VINKKEJÄ: vauva tulee, haluan pitää suhteeni kunnossa!?

mutta pidä nuo itsellenne tärkeät asiat mielessä ja kunhan arki alkukankeuden jälkeen alkaa luistaa ja pahin univelka mennä ohi niin sitten taas ehtii suhteeseenkin panostaa paremmin. Ja usein vauvallakin on silloin jo säännöllisempi unirytmi eli ilta-aikaa jää paremmin vietettäväksi kahden kesken. Hyödyntäkää myös vauvan päiväuniaikoija yhteisinä vapaapäivinä.

ja annat miehen hoitaa tietyt asiat vauvan kanssa. Pyydät mieheltä apua ja teet miehen tärkeäksi. Meillä esim mies hoiti napatyngän kun en halunnut enkä uskaltanut koskea siihen, arvaa oliko mies tyytyväinen kun koki itsensä tärkeäksi.

Meikkaa, kuntoile, lepää, pidä itsestäsi huolta kaikin tavoin.



Meillä parisuhde parani kaikin (kamarinkin puolella) tavoin ekan vauvan myötä.

kun mä kerran vaihdoin viimeksi. Roolijako tulee nyt, ja se on se, että vauva vie äidin aikaa aluksi. Imetä rauhassa, tutustu vauvaan, pidä huoli itsestäsi.Ja hyväksy se, että se olet sinä, joka sen vauvan alkuun imettää. Isä ei ole pikkuapuri, vaan tasaveroinen vanhempi, MUTTA tosiasia on se, että vastasyntynyt on ekat kuukaudet äidissä kiinni ja niin pitää ollakin.

Otatte sitä laatuaikaa sitten, kun vauva on vähän isompi. sen ehtii kyllä eikä ota asiasta paineita niin, että pitää päästä kahdestaan leffaan, kun vauva on 2 viikkoa...

kuukausiksi pihtaamaan "koska MINUA ei nyt voisi seksi vähempää kiinnostaa", niin kuin kaikkien av-aktiivien mukaan on äidillä oikeus alkaa heti kun muksu on siitetty. Äläkä päästä itseäsi lihomaan. Ja muistakaa jutella ja hullutella miehesi kanssa. Eipä siinä sen kummempaa. Meillä ainakin rakkaus vain lisääntyi vauvan myötä.

mitä nelonen ehdottaa. Annoin 1,5-vuotiaalle isosiskolle pieniä tehtäviä, sai mm. viedä vaipan roskikseen. Lapsi tunti itsensä tärkeäksi.



Eli siis ihan paskapuhetta tuollainen miehen aliarviointi. Lapsi hoidetaan yhdessä alusta asti, se on teidän yhteinen projekti. Ei niin, että äiti on projektipäällikkö ja mies assari.



Kun lapsenhoito ja kotityöt sujuvat, pitää varata sitä yhteistä aikaa. Lapsi hoitoon ja yhdessä ihan minne vaan kodin ulkopuolelle. Kävelylle, syömään, leffaan, juhlimaan, hotelliin.



Ekan lapsen kanssa meillä meni vielä ihan hyvin, mutta kaksi lasta pienellä ikäerolla ja molempien kiireinen työ oli sekottaa pakan. Siihen auttoi avioliittoleiri. Nyt menee taas ok.



Tsemppiä!

Miehesi voi vain haaveilla tiukasta tavarasta tai hakee sen muulta!

1.) Yhteinen lomareissu KAHDESTAAN kerran vuodessa (kun vauva ei ole enää tissiriippuvainen)



2.) Jätä vauvaa myös isän hoiviin. (näin pääsee itse vaikka tunniks ulos ja on täynnä virtaa kun hetken saanut olla rauhassa) Isä pärjää vauvan kanssa ihan hyvin (nimim. kokemusta on)



3.) Jos väsyttää, SANO se miehelle. Eli puhu aina omasta mielialasta toiselle ja purkaa sitä oloa, puolin ja toisin.



4.)Iltaseksi kannattaa vaihtaa aamu- tai päiväseksiin :D hankalina päivinä (koska illalla vaipuu sänkyyn ja tekee mieli vaipua enää vain pitkään koomaan)



5.) Koittakaa järjestää vaikka kerran kuussa yhteinen joku kiva rafla/teatteri/leffa ilta. Se pari tuntiakin kun saa syödä toisen seurassa, rauhassa ja jutella on ihan luksusta :)

1) se,että vauva on tosiaan yhteinen. Vaikka äiti imettää niin isänkin pitää saada osallistua,usein vaan käy niin et äiti imettää JA kokee et on vauvalle se "ainoa oikea"...



2) pitää hellyys&läheisyys parisuhteessa. meillä meni 6kk (!!!) ennen seksiä koska repsesin NIIN kovasti. Mutta koko tuon ajan muistimme halailla,silitellä,pussailla,istua sylikkäin yms

muista myös se, että hän saa tehdä asiat omalla tavallaan - eli älä ole kokoajan neuvomassa ja määräämässä ja tarkkailemassa, kunhan kenenkään terveys ei oikeasti ole vaarassa (eli älä välitä siitä jos vauva on puettu ihan kummallisesti, jos on vähän sotkua tai jos syöttö tai nukutustapa on eri)



näin lapselle ja miehellä syntyy ihan omalaisensa suhde, eikä niin, että mies on jollain kummallisella tavalla vastuussa tekemisistään sinulle



eli ÄLÄ ALA KAIKKIEN ÄIDIKSI!

kun molemmat hyväksyy sen, että elämä lapsen syntymän jälkeen muuttuu. Elämässä alkaa uusi vaihe, halusi sitä tai ei, ja jos molemmat sen sisäistää niin ongelmat on aika minimaalisia.

