vaikea tilanne. voiko anoppi kieltää lapsen tulevan nimen?

uskomatonta että aikuinen ihminen yleensä jää kuuntelemaan tommosissa asioissa jonku sukulaisen mielipidettä. Teidän lapsi, teidän päätös. Anoppi tyytyköön siihen mitä te päätätte. Jos välit katkasee tuommosen takia niin ei ole etes teidän arvoinen ihminen. Häpeäisi!!!

Sekä se, että se nimihomma tulee kalvamaan että se, että anoppi saa hienon kokemuksen kuinka voi teitä hallita, Ja tästä vallastaan hän ei tule hevillä luopumaan, usko vaan.



Jos mummo ei aio olla lapsen kanssa tekemisissä väärän (!) nimen takia, niin kenen häviö? Anopin. Sen voitte kertoa anopillekin.



Näyttäkää nyt pliis anopille hänen paikkansa, älkää alistuko tuollaiseen vallankäyttöön.

enempää. Ja laitatte sen nimen minkä haluatte.

Ja kysehän on toisesta nimestä. En ymmärrä anopin valitusta.



Antakaa uhkailla jos uhkailee. Ja jos ei todella halua olla sen vuoksi lapsenlapsensa kanssa tekemisissä että hänen toinen nimensä ei rouvaa miellytä, niin taitaa olla parempikin että pysyy poissa!!

Mutta juuri yksi ystävättäreni kertoi, että vaihtoivat lapselle nimen kun anoppi ei tykännyt ensimmäisestä. Hänen perustelunsa oli, että ei jaksa kuunnella vuosikymmeniä anopin valitusta lapsen nimestä.



Erittäin hyvä nimi oli tämä uusikin.



No, ehkä tässä olisi kasvun paikka anopilla, kun varsinkin nimi on jo suvussa.



Siskoni perhe on laittanut lapsilleen mitä ihmeellisempiä nimiä. Ekaa vähän haukottiin, sen jälkeen ollaan vedetty asia enepi vitsiksi. (Kun ulkopuoliset aina ihmettelee nimiä.) Ja yritetty opetella lasten nimet mahd. pian. Ja todettu, että eihän asia meille millään tavalla kuulu. Isä ja äiti nimet päättävät.

Sitä vaivas, kun ei etukäteen kerrottu nimeä. MItään ei sanonut, mutta huomaan kuinka vaikeaa hänelle oli kun ei saanut nimeä päättää

kun emme laittaneet hänen keksittyä nimeä. Se vielä oli joku ihme väännös Elinasta. Olemme mokuperhe, lapsellemme ei tullut perinteistä suomi nimeä, mutta nimi on niin helppo että junttieinarikin sen osaa sanoa. Se nimittäin sanotaan just niinkuin kirjoitetaan.



Mun äiti yritti ja yritti tyrkyttää nimeä, sit mä sanoin jo että lapsi on meidän eikä tuota nimeä laiteta, eihän se edes ole nimi. Lapsella on jo nimi, ei tarvita ehdotuksia keneltäkään. Äiti ei edes kuunnellut miehen sanomisia, vaan änkytti vastaan. No toisen lapsen syntyessä ei edes yrittänyt ehdottaa mitään.

Ellei... Elleivät he sitten itse ole joutuneet mukautumaan omien vanhempiensa tai appivanhempiensa ehdotuksiin aikanaan. Ja kokevat se näin oikeutetuksi.



Mutta, silti teinä minä pitäisin pääni. MInulla anoppi onnistui pilaamaan yhden nimen, kun sanoi vähän enen vauvan syntymää ollleensa erittäin katkera äidilleen muutamasta asiasta (ja olisimme hänen äitinsä toisen nimen ottaneet vauvamme toiseksi nimeksi). Se jäi käyttämättä. Nyt olen taas neutralisoinut suhteeni tuohon nimeen. Tulevalle lapsellemme voisin ottaakin sen (mikäli tulija on tyttö).

Sitten tulee hyvä nimi ja kaikille hyvä mieli. Ja asia loppuunkäsitelty. Kiesus....