sit otin vielä päikkärit kun esikoinen nukkui. Muutenkin oon ottanu ihan iisisti ja sovittiin miehen kanssa, että aina jos vaan on mahdollista, niin hän pukee lapsen ja nostelee muutenkin mitä tarttee.



Selvästi huomaa, että ne supistukset tulee rasituksesta. Vähän kun esikoisen kanssa tanssahdin, niin heti rupes kiristämään. Levolla ne pysyy kyllä erittäin hyvin kurissa. Ens viikolla pitänee käydä rennoilla kävelylenkeillä ja kerran rauhallisesti uimassa.



Mie luulen, että nää supistukset on miun raskauksiin tyypillisiä. Lääkäri sanoikin, että toisilla ne ei meinaa mitään (vaikka tulisikin kohdunkaulalle muutoksia), toisilla ne taas merkkaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Toki sitä pitää ottaa nyt vähän rauhallisemmin, mutta uskon silti tämänkin raskauden menevän ihan hyvin loppuun asti. En osaa olla yhtään huolissani.



Jännää ollakin nyt kaksi viikkoa kotona ihan yksin (tai no mies tekee kouluhommia myös kotona). Ajattelinkin rueta neulomaan. Saa sentäs jotain hyödyllistä aikaiseksi. Pitää kokeilla saisko tehtyä jonkun hienon kevätpipon lapsukaiselle.



Huomenna sitten lisää kuulumisia!



Tytteli-83 rv 25+6

Minullapa, pakanalla, oli todella harras olo heti aamupäivästä. Olimme miehen kotona kahdestaan käymässä ja mies karkas kaverinsa kanssa mönkkärillä ajelemaan ja minut heivas vanhempiensa kanssa katsomaan jumalanpalvelusta! Heh. Tosin taisin koko ajan suunnitella vauvan sänkyyn lakanoita ja lipastoa viereen, mutta muistan minä sen, että sillä saarnaajatyttösellä oli iso suu.



Tytteli, otahan rauhallisesti. Minä noista sairaslomista olen kyllä sitä mieltä että se 6 viikkoa palkallista sairaslomaa on per diagnoosi. Lasku alkaa uusiksi jos diagnoosi muuttuu. Ainakin edellisessä raskaudessa meni näin. Olin paljon saikulla mutten joutunut päivärahoille koska neuvolalääkäri keksi käyttää välillä toista diagnoosia. Kätevää! Ja jos olet 30 päivää välillä töissä, vanhat sairaslomat vanhenee niin,ettei niitä enää lasketa tuohon.



Alcartaz, johan on koiralle käynyt köpelösti. Otan osaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia sinne päin. On se semmoista kun turrikan päälle ajavat eivätkä edes pysähdy katsomaan, miten kävi. Meille kävi beaglelle samoin kun olin nuorempi. Voimia!



Niin ja kukas niitä oksentavia ja kuumeisia lapsia siellä hoiteli? Voimia sinne myös, se on niin semmoista :) Meillä alkoi viimeisenä tytär yskiä ja piti netistä tilata lääkäriaika huomiseksi. Enää olisi ensi viikko ja sitten ensi lauantaina olisi sinne Ylläkselle lähtö. Ei kyllä nappaa jos ollaan kipeitä. Toivottavasti ei mikään enää iske ja pilaa lomaa. Kun sitä ollaan (eka lapin matka) odotettu.



Jesh, pitänee raahautua suihkuun. Hiukset haisee ihan savulle kun taas laavulle kampesin ukkojen iloksi. Oli aamusta muuten sonkajärvellä kylmä,- 27astetta klo 8.. Onneksi lauhtui siihen -13 asteeseen puolille päivin





- pirkko ja punkero rv 22+3

GeddyLee:

Päiväkodilta soitettiin pari tuntia sitten ja kerrottiin että siellä on liikkeellä parvorokkoa, joka voi olla vaarallista raskaanaolevalle. Neuvoivat ottamaan yhteyttä äitiysneuvolaan siltä varalta jos tuo parvorokko on nyt meillä. Mähän ehdin jo säikähtää ja soitin neuvolaan saman tien. Neuvolantäti kertoi juuri tarkistaneensa asian äitiyspolin johtavalta lääkäriltä ja sanoi että näillä viikoilla ei pitäisi olla mitään vaaraa. Lupasi kuitenkin kirjoittaa lähetteen labraan mikäli haluan varmistaa onko mulla ko. rokon vasta-aineet (siis vastaisuuden varalle).

Onko kellään mitään kokemusta tai tarkempaa tietoa tuosta parvorokosta?

GeddyLee rv 23+2

Katso parvorokkoketjua, olen viimeksi tänään kirjoittanut sinne. Mene ihmeessä vasta-ainetestiin. Kuulostaa erikoiselta, ettei sitä pidetty tuon tärkeämpänä. Minulta löytyi testissä tuore tartunta runsas viikko sitten ja heti alkoi tiukka seuranta. Viikkoja minulla 24+3. Joudun käymään kerran viikossa seurantaultrassa 8-12 viikon ajan, aivan rutiinisti, mitä hälyttävää ei siis ole löytynyt. Minulle sanottiin, että vasta viimeinen kolmannes on täysin riskitön. Nyt ilmeisesti keskenmenoriski pienentynyt, mutta anemian sikiö voi edelleen saada ja jos se vakava, vaatii verensiirron napasuonen kautta.