:)

Siis näitä miten pitää parisuhde kunnossa juttuja, kun vauva tulee. Meillä on neljä lasta, viides tulossa ja parisuhde kunnossa sen kummemin sitä hoitamatta. Pienet päivittäiset puolison huomioon ottamiset, halailut ja suukottelut pitävät suhteen kunnossa. Ei siihen mitään kummempaa tarvita. Ei ne lapset sitä parisuhdetta tuhoa, vaan aikuiset itse ajattelemalla asian aina niin että parisuhde menee kun lapsi tulee. Vai onko toi joku nykyajan ihmisten kehittämä pakkolausahdus?

yhteisistä hetkistä perheenä eli kera vauvan. Meillä ainakin ilot, ihmetykset ja muut jaettiin alusta asti. Suhde muuttuu ihan väistämättä, koska perheeseen tulee uusi ihminen. Se tarkoittaa että sinä rakennat vauvaan suhdetta, miehesi isänä vauvaan sekä te toisiinne vanhempina. Kunnollinen mies ymmärtää vastasynnyttäneen äidin väsymyksen ja osaa tukea sekä auttaa kotihommissa.

Äidin väsymys jatkuukin usein siitä syystä että mies ei tee mitään oma-aloitteisesti. Minä ainakin kerroin miehelle että jos haluaa minun olevan iloisempi ja jaksavaisempi, hänen on autettava minua kotihommissa.



Suhde pysyy kunnossa kun tosiaan te molemmat ymmärrätte sekä hyväksytte vauvan tuoman muutoksen elämässänne. Teillä ei ole paluuta enää menneeseen mutta uusi elämä tuo uudenlaisia sävyjä, jotka rikastuttavat myös teitä miehenä ja naisena.



Alussa kyllä huomaatte että annatte paljon aikaa ja syliä vauvalle. Mutta kun olette siinä kaikki, se yhdistää.

Sylitellä voi kolmestaankin: Ensin sinä menet miehesi syliin ja sitten otatte vauvan siihen päällimmäiseksi! Ihanaa on se! :) <3 :)

Se on luonnonlaki. Älkää unohtako silti hellyyttä. Ei paljon aikaa vaadi jos päivittäin välillä halaatte ja pussaatte toisianne. Mies voi hoitaa vauvan kylvetykset ja välillä vaihtaa vaippoja. Tai vaan maata sohvalla ilman paitaa vauvan kanssa, siten että vauvalla on korkeintaan vaipat jalassa ja makaa miehen rintakehän päällä.

Älkää unohtako sitä hellyyttä miehen kanssa, vaikka seksi ei huvittaisikaan aluksi.

Repesinkin ja eppari leikattiin ja imetin yötäpäivää vuoden. Eli eivät ne seksihalut vähene VARMASTI, eikä se ole mikään luonnonlaki, vaikka aina halutaan jokapaikassa näin uskotella. Enkä muuten minä ole mikään pervo seksihullu, niinkuin joku kohta kirjoittaa.

Halusin vain siis sanoa, että ei kannata uskoa kaikkia kaavamaisuuksia annettuina totuuksina ja sitten alitajuisesti toimia niiden mukaan. Joku muukin tuolla aiemmin sanoi, että liikaa hoetaan nykyään "Lapsi aiheuttaa parisuhdekriisin" -tyyppisiä juttuja ja sitten ihmiset miettivät niitä asioita ihan liikaa ja tekevät elämästään monimutkaisempaa stressaamalla niistä...

Siis näitä miten pitää parisuhde kunnossa juttuja, kun vauva tulee. Meillä on neljä lasta, viides tulossa ja parisuhde kunnossa sen kummemin sitä hoitamatta. Pienet päivittäiset puolison huomioon ottamiset, halailut ja suukottelut pitävät suhteen kunnossa. Ei siihen mitään kummempaa tarvita. Ei ne lapset sitä parisuhdetta tuhoa, vaan aikuiset itse ajattelemalla asian aina niin että parisuhde menee kun lapsi tulee. Vai onko toi joku nykyajan ihmisten kehittämä pakkolausahdus?

Rehellisesti puhuen, minusta on hyvä, että nykyään huolehditaan parisuhteesta ja kiinnitetään siihen huomiota. Avioerot ovat kaikkein yleisimpiä pikkulapsivaiheessa. Ja tutkimustenkin mukaan vanhempien tasapainoinen ja rakastava suhde on lapselle kaikkein tärkein asia.

muista myös se, että hän saa tehdä asiat omalla tavallaan - eli älä ole kokoajan neuvomassa ja määräämässä ja tarkkailemassa, kunhan kenenkään terveys ei oikeasti ole vaarassa (eli älä välitä siitä jos vauva on puettu ihan kummallisesti, jos on vähän sotkua tai jos syöttö tai nukutustapa on eri)

näin lapselle ja miehellä syntyy ihan omalaisensa suhde, eikä niin, että mies on jollain kummallisella tavalla vastuussa tekemisistään sinulle

eli ÄLÄ ALA KAIKKIEN ÄIDIKSI!

T. Neljän äiti, jonka parisuhde ok, mutta sohva liian pieni kaikkien olla sylitysten ja ainakaan rauhassa.