Lue keskustelun säännöt.
70-luvulla syntyneiden äidit - onko teillä muilla samanlaista?
Olipa outo otsikko :) Mutta kyse on siis äidistäni, joka on syntynyt 40-luvulla ja tullut äidiksi 70-luvulla. Suhteemme on päällisin puolin ok, äiti hoitaa lapsiani välillä ja ihana mummo, tapaamme aina lasten kanssa ja puhumme lapsista. Joskus juttelemme jostain sisustusjutuista tai kerromme tuttujen kuulumisia (juoruilemme ;)), mutta muuten kommunikaatio on pinnallista. Koskaan kumpikaan ei esim. kysy, mitä oikeasti kuuluu tai onko toinen voinut hyvin.
Tämä kaikki juontaa lapsuudesta. Meillä oli kaikki periaatteessa hyvin ja olen kiitollinen siitä, että vanhempani ovat korostaneet koulutuksen merkitystä, minulle on luettu lapsena ja viety kulttuuritapahtumiin, olen harrastanut eri liikuntalajeja ja paljon muutakin, en ole aina saanut kaikkea haluamaani, olen "joutunut" kesätöihin, on ollut selvät rajat ja perusturvallisuus.
Äidiksi tultuani olen alkanut pohtia oman äitini äitiyttä. Hän oli tosi ahkera, meillä oli lapsena aina tuoretta leipää, itse tehtyjä leivonnaisia, hyvää kotiruokaa jne. Mutta, sitten oli varjopuoliakin. Kun esimerkiksi kerroin kuukautisten alkaneen (olin 12 silloin), äiti meni ihan noloksi ja sanoi "nyt sitten sinulla on alkanut uusi vaippa-aika", ja siinä se! En saanut rahaa siteisiin, enkä tajua, miten hän kuvitteli minun niitä hankkivan! Säästin rahaa ja valehtelin ostavani jotain muuta, joskus jouduin käyttämään pelkkää vessapaperia, siis aivan kauheaa!
Yläasteen terveystarkastuksen lähestyessä äiti tajusi, että piti ostaa rintaliivit. Hän tiuski ("terveystarkastuskin tulossa, pitäisi sun ostaa itsellesi liivit") ja osti yhdet toppimalliset liivit. Yhdet! Jouduin pesemään niitä käsin niin kauan, että lopulta sain uusia kesätyörahoillani. Meillä ei ollut pulaa rahasta, mutta seiskaluokasta asti jouduin ostamaan kaikki vaatteet kesätöistä ansaitsemilla rahoilla. En käsitä tätä vieläkään, vaatteiden ostaminen vain loppui - eikä syynä todella ollut raha! Jos tarvitsin uudet talvikengät, jouduin todella todistelemaan niiden tarpeellisuutta. Tätä en äitinä voi käsittää - ymmärrän, että vanhemmat rajoittavat shoppailua ym., mutta että perusjuttuja ei voitu ostaa alaikäiselle.
Äidillä oli tapana tutkia kirjoituspöytäni laatikoita, lukea päiväkirjaa, kirjeitä ja koulun aineita ym. koulussa tuotettua matskua. Jos kirjeissä oli jotain hänen mielestään ikävää, hän otti asian kanssa kanssani esille ja saattoi suuttua. Koin tämän tosi noloksi ja häpesin itseäni. Vasta vanhempana tajusin, että hän ei tietenkään olisi saanut niitä lukea. Tästä johtuen hävitän nykyisin aina kaiken, mistä joku voisi lukea ajatuksistani.
Yksi asia on säilynyt läpi elämän. Äidillä on ollut jotenkin pilkallinen tapa suhtautua niihin asioihin, joista olimme eri mieltä. Halusin esimerkiksi käydä koulun diskossa yläasteella. Aina, siis ihan aina, jouduin pyytämään rahaa ja luvan äidiltä, joka näytti todella kyllästyneeltä ja sanoi "arvasinhan minä, että sinne sitä taas ruinataan". Pääsin kyllä aina, mutta sama kurjuus toistui joka kerta. yllätyin todella paljon, kun kuulin ystäväni äidin toivottavan tyttärelleen hauskaa iltaa ;) diskoiltojen jälkeen sain kuulla seuraavana aamuna siitä, että kai sitä väsyttää, kun on koko yön riehunut... Öh, olin maailman kiltein tyttö ja tulin kotiin kymmeneksi...
