Lue keskustelun säännöt.
Miksi minun pitäisi haluta synnyttää vammainen ihminen, jos se ei sovi omaan elämänkokemukseeni ja -filosofiaani?
19.02.2008 |
En olisi itsekään halunnut syntyä tähän maailmaan, jos olisin ollut vammainen. Vammainen kuitenkin olen, sillä olen onnettomuudessa vammautunut syntymäni jälken " muuten vain" .
Olen periaatteessa kuitenkin tässä maallisessa syntymämuodossani terve, älykäskin (kritisoikaa ihan vapaasti), normaalin näköinen nainen, mutta nuoruudessani olosuhteiden pakosta joutunut valtavirran ulkopuolelle. Jos olisin joutunut samalla tavoin ulkopuoliseksi, ja ollut sen lisäksi silloin vammainenkin, en todellakaan olilsi halunnut elää tässä maailmassa.
Ymmärrän, että olosuhteet elämälle eivät tällä mahdollisesti tulevalla vammaisella henkilöllä olisi välttämättä yhtä karut kuin itselläni aikanaan olivat. En silti ymmärrä, miksi minun vasten omaa sisäistä ääntäni pitäisi ehdoin tahdoin synnyttää vammainen ihminen kärsimään tähän maailmaan, jos minun kohdustani sellainen löydettäisiin? Enhän voi häntä lopun ikääni (enkä etenkään sen jälkeen) paapoa vain siksi, koska tiedän miten paska paikka tämä maailma osaa olla.
Ja anteeksi nyt, mutta joku hemmetin uskonto ei todellakaan riitä vastaukseksi.
Kiitos rakentavista mielipiteistä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti voi sanoa, että kukaan toinen ei voi sanoa toisen elämästä, sen sisällöstä tai arvosta mitään, mutta olen siltikin samaa mieltä kanssasi. Olen itsekin melko lailla monessa liemessä keitetty, ja se on toisaalta antanut minulle empatiaa ja ymmärrystä, toisaalta olen melkoinen sosiaalidarwinisti, niin oudolta yhdistelmältä kuin tuo kuullostaakin.. Kärsimystä ei pidä turhaan lisätä, uskon, ja vammaisen lapsen synnyttäminen saattaa lisätä monien muidenkin kuin vain ko. lapsen kärsimyksiä. Toki myös onnea ja iloa, ja sellaista ymmärrystä elämästä mistä minä en mitään tiedä..