Mulla tuli tappelu tänään synnytysvalmennuksessa sen vetäjän kanssa,

Minä haluan, jos sektioon joudun, ni puristaa itte vatsalihaksilla sen vauvan ulos, siitten on synnytetty!

mutta sinähän vertaat omaa avautumisvaihettasi, joka siis päätyi alatiesynnytykseen, omiini, jotka johtivat sektioon! Mistä voit tietää, mikä sektioon johtaneessa synnytyksessä meni pieleen, kuinka kamalat poltot pitää olla, kun elimistö turhaan yrittää saada vauvaa ulos, kun omia polttoja tehostetaan lääkityksellä, kun tästä tehostuksesta huolimatta sektion yhteydessä huomataan, että epiduraaliletku on tuskan aiheuttaman hikoilun vuoksi irronnut eikä puudutus ole siis päässyt vaikuttamaan jne. jne.



Jos siis synnytys on sitä, että kokee ponnistaessaan h-tillisiä tuskia, niitä voi kokea myös muissa vaiheissa, vaikkei itsellesi niin ehkä tapahtudukaan/tapahtunutkaan.

ja saan sen sitten synnyttää, että olen kokenut, mitä on puristaa jotakin läpi vaginansa.



Vittu, että joku tekee elämästään dramaattista.

sellainen peukalonpään kokoinen aukko, ja siitä sitten puserrat sen vauvan pihalla!

eli yksilöllistä on tämäkin, miten joku jaksaa edes väitellä tällaisista asioista, onko ap synnyttänyt alateitse aiemmin?

Se oli aivan kauheaa. Mutta se supistuskipu ei aiheuta mitään vaurioita kehollesi, toisin kuin vauvan kulkeminen emättimen läpi maailmaan.

Kun " lapsi saadaan sektiolla" se vissiin jotenkin aineellistuu jostain eetteristä ja sit sujahtaa kirurgin käsien läpi äidille. Äidillä ei ole mitään tekemistä lapsensa kanssa ennen kuin hän " saa" sen syliinsä leikkaussalissa... Ei hän suinkaan ole lastaan kohdussaan kantanut ja ruokkinut, ei hän myöskään sitä ole syntymään saattanut. Eihän hän ole lasta synnyttänyt.

ystävälleni, joka on saanut kaikki kolme lastaan sektiolla, ja saanut pitää alapäänsä samassa kunnossa kuin synnyttämättömällä...

on aivan sama, mitä kautta vauva on tullut ulos ja miksi toimenpidettä kutsutaan. Oletko ollut ap sellaisessa tilanteessa? Saanut pelätä ja maata viikkoja paikallasi, miten ja milloin raskaus tulee päättymään?

Ja ehkä elämä?



Eipä ole tainnut olla, ja mitenkähän siitä edes selviäisitkään, henkisesti?

Miettisitkö silloinkin yhtä naurettavia ja mitättömiä asioita?

Siis tällä älyvapaalla logiikalla, jonka mukaan vain aktiivinen vauvan ITSE ulos ponnistaminen on synnyttämistä. Vähän kuin että peräruiskeen avulla ulos saatu p*ska ei olisi henkilön itsensä kakkaama.

Minä en koe synnyttäneeni kun olen saanut kaksi lasta suunnitellulla sektiolla ja LUOJAN KIITOS en ole synnyttänyt, ajatuskin puistattaisi!!!

entä se leikkaushaava, josta jää ikuinen arpi?



Siis eihän tässä ole mitään järkeä: synnytyskö on siis sitä, kun kokee epäinhimillisiä tuskia ja äidin elimistö jollain tavalla vaurioituu?? Entäs ne alateitse synnyttäneet pikasynnyttäjät, jotka hädin tuskin ehtii sairaalaan asti ennen kuin vauva jo putkahtaa ulos?



Ehkä en enää vaivaudu osallistumaan tähän keskusteluun...

juu, mistä lie aineellistu se paska :)))

Ei vaikuta mitenkään esim. seksielämään, virtsanpidätykseen yms.

Kadehdittavaa?