Tämä viimeinen asenne on jatkunut siis läpi elämän. Viimeksi se tuli esiin niin, että äiti viikko sitten puuskahti avoimeen vierailukutsuuni "ai mitä, nytkö sinne pitää heti tulla" (kutsuin hänet vaan käymään jossain vaiheessa, kun jaksaa ja ehtii). Kun toivoin, että vatsatautia ei tuotaisi pienille lapsilleni, ja että pidettäisiin ihan selvä väli vierailuissa, hän tiuskaisi "kuule ei työssäkäyvät voi mitään kahta viikkoa olla menemättä töihin" (niin, eivät voi, mutta olin toivonut ettei sairastunut siskoni tulisi viikkoon meille) ja kun vatsatauti sitten tarttui (sisko ei noudattanut mitään varovaisuutta), ja äitikin sairastui, niin tauti oli muka tullut minulta... Nämä nyt ovat irti asiayhteydestä, joten näitä on aika vaikeaa avata, mutta pointti lienee se, että hän saattaa ihan ystävällisiin sanomisiini tiuskia aika pahastikin. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi.
Olisi paljon muutakin, mutta varsinkin nyt aikuisena nuo tiuskimiset ovat tehneet sen, etten oikein uskalla ehdottaa mitään ja olen alkanut vetäytyä entistäkin enemmän. Mietin, että onkohan tällainen suhde tavallistakin 70-luvulla syntyneiden joukossa? Äiti ei todellakaan ole minulle läheinen ihminen, vaikka näemme usein. En uskalla puhua hänelle asioitani, emme harrasta mitään yhdessä, emme käy shoppailemassa tai mitään muutakaan. Hän on tosi sulkeutunut yksityisasioistaan, vaikka muuten hän kyllä on sosiaalinen. Jos minulla ei olisi lapsiani, niin eipä taitaisi olla kovin paljon asiaa äidille. Olen kyllä hyväksynyt tämän. Onko teillä samantyyppisiä kokemuksia, nimenomaan tuon aikakauden naisista äiteinä? Haluaisin ehkä ymmärtää äitiäni enemmän.
Kommentit (8042)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit nauravat matkalla pankkiin, kun 70-lukulaiset eivät osaa päästää irti jostain kissanpennusta vuosikymmenten takaa.
Tuo kissanpentujen tappaminen oli kyllä oikeasti kamala juttu.
Ja nykyisetkään ihmiset eivät leikkauta kissojaan vaan kissat lisääntyvät holtittomasti. Kissa on nykyisin sisäkissa jos se huolehditaan.
Maalaislapsena opin että kanat ja kalkkunat syödään, liiat eläimet myydään, yksi Sussu niminen kissa meillä oli kauan ettei ketut syöneet. Liiat kissanpennut annettiin pois tai hävitettiin.
Eläimistä siis silti huolehdittiin hyvin, oli se isällä ja äidillä tippa linssissä kun maalta muuttaessaan vanhusasuntoon hevonen ja lehmät lähtivät muihin koteihin.
Ymmärrän toki että toisissa elinolosuhteissa ei kasveta yhtä realistisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhdistan taas 2 l vattuja, selvisin pöheiköistä kaatumatta, ei tarvitse lasten laittaa poliisia minua paikantamaan.
Sitten luen eväänä olevaa Erämaa -kirjaa, varalta schybeckin dekkari.
Mummun päiväkatsaus.
Vierailija kirjoitti:
Puhdistan taas 2 l vattuja, selvisin pöheiköistä kaatumatta, ei tarvitse lasten laittaa poliisia minua paikantamaan.
Sitten luen eväänä olevaa Erämaa -kirjaa, varalta schybeckin dekkari.
Mummun päiväkatsaus.
