on helpompaa olla lepsu kuin tiukka kasvattaja

-

"parasta" on että 4-5 -vuotiaan lapsen kohdalla ruvetaan miettimään, että mikäköhän tuolla on ku se ei ikinä usko mitään tms. Idea ois kuitenki se, että lasta aletaan kasvattaa systemaattisesti jo ihan "vauvasta" asti.

Mutta hyvä tuo rangaistus minusta! Eiköhän tuolla saa karkailut loppumaan!

jo 5 vuotiaasta lapsesta, etteivät he sille mitään voi.

Niinpä. Voisi kyllä jos viitsisi.

Helpompaa on alkaa hakemaan diagnoosia kuin opettaa rajoja.

"Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä."



Siinä on jotain perää...

Sovituista asioista pidetään kiinni puolin ja toisin. Lapsen täytyy voida luottaa vanhempaansa kaikessa ja ehdoitta. Sääntöjä noudatetaan ja se mitä pyydetään lasta tekemään, myös sitten vaaditaan, kun kysymyksessä on asia minkä lapsi varmasti osaa ja ymmärtää. On parempi olla alunperinkään kieltämättä, jos ei meinaa pitää kiellosta kiinni ja antaa sitten kuitenkin kiukuttelijalle periksi. Tilanteen mukaan voidaan asioista joustaa ja tehdä poikkeuksia, mutta se joustaminen on aikuisen aloitteesta ja ehdoilla, ei mahdollisesti kiukuttelevan ja huonosti käyttäytyvän lapsen vaatimuksesta.



Olen myös samaa mieltä, että niitä pettymyksen tunteita on hyvä harjoitella kotona, ettei maailman 'pahuus' sitten tule yllätyksenä. Tällä tosin tarkoitan sitä, että ei anneta periksi kaupassa mankujalle, ei osteta jokaista lapsen haluamaa lelua joululahjaksi jne. Sen sijaan jos on luvattu että huomenna mennään vaikka uimahalliin, niin sinne sitten kanssa mennään eikä vanhempi yhtäkkiä 'unohda' mitä olikaan sovittu.

pidemmän päälle vaikeampaa ;-(

"parasta" on että 4-5 -vuotiaan lapsen kohdalla ruvetaan miettimään, että mikäköhän tuolla on ku se ei ikinä usko mitään tms. Idea ois kuitenki se, että lasta aletaan kasvattaa systemaattisesti jo ihan "vauvasta" asti.

Kauhean helppo ja mustavalkoinen yleistys että ei ole kasvatettu jos tulos ei ole täydellinen