Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
7001/8042
|
21.07.2024 |
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hän sitten oikeasti olevinaan on? Nuorisolainen joka on fiksusti mumminsa puolella? Mummin poika, "ota Veeti tästä 50 e, ja pistäpäs mummin kaverina ketju täyteen paskaa, niin päästää olemaan voittajia."
Elämässään voi onnistua niin monella tavalla. Vaikka floodaamalla ketjun täyteen alapääasiaa, jos ei ole elämässään saanut mitään muuta aikaan ja twerkkikoulukin jäi kesken. 😆
Veetin ja mummin twerkkikoulu. Veeti soittaa kaijuttimista veetimusaa ja mummo vatkaa ryppyistä hanuriaan mielipuolisen psykoosin vallassa.
Boomsaka- tamppppoooooni-boom-boom- alapääää-boomboomboom
Ensi viikolla he ovat Levyraadissa. Veetillä toki taiteilijanimi.<
Veetin vanhemmat taitaa olla 70-luvulla syntyneitä? Olikohan muuten sen Koskelan teinipoikien äiditkin 70-lukulaisia. Veetihän sen yhden pojan nimikin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opin minäkin nuo samat asiat. Voin kuitenkin sanoa, että kissapentueen tappaminen, miten se tehtiin, ja miten välinpitämättömästi lapsen suruun suhtauduttiin, muutti minua lopullisesti ja pysyvästi. En ole psykiatrin apuun turvautunut, mutta luottamus päättyi siihen. Tämä oli viestini pointti, jos se sattui menemään ohi.
Itkun kieltämisen vaikutus ei sekään ole mikään pikkujuttu. Jokainen voi itse miettiä, mitä seuraa, jos lasta kielletään itkemästä. Jos kukaan ei kysy ikinä mikä on hätänä, ei lohduta, kuuntele, eikä perustele mitenkään, miksi nyt tehdään näin, vaan lasta pilkataan, tai halveksitaan itkusta, ja naureskellaan. Minuun jäi ainakin pysyvät jäljet, mutta hienoa, jos joku toinen on päässyt yli.
Ihan kuin ne olisivat jotenkin nähneet lapset nukkeina tai robotteina. Ei ihmisinä. Nukelle ei sallittu surua, ei vihaa, ei pettymystä, eikä iloa, naurua, riemua, ääntä tai mitään. Sai olla vain
Älä nyt, mummelit on täälläkin kertoneet, kuinka ovat kehittyneet vieläkin juopoimmiksi kuin olivat 70-luvulla!
Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fysiikkaa että psyykkistä terveyttä. Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaisemassa ja koko ihminen rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.
Metsän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla, miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti. Jo parikymmentä minuuttia ja verenpaine laskee. Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Johtopäätös mummon väleistä lapsiinsa. Ja muu moska.
Jos te olette riidoissa äitienne kanssa tai sitten rroikutte tappelemassa joka viikonloppu normaalissa perheessä niin aikuisilla lapsilla on omat juttunsa kuin äitylilläkin, semmonenkin välimuoto on.
Duoda duoda. Minulla on valitettavasti tähän ikään kerennyt jo kehittyä sellainen niin sanottu se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa- tutka.
Se on hyvin paljon piipannut tässä sinun kanssasi. Et osaa oikein piilotella ongelmiasi. Olet kuin avoin kirja.
Vierailija kirjoitti:
Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fysiikkaa että psyykkistä terveyttä. Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaisemassa ja koko ihminen rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.
Metsän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla, miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti. Jo parikymmentä minuuttia ja verenpaine laskee. Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.
Tämä on totta, suosittelenkin mummeleille mieluummin metsälenkkejä, kuin suorittamista vattupensaissa. Jälkimmäinen näyttää aiheuttavan lähinnä känkkäränkkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fysiikkaa että psyykkistä terveyttä. Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaisemassa ja koko ihminen rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.
Metsän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla, miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti. Jo parikymmentä minuuttia ja verenpaine laskee. Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.
Hyvä, ja sitten muistathan juoda riittävästi ja pistää hatun päähäsi helteellä, niin ei tule sitten illalla niitä höpötyksiään vuodatettua ketjuihin minne ne ei kuulu.
Jo nyt on prkele kun ette anna ihmisten haukkua äitejään rauhassa. Menkää muualle kertomaan omista kuulumisista. Ette myöskään kykene antamaan heille minkäänlaista terapiaa heidän pahaan oloonsa.Eikö ole hyvä, ettei mennä kadulle huutamaan tai mummoja hakkaamaan.
