Katsoitteko ykkösen dokkarin Louisesta :(

Ja viranomaiset varmasti pelkäsivät isää, kun eivät toimineet. Tuli niin paha olo tuon tytön takia.

Kaiken kaikkiaan hurja juttu ja uskomatonta, että tuossa naapurissa moista voi tapahtua.



Jokainen tajuaa, että sosiaaliviranomaisetkin tekevät virheitä jne, mutta tässä tapauksessa tuli todisteita tytön surkeista oloista monen monta kertaa ja monen vuoden ajan. Silti sosiaaliviranomaiset vain ummistivat silmänsä. Tosiaan pisti miettimään, että miksi näin? Voiko pelko olla syynä, että noin moni viranomainen vain antoi asian olla? Hurjalta kuulosti myös, ettei sosiaalitoimen vastuulliset pari kaveria ole saaneet kenkää viroistaan. Mitäköhän pitäisi tehdä, jotta saisi kenkää?

Ikävä kyllä tuollaista varmasti tapahtuu ihan jokaisessa maassa.

Täällä Suomessakin vain kuuluu ihannoida Ruotsia kaikessa ja mistään pahuudesta Ruotsissa ei saisi puhua. Kaikesta pitäisi vaieta, myös Ruotsin natsihistoriasta, pakkohuostaanotoista ja -steriloinneista yms. Ruotsissa huostaanotettuja lapsia on ihan yleisesti sijoitettu juoppoperheisiin yms. ja useat huostaanotot tehdään ilman mitään syytä, erityisesti ulkomaalaistaustaisia perheitä vainotaan.

Katsoin vain siihen asti kun äiti potki tytön ulos kotoa ja tämä lähti isän luokse.

Mutta ensin äidin luona asiat huonosti, useita ilmoituksia sossuun, äiti passittaa 12-vuotiaan kadulle. Tyttö päätetään sijoittaa isänsä luo, joka on ollut usein oikeuspsykiatrisessa hoidossa, vaarallinen hullu. Isän luona elämä on helvettiä, isä käytti kaikki vuodet lasta hyväksi, lapsi joutui sekoittamaan isän huumeet, piikittämään, näkemään vaikka mitä,... Kaikki ko. kauåungissa pelkäävät miestä. Asuvat lopulta metsässä, yöpyvät ulkona pakkasella, lapsi voi huonosti kaikin tavoin.



Useita ilmoituksia sossuun ja ylempiin viranomaisiin. Kukaan ei puutu ennen kuin Louise lähtee isänsä luota ja hakee itse apua.



Isä tuomittiin jälleen oikeuspsykiatriseen hoitoon, ketään kunnasta tai sossusta ei ole asetettu vastuuseen. Dokussa haastateltiin paljon viranomaisia, jotka vaan pyörittelivät asiaa vastaamatta kysymykseen " Miksi ette suojelleet lasta, vaikka tiesitte?" .

Mua suretti, kun lapsi kaikesta huolimatta sanoi yhä rakastavansa isäänsä ja äitiään :(

Kyllä minä ainakin tuntisin vastuuta lapsenlapsestani jos tietäsin lpaseni olevatn lomalla psykiatrisesta sairaalasta ja muutenkin päästään läpilaho.

Ja jäin miettimään samaa kuin joku muu. Missä se mummi oli silloin kun sitä olisi Louise eniten tarvinnut? tai joku muu sukulainen? Käsittämätöntä että lapsella ei ollut ketään turvallista aikuista lähellä.

Kyllä välillä pääsi huudahduksia " uskomatonta" . Ja kaiken se tyttö kesti, vieläkin sanoi rakastavansa vanhempiaan. Vaikka kaikista ei todellakaan ole isäksi ja äidiksi. Lapsen lojaalius on ääretöntä.

Useilta alalla työskenteleviltä tutuilta olen kuullut, että Suomessa on aivan liian korkea kynnys huostaanottoon. Viimeiseen asti ymmärretään vanhempaa, ei lasta. Ja vanhempi saa aina vaan uusia mahdollisuuksia... Kunnat myös välttelevät huostaanottoja, koska ne ovat kalliita.

sairas vuorovaikutuskuvio kotona voi ollakaan.

Lisäksi totta on sekin, että Suomessakin on lapsia sellaisissa perheissä, joihin sosiaaliviranomaiset eivät voi mennä tilannetta selvittämään edes poliisin kanssa, koska henkilöt ovat niin vaarallisia ja uhkaavia. Ei tietenkään saisi pelätä, mutta vaikea sitäkään on ajatella, kun oma ja omien lasten henki on vakavassa vaarassa sillä hetkellä, kun asioihin puututaan. Siksi uskon kylllä, että Louisen tapauksessa ko. asioita hoitaneet viranomaiset ovat sulkeneet silmiään oman pelkonsa vuoksi, vaikka eivät voi sitä myöntääkään. Sehän ei ole ammatillista toimintaa, mutta se on inhimillistä, vaikkakin paheksuttavaa.

Vierailija:

Useilta alalla työskenteleviltä tutuilta olen kuullut, että Suomessa on aivan liian korkea kynnys huostaanottoon. Viimeiseen asti ymmärretään vanhempaa, ei lasta. Ja vanhempi saa aina vaan uusia mahdollisuuksia... Kunnat myös välttelevät huostaanottoja, koska ne ovat kalliita.

Menee vuosia, ennen kuin täysi prosessi pääsee käyntiin ja silti ne arvet toipumisen kannalta on ulottumattomissa.



Tästä tulikin mieleeni se vääryys, että täällä Suomessakin lapsenraiskaajat ja eläinten kiduttajat saa jotain kuukausien tuomioita, kun taas esimerkiksi huumemiehet vuosien...



Ei parane ajatella, kun tulee niin paha mieli.