Palstalaiset kaipaavat näitä lisää! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrit nauravat matkalla pankkiin, kun 70-lukulaiset eivät osaa päästää irti jostain kissanpennusta vuosikymmenten takaa.
Tuo kissanpentujen tappaminen oli kyllä oikeasti kamala juttu.
Ja nykyisetkään ihmiset eivät leikkauta kissojaan vaan kissat lisääntyvät holtittomasti. Kissa on nykyisin sisäkissa jos se huolehditaan.
Maalaislapsena opin että kanat ja kalkkunat syödään, liiat eläimet myydään, yksi Sussu niminen kissa meillä oli kauan ettei ketut syöneet. Liiat kissanpennut annettiin pois tai hävitettiin.
Eläimistä siis silti huolehdittiin hyvin, oli se isällä ja äidillä tippa linssissä kun maalta muuttaessaan vanhusasuntoon hevonen ja lehmät lähtivät muihin koteihin.
Ymmärrän
Oikeasti kissat leikkautetaan nykyään siinä määrin, että maatiaiskissa on kohta kuollut sukupuuttoon. Todella vaikeaa on nykyään löytää ihan tavallista kisanpentua.
Minä olen maalaistalon penska, meillä kissat rokotettiin ja kastroitiin jo 70-luvulla. Yksi kissa kuoli aikoinaan kissaruttoon ja sen kitumisen näkeminen riitti. Eläinlääkärin mukaan maalla kissojen rokottaminen oli tuohon aikaan tavatonta.
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
Joo hauska draamankaari. Ensimmäiset viisituhatta viestiä kuvailtiin tuon ajan äitejä, miten tunnekylmiä, epäkypsiä, henkisesti väkivaltaisia ja epäempaattisia he olivat tyttärilleen. Seuraavat viisituhatta viestiä nuo äidit esittelevät itse itseään ja omaa luonnettaan käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
No muuta pois kerrostalostasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
Joo hauska draamankaari. Ensimmäiset viisituhatta viestiä kuvailtiin tuon ajan äitejä, miten tunnekylmiä, epäkypsiä, henkisesti väkivaltaisia ja epäempaattisia he olivat tyttärilleen. Seuraavat viisituhatta viestiä nuo äidit esittelevät itse itseään ja omaa luonnettaan käytännössä.
Kyllä ja nämä ovat erittäin tärkeää infoa! Missähän marjapensaassa tänään onkaan käyty, hmmmm....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kissanpentuja saa löytöeläinkodeista, isoja villipopulaatioita pyydystelevät. Mutta totta tietenkin, sieltä luovutettu kissa on kastroitu.
Löytöeläinkodeista saa aikuisia yleensä villiintyneitä kissoja. Kissanpentuja todella harvoin. Mielestäni kissanpentu on paljon sopeutuvaisempi ja kesympi jos sen saa ihan normaalista perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
Mikään ei ole niin ihanaa ajanvietettä kuin maalailla omassa päässään kuva toisesta kirjoittajasta ja sitten julistaa se oman mielikuvituksen tuotos tänne toisille ihmeteltäväksi. Se on niin aikuista, kypsää ja älykästä. Toiselle voi päättää ihan mitä tahansa ominaisuuksia, ja toinen ei voi koskaan todistaa niitä epätosiksi. Aina saa olla voittaja.
Sinullahan on sitten jättimäinen anustappi jatkuvasti käytössäsi. Pakkohan sinulla on olla, kun sanoit ettei sulla ole mitään tekemistä. Niin hypit sen päällä nyttenkin.
Joo ja kyllä sinä olet sanonut noin, eikä kukaan muu. Täällä voi katsos vaan päättää mitä toinen on sanonut ja mitkä viestit on sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
No muuta pois kerrostalostasi!
Tiedätkö mitä, minä todella asun vanhassa kerrostalossa, mikä on nykyään vain meidän omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
Joo hauska draamankaari. Ensimmäiset viisituhatta viestiä kuvailtiin tuon ajan äitejä, miten tunnekylmiä, epäkypsiä, henkisesti väkivaltaisia ja epäempaattisia he olivat tyttärilleen. Seuraavat viisituhatta viestiä nuo äidit esittelevät itse itseään ja omaa luonnettaan käytännössä.