Niin jos tämä ketju on syntynyt tarpeesta puhua omista lapsuuden kipukohdista liittyen omaan äitiin ja ajanhenkeen, niin väkisinkin tähän tulee ei niin imartelevaan tekstiä omasta äidistä.
Ei voi oikein tulla vaatimaan, että tästä ketjusta pitää nyt yhtä äkkiä tehdäkin äitien kehumis ja ylistämisketju, tai vaatia että ihmisten tulee jatkossakin vaijeta kaltoinkohtelustaan.
Siksihän tämä ketju on tuhansia viestejä täynnä, kun ihmiset ovat jo joutuneet vaikenemaan kymmeniä vuosia noista henkisistä väkivalloista joita kokivat hiljaisina ja hammasta purren.
Minkä takia tä
Kukaan ei ole kieltänyt puhumasta asiallisesti omista kokemuksista, toivon vain ettei yleistetä kaikkea. Jos jollakin on ollut huonot vanhemmat, ei se tarkoita että kaikilla 70-luvulla syntyneillä olisi. En pidä siitä, että vanhempia ihmisiä solvataan ja halvennetaan kollektiivisesti. Syytä niitä henkilöitä, jotka ovat tekoihin syyllistyneet. Tämä ketju on täynnä toinen toistaan loukkaavampia kommentteja vanhuksista ja minusta se on häpeä. Suomen pitäisi olla sivistynyt maa. Jokaista vanhusta tulisi kunnioittaa jo iän ja elämän kokemuksen takia. Mutta jokaisen niin nuoren kuin vanhankin kohdalla luonne ja käytöstavat vaikuttavat siihen, että toisista pidetään enemmän kuin toisista. Jokainen meistä on joskus vanha, myös sinä ja minä. Kannattaa muistaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fysiikkaa että psyykkistä terveyttä. Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaisemassa ja koko ihminen rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.
Metsän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla, miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti. Jo parikymmentä minuuttia ja verenpaine laskee. Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.
Nopea kaupungistuminen on voinut köyhdyttää ihmisten mikrobistoa. Luonnosta etääntynyt elämäntapamme on yhteydessä allergioiden, astman, diabeteksen, tulehduksellisten suolistosairauksien ja jopa Alzheimerin taudin lisääntymiseen.
Rikas, monimuotoinen luontoympäristö saattaa siis suojata allergialta.
Ihmisen immuunipuolustusta pitäisi harjoittaa koko elämän ajan, jotta se osaa erottaa vaarallisen vaarattomasta ja oman vieraasta. Kaupunkiympäristöissä harjoittelu on heikompaa. Tarpeettomasti varuillaan oleva immuunijärjestelmä reagoi tulehduksella vaikkapa biologisesti vaarattomaan siitepölyhiukkaseen.
Ihmiset, jotka asuvat monimuotoisen luonnon keskellä, eroavat usein elintavoiltaan ja ravinnoltaan kaupunkimaisissa ympäristöissä asuvista. Kasviksia, juureksia ja hedelmiä kasvatetaan itse ja marjoja ja sieniä poimitaan useammin. Juomana voi olla vesijohtoveden sijaan kaivovesi. Marjojen, hedelmien ja vihreiden kasvien pinnoilla ja soluväleissä majailevat hyvät mikrobit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nyt on prkele kun ette anna ihmisten haukkua äitejään rauhassa. Menkää muualle kertomaan omista kuulumisista. Ette myöskään kykene antamaan heille minkäänlaista terapiaa heidän pahaan oloonsa.Eikö ole hyvä, ettei mennä kadulle huutamaan tai mummoja hakkaamaan.
Niin jos tämä ketju on syntynyt tarpeesta puhua omista lapsuuden kipukohdista liittyen omaan äitiin ja ajanhenkeen, niin väkisinkin tähän tulee ei niin imartelevaan tekstiä omasta äidistä.
Ei voi oikein tulla vaatimaan, että tästä ketjusta pitää nyt yhtä äkkiä tehdäkin äitien kehumis ja ylistämisketju, tai vaatia että ihmisten tulee jatkossakin vaijeta kaltoinkohtelustaan.
Siksihän tämä ketju on tuhansia viestejä täynnä, kun ihmiset ovat jo joutuneet vaikenemaan kymmeniä vuosia noista henkisistä väkivalloista joita kokivat hiljaisina ja hammasta purren.
