VErtailun vuoksi: Miten ateistista/agnostikosta uskovaksi?
Onko täällä muitakin sellaisia kuin minä? Itse sain maailmankouvani kohdalleen, kun totesin kristillisen käsityksen ihmisen perimmäisestä pahuudesta ja kyvyttömyydestä olla hyvä, pitävän paikkansa ja että minäkin kuulun siihen porukkaan.
Kommentit (7)
Muissa järjestelmissä ihminen on perimmäisesti hyvä, mutta heikko, ja tekee siksi pahaa. Kuitenkin omassa voimassaan ihminen voi tulla " paremmaksi" . Kristinuskossa ihminen (ja uskova ihminen myös) on omassa voimassaan kyvytön hyvään.
Minulle on tehty paljon pahaa, ja kun selvittelin tekijöisen motivaatioita, niin ei sieltä löytynyt mitään järkevää. Kun aloin selvitellä omia sisimpiäni, ei sieltäkään löytynyt kuin perimmältään itsekäs ihminen.
minulla itselläni oli jälkimurrosiässä agnostikkokausi ja sen jälkeen uskonnollinen etsikkokausi, jossa tunnustelin ja kokeilin itselleni sopivia uskonnollisuuden muotoja. Totesin sitten, että niissä on niin paljon samaa ja kaikissa hyviä ja huonoja puolia, että on älyllistä laiskuutta ja itsepetosta lähteä " merta edemmäs kalaan" . Ts. käänytminen johonkin muuhun uskontoon kuin siihen josta itse lähtee, on pelkkää mystiikan ja eksotiikan hakua siinä missä älyllisen ihmisen velvollisuus oli hakea tarvitsemaansa hyvää " omasta" uskonnostaan ja kehittää sitä mielestään oikeaan suuntaan.
Kaikki kristinusko ei muuten usko samalla tavalla ihmisen peruspahuuteen. Se on lähinnä Lutherin oma henkilökohtainen päähänpinttymä. Muu kristinusko lähtee siitä, että ihminen on alunperin hyvä, vaikka heikko, ymmärtämätön ja hölmö - ja siksi hänen tulee ja kannattaa pyrkiä etsimään hyvää ja Jumalan avulla hänestä voi tulla parempi, kunhan pysyy tarpeeksi nöyränä.
Siis ihmistä, joka on syntymästään asti ollut ateisti/agnostikko ja joka ei ole saanut uskonnolista kasvatusta. Näitä etsikkoja, jotka ovat uskonsa löytäneet tiedän monia. Ateisteja/agnostikkoja tunnen satoja.
Vanhempani kuuluivat kirkkoon, mutta uskonnollista kasvatusta en saanut. Lapsena ahdistuin ' tiedeuskovaisen' kotini kapeasta maailmankuvasta, ja ajatuksesta, että kuollessani kaikki vain katoaa. Etsin hieman, ja kristinuskossa törmäsin elävään Jumalaan, jonka sain kohdata, ja Kristuksen ehdottoman rakkauden, joka on haavojani hoitanut.
Nyt iloitsen, kun oma tyttäreni sanoi: Minä olen ihana, koska Jeesus on minut luonut. Ei Jeesus olisi minua luonut, jos minä en hänestä olisi ollut ihana. (7v)
Perisynti on kristillinen käsitys, yhteinen kaikille suurille kirkkokunnille. Painotuseroja saattaa olla, mutta oppi on tämä ap:n kuvaama.
Vierailija:
Kaikki kristinusko ei muuten usko samalla tavalla ihmisen peruspahuuteen. Se on lähinnä Lutherin oma henkilökohtainen päähänpinttymä. Muu kristinusko lähtee siitä, että ihminen on alunperin hyvä, vaikka heikko, ymmärtämätön ja hölmö - ja siksi hänen tulee ja kannattaa pyrkiä etsimään hyvää ja Jumalan avulla hänestä voi tulla parempi, kunhan pysyy tarpeeksi nöyränä.
tuosta pahuusjutusta pitäisi automaattisesti se johtopäätös vetää että kristinuskon muut jutut on oikeassa. Mä en kyllä tuota pahuusjuttuakaan täysin allekirjoita.