Kyllä ja nämä ovat erittäin tärkeää infoa! Missähän marjapensaassa tänään onkaan käyty, hmmmm....
Kyllä minua kiinnostaa jonkun täysin tuntemattoman höperön vatukot. Minua kiinnostaa niin hirveästi. Melkein yhtä paljon kuin jonkun muumion kasetille tallentamiset ja isolle koneelle siirtämiset 70 luvulla.
Se on kumma että noin kiinnostavat jutut riittävät tänne meillekin nautittavaksi, luulisi että mummun omassa facessa ja watsapissassa ronkuvat niitä juttuja jatkuvasti lisää; kerro mummi kerro, miten sinä tallensit töissä silloin kerro...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
No muuta pois kerrostalostasi!
Tiedätkö mitä, minä todella asun vanhassa kerrostalossa, mikä on nykyään vain meidän omakotitalo.
Tahdon lisää tietoa elämästäsi, anna palaa! ;)
Niin olikos tämä se tallentajamummo vai?
Tallentajamummo taas vauhdissa! Koneet vaihtuneet marjapensaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Joku ei saanut kymmeneen vuoteen haukuttua äitiään tarpeeksi vaan siirtyi ylilaudalle jatkamaan. Lapsuuttaan ei voi muuttaa mutta voisiko sen kuitata menneeksi ja elää itse paremmin? Ei kai.
Ja sinun peffaasi asia kutittaa sen takia että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
Joo hauska draamankaari. Ensimmäiset viisituhatta viestiä kuvailtiin tuon ajan äitejä, miten tunnekylmiä, epäkypsiä, henkisesti väkivaltaisia ja epäempaattisia he olivat tyttärilleen. Seuraavat viisituhatta viestiä nuo äidit esittelevät itse itseään ja omaa luonnettaan käytännössä.
Kyllä ja nämä ovat erittäin tärkeää infoa! Missähän marjapensaassa tänään onkaan käyty, hmmmm....
Kyllä minua kiinnostaa jonkun täysin tuntemattoman höperön vatukot. Minua kiinnostaa niin hirveästi. Melkein yhtä paljon kuin jonkun muumion kasetille tallentamiset ja isolle kone
Sinä roikut täällä ihan vapaaehtoisesti. Ihan voit sulkea sivuston ja poistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, saa tärkeää infoa mummojen päivärytmistä ja kissojen elämästä maaseudulla!
Aivan kuten otsikko lupaileekin.
On täällä 70-lukulaisetkin raportoineen lounasreissunsa, ei nuo mummupäivitykset sen asiattomampia ole. Toki sen ymmärtää, että jos seinät kaatuvat kerrostalokämpässä päälle, voi muiden elämä tuntua kadehdittavalta.
Mikään ei ole niin ihanaa ajanvietettä kuin maalailla omassa päässään kuva toisesta kirjoittajasta ja sitten julistaa se oman mielikuvituksen tuotos tänne toisille ihmeteltäväksi. Se on niin aikuista, kypsää ja älykästä. Toiselle voi päättää ihan mitä tahansa ominaisuuksia, ja toinen ei voi koskaan todistaa niitä epätosiksi. Aina saa olla voittaja.
Sinullahan on sitten jättimäinen anustappi jatkuvast
Et nyt oikein pärjännyt profilointitaidollasi ikätoverillesi joka on luonut mummuhahmon. Oppimaton, kansakoulun käynyt köyhyydestä lähtöisin ja köyhänä pysynyt työläismummu joka sinuttelee siivousliikkeen siivoojaa kun ei ole maisteritasolla. Jolla on juoppo aikamiespoika, syrjäytynyt, joka hankkinut mummolle neljä älylaitetta joilla mummo peukuttaa omia kommenttejaan. Mummu riidoissa muiden lastensa kanssa kun oli niin häijy heille eikä laskenut discoon ja ostanut pussikaljoja.
No, taidat itse olla jonkin sortin sosiopaatti, kun et näe mitään ongelmaa siinä, että lapsen lemmikit tapetaan kylmästi. Otan osaa.