Minkä takia tä
Kukaan ei ole kieltänyt puhumasta asiallisesti omista kokemuksista, toivon vain ettei yleistetä kaikkea. Jos jollakin on ollut huonot vanhemmat, ei se tarkoita että kaikilla 70-luvulla syntyneillä olisi. En pidä siitä, että vanhempia ihmisiä solvataan ja halvennetaan kollektiivisesti. Syytä niitä henkilöitä, jotka ovat tekoihin syyllistyneet. Tämä ketju on täynnä toinen toistaan loukkaavampia kommentteja vanhuksista ja minusta se on häpeä. Suomen pitäisi olla sivistynyt maa. Jokaista vanhusta tulisi kunnioittaa jo iän ja elämän kokemuksen takia. Mutta jokaisen niin nuoren kuin vanhankin kohdalla luonne ja käytöstavat vaikuttavat siihen, että toisista pidetään enemmän kuin toisista. Jokainen meistä on joskus vanha, myös sinä ja minä. Kannattaa muistaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fysiikkaa että psyykkistä terveyttä. Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaisemassa ja koko ihminen rentoutuu. Verenpaine ja pulssi tasoittuvat, ja stressihormonin eritys vähenee. Metsäretken jälkeen keskittyy paremmin.
Metsän vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi mittaamalla, miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti. Jo parikymmentä minuuttia ja verenpaine laskee. Viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.
Tämä on totta, suosittelenkin mummeleille mieluummin metsälenkkejä, kuin suorittamista vattupensaissa. Jälkimmäinen näyttää aiheuttavan lähinnä känkkäränkkää.
Kannattaa ne vadelmatkin kerätä itse. Luonnosta itse poimitulla marjalla on aivan erilainen mikrobisto kuin pakastealtaasta poimitulla marjalla.
Vai että vanhuksia pitää kunnioittaa PELKÄSTÄÄN iän takia. Joo, Charles Mansonin julisteita oli myös minun seinälläni, vielä kuolemansa jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että vanhuksia pitää kunnioittaa PELKÄSTÄÄN iän takia. Joo, Charles Mansonin julisteita oli myös minun seinälläni, vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ei kai se muiden vika ole että fanitit karmivaa tyyppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että vanhuksia pitää kunnioittaa PELKÄSTÄÄN iän takia. Joo, Charles Mansonin julisteita oli myös minun seinälläni, vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ei kai se muiden vika ole että fanitit karmivaa tyyppiä?
Ei, mutta kertoo vain tuosta idioottimaisesta "vanhuksia pitää kunnioittaa JO pelkästään iän takia" -lauseesta kaiken.
Ihan hassusti kuitenkin vastasit. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että vanhuksia pitää kunnioittaa PELKÄSTÄÄN iän takia. Joo, Charles Mansonin julisteita oli myös minun seinälläni, vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ja taas jäi luetun ymmärtämisen osuus vajaaksi, Jos osasit tavata koko kommentin, niin olisit kai voinut päätellä, mikä kommentin pointti oli: Että syytä niitä jotka ovat pahoja, äläkä hauku ja halveeraa kaikkia vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että vanhuksia pitää kunnioittaa PELKÄSTÄÄN iän takia. Joo, Charles Mansonin julisteita oli myös minun seinälläni, vielä kuolemansa jälkeenkin.
Ja taas jäi luetun ymmärtämisen osuus vajaaksi, Jos osasit tavata koko kommentin, niin olisit kai voinut päätellä, mikä kommentin pointti oli: Että syytä niitä jotka ovat pahoja, äläkä hauku ja halveeraa kaikkia vanhuksia.
Kukahan täällä on kaikki vanhuksia haukkunut, mummeli taas olkiukkoilee. KVG
Vierailija kirjoitti:
Joo, kaikista m-lkuimpiakin ikäihmisiä nyt vaan pitää kunnioittaa!
-vattumummo -48
Ja tämän on kyllä kirjoittanut sama 70-lukulainen trolli, joka on kiusannut palstaa päiväkausia.
Tallennemummo oppi olkiukkoilun jalon taidon jo 1970-luvulla työelämässään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kaikista m-lkuimpiakin ikäihmisiä nyt vaan pitää kunnioittaa!
-vattumummo -48
Ja tämän on kyllä kirjoittanut sama 70-lukulainen trolli, joka on kiusannut palstaa päiväkausia.
Mukava, että tilastoit! ;) Ja siihenhän aikasi meneekin.
Alue: Aihe vapaa